20.6 – 11.7.2005 Nuku Hiva - Tuamoto - Tahiti

Maanantai aamu ja venettä valmistellaan lähtökuntoon. Kaikki tavarat on laitettava paikoilleen ja kiinni niin, että ne eivät merellä lentele ympäri venettä.

Peräankkurin nosto oli hiukan ongelmallinen. Ankkuri oli kaivautunut syvälle hiekkaan ja sitä ei saatu nostettua ylös. Yritimme nostaa ankkurin jollasta, mutta ilman tulosta. Jens tuli apuun ja sai sukeltamalla vedettyä ankkurin hiekasta. Kerrankin oli hyvä pito.

Muutaman päivän ajan Taiohain lahdella oli puhaltanut puuskittainen ja melko kova tuuli. Emme puuskista välittäneet, vaan nostimme purjeet noin kello 14.00. Reivasimme isonpurjeen ja suuntasimme ulos lahdelta. Merellä puhalsi kova tuuli ja aallokko oli sen mukainen. Otimme toisen reivin purjeeseen. Purjehdus tuntui melko kuoppaiselta. Noin tunnin purjehduksen jälkeen olimme yhteydessä Jensiin ja päätimme mennä Hakatean lahteen yöksi ja odottaa kevyempiä tuulia.

Seuraavana aamuna päätimme jatkaa matkaa. Meri oli edelleen kuoppainen ja tuuli kova. Marika kävi kannella laittamassa purjeeseen kakkosreivin. Reivauksen aikana kannelle murtui kaksi isoa aaltoa ja Marika sai merivesisuihkun. Olisittepa nähneet ilmeen!

Muutaman tunnin purjehduksen jälkeen tuuli rauhoittui ja meri tasoittui. Korkeat vuoret ilmeisesti vaikuttavat tuuliin Nuku Hivan ympärillä.

Toisen purjehduspäivän iltana tuulet tyyntyivät. Purjeet paukkuivat maininkien ansiosta ja etenimme todella hitaasti. Olimme arvioineet, että matkaan menee 4 vuorokautta. Oli aika tehdä uusia laskelmia. Vapun tapaan myös Juhannus vietettiin merellisissä tunnelmissa. Matkan alussa minulla oli hiukan ongelmia vatsan kanssa. Vatsa oli kipeä ja illalla nousi hiukan lämpöä. Jouduin muutaman kerran käymään WC:ssä hiukan nopeutetussa rytmissä. Söin antibiootti kuurin ja tilanne oli jälleen hallinnassa.

Kolme päivää meri oli aivan tyyni. Välillä pääsimme etenemään purjeilla, mutta nopeus oli vain 2 - 3 solmua. Kokeilimme spinaakkeria ja genaakkeria, mutta kun ei tuule, niin ei tuule! Se on vaan uskottava. Kahtena yönä luovutimme ja painuimme molemmat nukkumaan. Vene ajelehti rasvatyynellä merellä. Meri oli nimensä mukainen.

Matkan aikana muutimme kohdettamme ja päätimme mennä Rangiroan atollin sijasta Ahen atollille. Sinne oli 80 mailia lyhyempi matka. Välillä ajoimme koneella ja latasimme akkuja. Meillä ei ollut dieseliä koko matkaa varten.

Vesi merellä oli todella kirkasta ja sinistä. Näimme kalojen uivan veneemme alla. Melko outo tunne, kun on neljä kilometriä vettä veneen alla. Matkalla kokeilimme myös kalaonnea. Saaliiksi saimme komean kultamakrillin, joka painoi noin 3 kg. Päätimme maksaa kalavelat Jensille. Ajoimme veneet vierekkäin ja heitimme osan kalasta hänelle.

Seuraavaksi hyvä resepti kultamakrillille:

Mahi, Mahi muhennos kahdelle:

1. Otetaan vastapyydetty kultamakrilli. Kala puhdistetaan ja fileoidaan. Ruodot ja nahka poistetaan. Kala paloitellaan noin 2 cm suikaleiksi.

2. Kalasuikaleet paistetaan kevyesti pannulla.

3. Iso sipuli, reilusti valkosipulia ja noin peukalon pään kokoinen pala inkivääriä kuullotetaan pannulla.

4. Pannuun lisätään vettä ja kastike suurustetaan. Lisätään purkki tomaattipyrettä ja ripaus suolaa.

5. Kalat nostetaan varovasti kastikkeeseen ja annetaan hautua hetken.

6. Tarjoillaan avotilassa keitetyn riisin kanssa auringon laskun aikaan.

7. Ruokajuomaksi suosittelen kuivaa valkoviiniä .Meillä juomaksi nautittiin vettä, koska kuivat, makeat yms. viinit ovat loppuneet ajat sitten. Sama koskee myös jälkiruoka konjakkia.

Kyselin Marikalta, mihin viinivarastomme on hävinnyt. Vastaukseksi sain: ”Joku on juonut”.

Japanilainen Mr. Yoku on siis käynyt veneellämme? Täytyy olla tarkempi jatkossa, perhana.

Vanha sanonta ” tyyntä myrskyn edellä” ei ole aivan ”tuulesta temmattu” juttu. Kolmen tyynen päivän jälkeen taivaanrantaan kasautui tummia pilviä. Auringon laskettua kevyt tuuli alkoi puhaltaa ja tuulen suunta muuttui. Vene alkoi keinahdella vastaan tulevista aalloista. Yöllä tuuli voimistui ja aallokko kasvoi. Isoon purjeeseen laitettiin aluksi kakkosreivi ja genuaa rullattiin pienemmäksi. Aamuyöstä tuuli kuitenkin yltyi ja reivasimme ison kolmanteen reiviin, genuaa oli ulkona vain pieni kolmio. Vauhtimme oli kuitenkin yli viisi solmua ja meno keinuvaa. Muutaman kerran kävin ulkona ja meri roiskutti päälleni suolaisen pärskeen, kastellen minut ja kalsarit. Siitä suivaantuneena päätimme sulkea luukut ja odotella sisällä parempaa keliä. Automaatti hoiti tyylikkäästi ohjauksen. Tuuli rauhoittui aamulla ja meno muuttui tasaiseksi.

Laskimme, että olisimme Ahen atollilla yöllä, joten muutimme kohteen uudelleen Rangiroan atolliksi. Viimeisenä yönä purjehdus oli pitkästä aikaa mukavaa ja tasaista, lisäksi vene kulki myös eteenpäin. Aamulla näimme horisontissa ensimmäiset palmut. Valitsimme sisään meno väyläksi Passe Tiputan, joka on Passe Avatorun kanssa ainoat sisään menot atolliin. Matkaa oli kertynyt 560 mailia ja aikaa oli kulunut 7 vrk!

Atollit ovat korallien ympäröimiä saariryhmiä. Yleensä atolleissa ei ole kuin yksi tai kaksi aukkoa, joista veneellä pääsee sisälle laguuniin. Vuoroveden vaikutuksesta aukkoihin muodostuu voimakkaita virtauksia. Voimakas ulosvirtaus ja meren aallot, maininki ja merivirrat saavat aikaan voimakkaita pyörteitä ja isoja murtuvia aaltoja. Virtaukset ja pyörteet voivat olla vaarallisia pienelle veneelle. Paras aika sisään menoon on kun virtaus muuttaa suuntaansa. Opaskirjoissa kerrotaan, että paras aika voidaan laskea kuun liikkeistä. Olimme tutkineet kuun nousu ja laskuaikoja matkamme aikana. Meillä oli Nautical Almanac, mutta se oli vuodelta 2004, jotenka melko hyödytön kuun liikkeisiin (jälkeenpäin huomasimme, että kuun lasku- ja nousuajat löytyvät Garmin GPS 76:n valikoista). Laskelmien mukaan paras aika sisään menoon olisi ollut noin klo 8 aamulla. Suurin ulosvirtaus olisi noin kello 13. Saavuimme sisään meno aukolle noin kello 12, laskelmien mukaan huono aika. Aallot ja virtaukset näyttivät siltä, että jäisimme merelle odottamaan parempaa aikaa sisään menoon. Jens meni edellä ja selviytyi aukosta. Hän otti yhteyttä meihin VHF:llä ja sanoi, että virtaus ei ollut kovin paha. Tein päätöksen mennä aukosta ja Marika päätti mennä sisälle. Pyörteet ja aallot olivat melkoiset. Veneen loki näytti kuutta solmua ja GPS kahta solmua, moottori oli täysillä. Virtaus oli kuitenkin pahempi kanavan länsi puolella ja me menimme sisään itäpuolta. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja ankkuroimme veneemme Avatorun saaren rantaan atollin sisäpuolelle. Minuakin taisi hiukan jännittää, koska melko harvoin onnittelen Marikaa oikein kädestä pitäen, nyt sen tein. Opimme sen, että turha on kuuta katsella, jos päätetään kuitenkin mennä huonoimpaan aikaan sisälle. Onneksi meri oli rauhallinen, kanavan pyörteet ja aallot olisivat voineet olla huomattavasti pahemmat.

Rangiroa on maailman toiseksi suurin atolli. Atollin ympärysmitta on noin 100 mailia (185 km). Atolli on noin 40 mailia pitkä ja leveimmillään noin 17 mailia leveä. Atollin ympyrä koostuu saarista ja koralleista, joita on yhteensä 240 kpl. Saaria ja koralleja erottaa 130 pientä ja melko matalaa kanavaa. Atollissa ei ollut oikeaa ”blue lagoon” tunnelmaa, koska vastarantaa ei näkynyt. Vesi oli kirkasta ja meren maininki ja aallokko puuttuivat kokonaan. Se sopi meille mainiosti.

Ankkuripaikan lähellä oli Kia Ora hotelli, joka näytti melko kalliilta paikalta. Osa hotellin huoneista oli rakennettu paalujen varaan laguunin yläpuolelle. Mukava pulahtaa aamulla uimaan huoneen terassilta. Olimme oluemme ansainneet ja nautimme ne hotellin baarissa. Kävimme myös tutustumassa kauppaan ja pieneen baariin aivan ankkuripaikkamme lähellä. Baari näytti olevan suljettu, mutta meille myytiin oluet. Istuimme baarin terassilla, kun omistaja pariskunta sulki baarin ovet ja hyppäsivät autoonsa. Sanoivat meille, että laittakaa portti kiinni ja lukkoon, kun lähdette!

Seuraavana päivänä kävimme pienellä retkellä Tiputan kylässä, joka on sisään tulo kanavan toisella puolella olevalla saarella. Matkan (noin 400 metriä) teimme taksi veneellä. Kylä oli todella pieni ja hiljainen. Paikallisilla on siesta kello 12.00 - 14.30, jolloin kaikki kaupat ovat kiinni. Siesta teki kylästä ehkä vielä hiljaisemman. Kenelläkään ei ainakaan ollut kiire mihinkään. Paikallisessa kielessä ei varmaan ole sanaa ”kiire” tai ”stressi”.

Illalla veneemme ulkopuolelta kuului: ”Hyvää iltaa”. Hämmästys oli suuri, kun ulkopuolella oli sukeltajien yhteysvene ja sen kannella nuori kaveri. Hän oli Tuomo Vauhkonen ja tietysti Lahdesta. Tuomo oli töissä aluksella, joka teki sukellusretkiä läheisillä saarilla. Oli ollut täällä jo kymmenen kuukautta ja kaksi kuukautta oli työsopimuksesta vielä jäljellä.

Yhtenä päivänä teimme retken Avatourun kylään. Matkaa veneeltä kylään oli noin 10 kilometriä. Menimme tien laitaan ja päätimme liftata paikallisten kyytiin. Monta autoa meni ohitsemme, mutta kukaan ei pysähtynyt. Vuorossa oli valkoinen lava-auto ja minä sanoin, että se varmaan pysähtyy. Auto pysähtyi ja me hyppäsimme lavalle. Lavalla oli muutama muu ihminen ja he istuivat puisilla penkeillä, me lattialla. Olimme tietysti ylpeitä, koska liftaus oli onnistunut hyvin. Avatouruun päästyämme näimme muiden antavan rahaa kuljettajalle? Olimme liftanneet paikalliseen bussiin, hieno homma. Matka maksoi 250 paikallista rahaa henkilöltä.

Avatourusta löytyi hyvä kauppa ja tankkauspaikka veneelle. Sieltä löytyi myös pankkiautomaatti, posti ja apteekki. Kiertelimme kylällä ja kävimme paikallisessa ravintolassa syömässä hampurilaiset. Matka takaisin taittui saman bussin lavalla, jolla tulimme kylään. Matka oli luksusta, koska saimme istua puisilla penkeillä lattian sijasta.

Eräänä aamuna nostimme ankkurin ja suuntasimme keulan kohti atollin vastarantaa. Tarkoituksemme oli purjehtia 17 mailin päässä olevaan laguuniin, jota kutsutaan nimellä Blue Lagoon. Aamulla sää näytti hyvältä, mutta päästyämme matkaan alkoi taivaanrantaan kerääntyä tummia pilviä. Kun matkaa oli jäljellä noin 5 mailia, niin ensimmäinen sadekuuro sotki suunnitelmamme. Laguunin sisällä purjehdittaessa on tärkeää, että sää on kirkas ja aurinkoinen. Navigointi tapahtuu silmillä. Korallit näkyvät kirkkaalla säällä, jolloin niitä voi väistellä. Tarkkoja karttoja laguunin sisältä ei ole. Sadekuuron aikana ohitimme koralliriutan ja sitä oli vaikea huomata. Oli helppo tehdä päätös kääntää keula 180 astetta ja palata ankkuriin. Blue Laguuniin tutustuminen jäi seuraavaan kertaa.

Erittäin tuulisen yön jälkeen 4.7 oli aika suunnata vene kohti Tahitia. Matkaa Tahitille oli GPS:n mukaan 188 mailia. Ennen atollista ulosajoa pysähdyimme Avatourun kylässä. Tankkauspaikan laituriin ajo oli tarkkaa puuhaa. Ajaessamme laituriin meillä oli kova vastavirta ja kaikuluotain näytti syvyydeksi 1.8 metriä. Mitään hätää meillä ei kuitenkaan ollut, koska veneemme syväys on ainoastaan 1.75 metriä. Selvisimme laituriin ja tankkasimme veneemme. Kävimme myös paikallisessa marketissa ja apteekista ostimme meritautipillereitä, varmuudenvuoksi.

Ulosajo atollista sujui rauhallisemmin, kuin sisään meno. Kanava oli kuoppainen, mutta kova virta puuttui. Tuuli merellä oli yön jälkeen tyyntynyt ja purjehdus oli miellyttävää ja vauhtimme hyvä. Sanonta sanoo, että ei makeaa mahan täydeltä. Yöllä tuuli tyyntyi ja merelle jäi iso maininki. Vene keinui holtittomasti ja välillä se ikään kuin riemastui ja poukkoili kuin villihevonen. Purjeet paukkuivat ja masto tärähteli. Meitä ei moinen rodeo juurikaan riemastuttanut! Kone käynnistettiin ja matkaa jatkettiin moottorin voimin. Tyyntä keliä jatkui lähes Tahitille saakka.

Toisena yönä koneesta alkoi kuulua outoa ääntä. Yritin paikallistaa ääntä, mutta se ei ollut helppoa. Ensin luulin, että jokin laakeri on hajoamassa. Otin noin puoli metriä pitkän puukepin ja painoin sen toisen pään koneen eri kohtiin ja toisen pään korvaani. Sain paikallistettua äänen lähteeksi vesipumpun. Pysäytimme koneen ja avasin pumpun. Pumpun siipipyörästä oli katkennut yksi siipi ja toinen oli puoliksi murtunut. Vaihdoin tilalle uuden siipipyörän ja meno jatkui normaalisti.

Aamuyöstä tuntui pieni tuulenvire. Nostimme purjeet ja viimeiset 20 mailia pääsimme purjeilla. Aamuyöstä näimme myös ensimmäiset valot horisontissa. Keskiviikkona 6.7. noin kello 11.00 ankkuroimme Tahitin pääkaupungin Papeteen satamaan.