Galapagos – Marques saaret, Nuku Hiva 11.5.2005 – 2.6.2005

Tässä tarinaa Tyynen meren ylityksestä, unohtui viimeksi, helkutti !

Keskiviikkona 11. toukokuuta klo 12.00 oli aika nostaa ankkuri ja suunnata veneen keula kohti Marques saaria. Matkaa oli yli 3000 mpk. Oli tiedossa purjehdusta, purjehdusta ja purjehdusta. Tuleva legi ei jostain syystä tuntunut yhtä jännittävältä kuin Atlantin ylitys. Suhtauduimme tulevaan purjehdukseen melko rauhallisesti.

Vene oli lastattu vedellä ja ruualla. Paikallisista marketeista löytyi kaikki tarvittava ja edulliseen hintaan. Hedelmiä ja vihanneksia oli tarjolla yllättävän paljon. Saarelle saapui laiva muutama päivä ennen lähtöä ja se näkyi kauppojen tuotevalikoimassa. Ainoastaan vesi, jota saimme veneeseen oli laadultaan huonoa.

Purjehduksemme alkoi reippaassa sivumyötäisessä tuulessa. Maininki oli kohtalainen ja purjehdustamme vauhditti myötävirta.

Ensimmäisenä yönä näimme muutaman kalastusaluksen.

Kuudennen purjehduspäivän aamuna klo 6.45 näin matkamme ensimmäisen suuren valaan. Se oli suunnilleen saman kokoinen kuin veneemme. Valas oli noin viiden metrin päässä keulamme edessä, poikittain. En ehtinyt viimeistellä suomalaista voimasanaa: ”perk…”, kun jo rysähti. Törmäys oli kuin karille ajo. Törmäsimme valaaseen sijainnin ollessa S 03°18.4’ W 101°31.3’. Otin välittömästi yhteyttä edellämme purjehtivaan Satu III veneeseen ja takana purjehtivaan Caritaan. Pyysin heitä olemaan kuulolla jos jotain on veneestämme hajonnut. Onneksi veneemme kesti törmäyksen ilman vaurioita. Vauhtimme törmäyksen aikana oli yli kuusi solmua. Toivottavasti myös valas selvisi pelkällä säikähdyksellä ja pääsi jatkamaan matkaansa. Minne ikinä olikin menossa. Saattaa illalla kuvetta jomottaa, valaalla.

Mukavampi on kotivesillä ”töräyttää” väylän vieressä kiveen, kuin Tyynellä merellä valaaseen, kokemusta nyt molemmista.

Tuuli oli suotuisa ja etenimme yli kuuden solmun keskivauhtia. Purjehdimme Jensin kanssa näköetäisyydellä miltei koko matkan.

Lämpötila oli päivisin tukahduttavan kuuma. Lämpötila veneen sisällä nousi reilusti yli 30 asteen. Ennätys taisi olla yli 40 astetta. Keulan luukkua emme voineet pitää auki, koska aallot roiskivat vettä kannelle ja luukusta sisään. Ulkona avotilassa oli vielä kuumempi!

Päivisin vietimme suurimman osan aikaa sisällä lukien ja makaillen. Öisin yritimme pitää vahtia ja tarkkailla horisonttia. Melko usein nukuimme molemmat.

16. purjehduspäivä ja näimme kalastusaluksen. Se tuntui pyörivän ympärillämme, koska näimme sen useamman kerran, tai sitten niitä oli useampia. Tuntui siltä, että olivat lähteneet merta edemmäs kalaan! Muita laivoja tai veneitä emme matkallamme nähneet.

17. purjehduspäivä ja säässä tapahtui muutos. Tuuli muuttui puuskaiseksi ja suunnaltaan vaihtelevaksi. Runsaat sadekuurot huuhtelivat veneemme kantta. Mikä oli ihan tervetullutta yltä päältä suolaiselle veneelle. Pilvistä ja epävakaista säätä kesti noin kaksi vuorokautta. Kovimpien puuskien aikana meillä oli ylhäällä ainoastaan isopurje, jossa oli kolmosreivi.

Matkamme alussa kalastimme ja saimme saaliiksi muutaman kultamakrillin (Dolphinfish, Coryphaena hippurus). Kalasta tuli hyvää, kun sen haudutti kermassa. Loppumatkasta kala ei napannut ja innostus kalastukeen hiipui.

Galapagos saarilta ostetut hedelmät kestivät noin kaksi viikkoa. Kaalia ja sipulia riitti koko matkan ajaksi. Alkumatkasta söimme muutaman kerran perunoita.

Matkalla Marika leipoi muutaman kerran tuoreita sämpylöitä ja ne maistuivat erinomaisilta. Matkalla ruokavalio koostui riisistä, pastasta ja erilaisista kastikkeista. Noodelikeitot olivat hyvä vaihtoehto, kun ruuanlaitto ei onnistunut kuoppaisella merellä.

23. purjehduspäivän aamuna auringon noustessa oli aika huutaa: ”Maata näkyvissä”. Marquises saariin kuuluvan Ua-Hukan kallioiset rannat näkyivät edessämme. Ohitettuamme Ua-Hukan horisontissa näkyi Nuku-Hiva ja sen korkeat vuoret. Olimme lähellä määränpäätä ja tuntui, että ei yhtään liian aikaisin!

Ankkuroimme Taiohae lahteen klo 15.15. Purjehdus oli kestänyt 22 vrk ja kuusi tuntia. Matkaa oli kertynyt noin 3100 mpk. Keskinopeutemme oli matkan aikana 5.8 solmua, mikä on hyvä, näin pienelle veneelle.

Matka oli pitkä ja olimme väsyneitä. Ilmeisesti kuumuus oli vienyt suurimmat mehut meistä. Tuntui, että Atlantin ylitys oli helpompi, vaikka se kesti muutaman vuorokauden kauemmin.

Veneemme pohja oli todella huonossa kunnossa, kun pääsimme perille. Se oli täynnä pitkäkaulasimpukoita ja niiden on täytynyt hidastaa vauhtiamme. Lisäksi veneen kyljet olivat ruskean levän värjäämät, surkea näky.

Tärkeintä oli kuitenkin se, että olimme turvallisesti perillä.

Veneemme oli kestänyt matkan hyvin. Paapuurin puolen layzy-jack oli katkennut ja muutama päivä ennen Nuku Hivaa Windex päätti pudota mastosta. Onneksi nuoli osa putosi kannelle ja saisimme sen korjattua.

Oli aika huoltaa venettä, pestä pyykkiä ja levätä.