Viivasta ympyräksi

Winnigenissä meillä oli pitkästä aikaa muutaman päivän ajan poutainen sää. Saimme venettä kuivatettua ja siivottua. Samalla heitimme veneestä ylimääräisiä tavaroita roskakoriin. Muutama diesel kanisteri ja muuta ylimääräistä sai poistua matkavarustuksesta.

Winnigenistä jatkoimme matkaa lauantai aamuna 7.7. Koblensin sulun jälkeen siirryimme Mosel joelta Reinille. Runsaiden sateiden vuoksi Reinin virtaus oli todella voimakas. Virran nopeus oli noin 5 solmua ja onneksi se oli meille myötäinen. Totesimme myös sen, että Reini on tärkeä vesireitti. Tavaraa kuljetetaan proomuilla ja laivoilla. Liikenne oli todella vilkasta ja meidän oli oltava todella tarkkoja vastaan tulevien tai meidät ohittavien laivojen kanssa. Kova virta ja laivojen peräaallot tekivät Reinillä kulkemisen epämiellyttäväksi. Isot terävät aallot saivat veneen pomppimaan ja heilumaan epämääräisesti. Maston puuttuminen korosti veneen keinuvaa liikettä.

Seitsemän ja puolen tunnin matkan jälkeen saavuimme Kölniin ja saimme paikan veneellemme aivan Kölnin keskustasta. Matkaa olimme taittaneet 60 mailia. Nopeutemme matkan aikana oli ollut paikoitellen yli kymmenen solmua.

Iltapäivällä kävimme tutustumassa Kölnin keskustaan ja samalla ihmettelimme ihmisten paljoutta ja ihmisten erilaista pukeutumista. Pian meille selvisi, että keskustan kadut olivat täyttyneet seksuaalisten vähemmistöjen edustajista. Me emme olleet tottuneet niin suureen väenpaljouteen. Olimme väsyneitä ja juhlat eivät jaksaneet meitä kiinnostaa.

Sunnuntaina jatkoimme matkaa kovassa myötäisessä virrassa. Iltapäivällä saavuimme Duisburgiin ja käännyimme Rein – Herne Kanavalle. Kahden sulun jälkeen saavuimme Oberhauserin kylään ja saimme veneen kiinnitettyä Oberhauserin venekerhon laituriin.

Satama oli pieni, mutta sieltä löytyi kaikki tarvittavat palvelut. Venekerhon kommodori antoi meille hyviä neuvoja kanavamatkalle Oberhauserista Travemündeen.

Sää oli jälleen muuttunut sateiseksi ja koleaksi.

Oberhauserista matkamme jatkui seuraavana päivänä. Laivaliikenne oli hiljentynyt Reinin vilkkaasta liikenteestä, eikä vesi kanavassa virrannut mihinkään suuntaan. Kanava vaihtui Dortmund – Ems kanavaksi. Päivän aikana matkamme eteni 40 mailia ja illalla pysähdyimme pieneen satamaan, jonka nimi jäi meille epäselväksi.

Matka jatkui seuraavana päivänä. Pysähdyimme Münsterin kaupungin satamassa ja kävimme täydentämässä ruokavarastomme. Jatkoimme kuitenkin matkaa muutaman tunnin pysähdyksen jälkeen. Iltapäivällä pysähdyimme Alte Fahrt Fuestrupin marinaan.

Kerrottuani sujuvalla saksalla matkastamme satamakapteenille hän oli aivan ihmeissään. Myöhemmin illalla hän toi meille marinan viirin ja pinssin lahjaksi. Mukava pieni tapahtuma.

Moselin jälkeen kanava oli muuttunut suoraksi, peltoja halkovaksi uomaksi. Kanavassa ajo ei tarjonnut enää Moselin kaltaisia maisemia. Kanavamatka oli muuttunut melko yksitoikkoiseksi. Kanavan nimi oli muuttunut Mittellandin kanavaksi.

Keskiviikkona 11.7. ajoimme 54 mailia ja illalla pysähdyimme pieneen, Oldendorfin venekerhon satamaan.

Torstaina 12.7. yhdeksän ja puolen tunnin ajon ja 51 mailin jälkeen saavuimme Hannoveriin. Hannoverissa sää oli sateinen ja harmaa. Kävimme täydentämässä ruokavarastoa ja illalla tutustuimme Hannoverin keskustaan, johon pääsi kätevästi bussilla. Matka jatkui heti seuraavana aamuna sateisessa säässä. Ilmanpainemittarin neula oli kuitenkin noussut ja sää lämmennyt jonkin verran.

Päivän aikana käännyimme kohti pohjoista ja kanava muuttui Nord – Sud kanavaksi.

Kanava on moderni vesiväylä ja sen syväys oli noin neljä metriä. Kanavassa oli jonkin verran kaupallista liikennettä.

Kanava kulki läpi asumattomien alueiden ja sen rannoilla avautui peltoja ja laajoja metsiä. Päivän aikana sää muuttui aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Pitkästä aikaa saimme nauttia mäntymetsän raikkaasta tuoksusta.

Illalla pysähdyimme Bodenteich nimisen kylän lähelle. Kävimme kaupassa ja syömässä jäätelöt kesäisen sään kunniaksi.

Lauantaina 14.7. matka jatkui. Ison Ulzenin sulun jälkeen saavuimme Lüneburgin ”sululle”, joka oli varsinainen vekotin. Lüneburgissa ei ollut lainakan sulkua vaan alaspäin matkasimme valtavalla hissillä. Veneet ja laivat ajettiin isoon kaukaloon, joka meni hissin avulla alas 30 metriä vesineen ja veneineen. Insinöörit ovat hiukan miettineet ja laskeneen. Melko vaikuttava rakennelma.

Lüneburgin hissin jälkeen saavuimme Elbe joelle. Elbe joella ajoimme vain muutaman kilometrin vastavirtaan. Lauenburgin kaupungin kohdalla käännyimme Elbe - Lyypekki kanavalle ja jatkoimme matkaamme kohti Itämerta. Elbe – Lyypekki kanava on melko kapea ja sieltä puuttui suuret kaupalliset alukset. Kanavan puolessa välissä pysähdyimme pienessä Möllnin kaupungissa. Möllnin venekerhon satama oli pieni ja mukava pysähdyspaikka.

Sunnuntaina jatkoimme matkaamme. Aamulla meillä oli pieniä vaikeuksia päästä pois satamasta. Ensimmäisellä yrityksellä kölimme juuttui pohjan mutaan ja meidän oli peruutettava veneemme irti pohjasta. Seuraavalla yrityksellä valitsimme hiukan toisen reitin ja samalla lisäsimme vauhtia. Yritys onnistui ja pääsimme jatkamaan kohti Travemündeä.

Päivän ensimmäisessä sulutuksessa veneilijöiltä tarkastettiin paperit ja luvat. Paikallinen poliisi kävi tarkastamassa veneen paperit ja samalla katsottiin veneilijöiden ”ajokortit”. Meillä oli veneen paperit kunnossa ja ajokortiksi riitti kansainvälinen huviveneen kuljettajan lupakirja. Ainoa kerta matkallamme, kun lupakirjaa kysyttiin.

Iltapäivällä koitti se hetki, jolloin olimme matkamme viimeisessä sulutuksessa. Olimme matkanneet kanavia pitkin 1090 mailia (2019 km) ja matkalla olimme lähes 200 sulutuksessa. Aikaa kanavamatkaan meiltä kului 35 vuorokautta.

Ohitimme Lyypekin kaupungin ja illalla saavuimme Travemϋndeen ja Böbs Werft marinaan. Olimme palanneet Itämerelle ja seuraavana meillä oli vuorossa maston etsintä ja sen pystytys.

Maanantai aamuna mastomme löytyi ja saimme sovittua sen pystytyksen aamupäivän aikana. Maston pystytyksestä, säilytyksestä marinan varastossa ja maston siirtelystä marinan tiloissa jouduimme maksamaan nimellisen 250 euron korvauksen. Hinta tuntui todella kovalta, mutta mitään emme asialle mahtaneet.

Varastosta ulos kuljetuksessa meni kymmenen minuuttia ja maston pystytyksessä puoli tuntia, jotenka marinan hinnoittelu tuntui olevan kohdallaan.

Masto saatiin pystyyn ja olimme valmiita jatkamaan matkaa. Tuulet näyttivät kohtuullisilta ja päätimme jatkaa matkaa kohti Borholmia keskiviikkona 18.7.

Aamulla tuuli oli heikkoa ja sää aurinkoinen. Pääsimme hetkittäin eteenpäin purjeiden avulla, mutta toisinaan meidän oli turvauduttava koneen apuun. Iltapäivällä taivaalle kerääntyi tummia pilviä ja tuuli muuttui puuskaiseksi. Hetkeä myöhemmin taivas peittyi tumman pilvikerroksen taakse. Ukkoskuuro pyyhkäisi ylitsemme tuoden mukanaan kovan tuulen ja sadekuuron. Ehdimme kuitenkin ottaa purjeet alas ennen kovaa tuulta. Kuuro meni melko nopeasti ohi, mutta jätti jälkeensä ikävän, venettä keinuttavan aallokon. Muutaman tunnin kuluttua seuraava ukkoskuuro kulki ylitsemme ja tuuli oli hetken todella kova ja sade heikensi näkyvyyden.

Illalla sää selkeni ja pääsimme purjeilla kohti Bornholmin Rönneä. Matka taittui hyvää vauhtia myötäisessä tuulessa. Oli mukava purjehtia pitkästä aikaa. Mukavaa oli myös se, että yön pimeä hetki kesti vain muutaman tunnin, jonka jälkeen aamu alkoi sarastaa itäisessä horisontissa.

Aamuyöllä 19.7. ylitimme linjan, jonka olimme piirtäneet mereen kolme vuotta aikaisemmin lähtiessämme matkalle. Olimme purjehtineet samasta kohdasta 18.7.2004. Minusta tuntui siltä, että voimme vihdoin sanoa purjehtineemme maailman ympäri. Veneemme vanaveteen muodostunut viiva oli sulkeutunut ympyräksi. Aikaa matkaan oli kulunut lähes täsmälleen kolme vuotta ja ympärysmittaa ympyrällemme kertyi yli 30 000 mailia.

Bornholmin Rönneen saavuimme torstaina 19.7. Viivyimme satamassa vain yhden yön ja jatkoimme matkaamme perjantaina kohti Ruotsia. Tuulet olivat tyyntyneet ja jouduimme ajamaan koneella koko päivän. Aamupäivällä meidät ympäröi sakea sumu ja näkyväisyys oli vain kymmeniä metrejä. Onneksi meillä oli tutka, jonka näytöltä oli helppo seurata lähestyviä laivoja. Laivaliikenne oli todella vilkasta ja laivojen sumutorvien törähtely veneemme ympärillä loi oudon tunnelman. Sumu hälveni muutaman tunnin kuluttua ja matka jatkui tuulettomalla merellä. Illalla saavuimme Utklippanin saarelle ja jäimme yöksi sen suojaiseen satamaan.

Lauantaina purjehdimme hyvässä tuulessa Utklippanilta Kalmariin. Saimme veneellemme hyvän paikan Kalmarin satamasta. Kalmarin satamassa on hyvät palvelut veneilijöille ja sataman lähellä on suuri kauppakeskus.

Utklippanilla tapasimme suomalaisen Casa Matta purjeveneen. Heikki ja Marja olivat kotimatkalla Göta kanava retkeltä. Kalmarissa oli mukava vaihtaa kuulumisia. Illan kruunasi satamassa oleva sauna. Minulla oli ehtinyt vierähtää lähes kaksi ja puoli vuotta edellisestä saunassa käynnistä. Matkalla ei aivan jokaisessa satamassa tullut saunassa käytyä.

Säätiedotus lupasi kovia tuulia ja päätimme jäädä Kalmariin muutamaksi päiväksi odottamaan sään paranemista. Sunnuntai ja maanantai olivat sateisia ja tuulisia. Merellä tuuli yltyi myrsky lukemiin.

Maanantai iltana oli jälleen aika todeta maailman pienuus. Olimme matkalla suihkuun, kun vastaamme käveli Pelle Pettersson. Olimme tavanneet Pellen Uudessa Seelannissa. Whangareissa olimme olleet Pellen veneessä muutaman kerran kisamiehistönä. Nyt selvisi, että Pelle oli kotoisin Kalmarista ja hän oli äitinsä luona lomalla muutaman viikon. Riemukasta tapaamista oli juhlittava muutamalla tuopilla paikallisessa pubissa.

Tiistaina 24.7. jatkoimme matkaa kohti Suomea. Purjehdus sujui vauhdikkaasti melko mukavassa tuulessa. Torstaina 26.7. kello 9.00 oli aika hypätä maihin ja koskettaa ensimmäisen kerran Suomen maaperää. Olimme saapuneet Kasnäsin satamaan ja tuntui mukavalta olla Suomessa. Asiat hoituivat sujuvasti Suomeksi. Vieressämme olleista veneestä saimme lahjaksi Fazerin suklaata ja suomalaisia marjoja. Tuntui mukavalta.

Kasnäsin satamassa meillä oli hiukan huonoa tuuria. Viereinen vene katkaisi lähtiessään veneemme perän kiinnitysköyden. Käynnistin koneen ja yritin pitää veneemme irti laiturista ja viereisestä veneestä. Kiinnitysköysi meni tietysti potkurin ympärille, jonka seurauksena moottori pysähtyi. Vene saatiin uudelleen kiinnitetyksi naapurissa olleen veneen jollalla. Yritin sukeltaa köyttä potkurista, mutta se oli niin tiukassa, että 16 asteisessa vedessä sen sukeltaminen ilman märkäpukua oli toivoton yritys. Onneksi satamasta löytyi sukeltaja, joka ystävällisesti kävi sukeltamassa köyden pois potkurista 50 euron korvausta vastaan.

Seuraavana päivänä suuri venäläinen moottorivene ajoi laituriin aivan liian kovalla vauhdilla. Vene hiljensi vauhtia aivan laiturin vieressä ja seurauksena saariston suurimmat peräaallot. Olimme veneen sisällä, kun vene keinahti rajusti kiinnitysköysien varassa. Seuraava aalto oli vielä suurempi ja se sai veneemme pomppaamaan niin, että keulassa oleva ankkuri meni laiturin lautaseinästä läpi. Kolahdus oli melkoinen ja ankkuritelineemme taipui törmäyksen johdosta.

Marika kävi kehumassa venäläisten venettä ja heidän miellyttävää tapaansa lähestyä satamaa.

Lauantaina saimme vieraiksemme ystävämme Tampereelta. Pitkäsen perheen kanssa vietimme mukavan päivän Kasnäsissä. Oli mukava tavata ystäviä kolmen vuoden jälkeen.

Sunnuntaina 29.7. oli aika purjehtia Hankoon. Aamulla tuuli oli hyvä ja pääsimme purjeilla mukavaa vauhtia kohti määränpäätä. Viisi mailia ennen Hankoa meidät yllätti ukkoskuuro ja kova sade. Olimme lähteneet ystäviemme ja sukulaisten saattelemana Helsingistä 3.7. 2004 kello 12 kovassa sateessa ja tuulessa. Nyt 29.7.2007 kello 12 meitä oli vastassa ystäviä ja sukulaisia Hangossa. Jos mikään muu ei Suomessa ollut ennallaan, niin sää ainakin, satoi ja tuuli. Onneksi sade taukosi ja pääsimme satamaan poutaisessa säässä.

Satamassa meitä oli vastassa yli neljäkymmentä henkeä. Kotiinpaluu oli liikuttava hetki ja noin sata metriä ennen laituria silmät kostuivat pienistä kyynelistä. Olimme palanneet pitkältä matkalta.

Päivän ohjelmaan kuului lounas ja saunomista. Päivä oli mukava ja aika meni nopeasti tuttujen ihmisten seurassa.

Meidän matkamme ei vielä ollut aivan lopussa ja meidän oli jatkettava kohti Helsinkiä maanantai aamuna. Maanantai päivän purjehdimme heikossa tuulessa ja illalla saavuimme Elisaaren satamaan. Säätiedotus lupasi tiistaille kovia tuulia ja me päätimme jäädä satamaan kahdeksi yöksi. Tiistaina tuuli kovaa ja merialueilla tuuli yltyi myrskyksi. Elisaaren satama oli suojainen ja oli oikea päätös jäädä vielä seuraavaksi yöksi.

Elisaaressa tapasimme Kari Piipon. Hän oli palaamassa vuoden keikalta Karibialta. Kokemuksemme maailman meriltä tuntuivat kovasti samoilta.

Keskiviikkona jatkoimme loistavassa säässä kohti Lauttasaarta ja HSK:n satamaa. HSK:lta saimme venepaikan muutamaksi päiväksi. Kiinnitimme veneemme laituriin ja purjehduksemme maailman meriltä oli tällä erää ohitse. Olo oli haikea ja tuntui oudolta pakata tavaroita veneestä kasseihin. Necesse oli ollut kotimme kolme vuotta ja matkan aikana olimme tottuneet asumaan sen ahtaissa tiloissa. Edessä oli paluu ”normaaliin” elämään.

Automatka Helsingistä Lahteen oli outo kokemus. Olo ei ollut todellinen. Tuntui kovin vieraalta matkata autossa ja katsella tuttuja maisemia kolmen vuoden tauon jälkeen.

Necesse siirrettiin Lahteen autokuljetuksella 8.8.2007. Vene jäi kuivalle maalle. Viikolla tyhjensimme venettä, lisäksi pesimme ja vahasimme sen. Viimeistään nyt voimme todeta matkan olevan ohi.

Necessen matka jatkuu ensi kesänä Päijänteen aalloilla. Matkamme oli pitkä, mutta purjehdusintoa se ei meissä sammuttanut.

Lopuksi vielä äidilleni matkalla kirjoittama runo ja sitten laitamme pillit pussiin.

Virta

Pienistä puroista,

vuolaaksi virraksi.

Suvannon rauhasta,

kosken pauhuun.

Sateen harmaudesta,

auringon paisteeseen.

Talvipäivän pakkasesta,

kesäpäivän lämpöön.

Tulvaisena yli äyräiden,

uusille uomille.

Arvaamaton, kaunis,

elämän virta.

Pacific Ocean 17.5.2005

S 03˚56.800'

W 104˚42.700'

Kari

Ai perskules, meinasi yksi asia unohtua. Tekemättömien töiden listalle kohtaan maailman ympäri purjehdus voidaan laittaa ruksi merkiksi suoritetusta hommasta. Saapas nähdä, mitä siltä listalta seuraavaksi löytyy. Jos siellä lukee, että kiivetkää Himalajalle, niin silloin me sanomme, että sinnehän menette.