Veneen huoltoa ja juhlintaa, Malesia - Thaimaa

Aika tuntuu menevän todella nopeasti. Olemme olleet matkalla nyt melkein kaksi ja puoli vuotta. Matkaan lähtiessämme kolme vuotta tuntui pitkältä ajalta, mutta matkaamme on enää vain reilut puoli vuotta jäljellä. Onko aikanne kulunut nopeasti siellä Suomessa?

Rebak marina sijaitsee noin viidentoista mailin päässä Kuahin kaupungista, Rebak nimisellä saarella. Matkasimme marinaan 4. päivä lauantaina ja sunnuntai aamuna kello 9 oli veneen nosto telakalle. Veneemme pohja oli hyvässä kunnossa. Painepesun ja kevyen harjauksen jälkeen pohja oli valmis uudelleen maalattavaksi.

Maanantaina maalasin kerroksen uutta myrkkymaalia ja seuraavana päivänä toisen kerroksen. Veneemme kyljet ja kannen tasaiset osat vahattiin. Ruostumattomat osat kiillotettiin ja vahattiin, jonka jälkeen Necesse näytti jälleen upealta.

Keskiviikkona maalasin kölin etureunan, keulan ja peräsimen vielä kolmannen kerran myrkkymaalilla.

Keskiviikkona oli aika hikoilla. Päätimme tyhjentää ja puhdistaa diesel säiliön. Säiliö on melko ahtaassa paikassa ja kannen tarkastusluukun avaaminen oli hikinen työ (lämpötila päivisin nousi yli 35 asteeseen). Säiliön tyhjennyksen suoritimme lappo letkun avulla muovisiin kanistereihin. Yllätykseksemme säiliö oli melko puhdas ja varsinainen puhdistustyö oli helppo tehdä. Hikisin työvaihe oli kuitenkin irrottamani dieselin määrämittarin paikoilleen asennus. Työssä olisi tarvittu kahta kättä, mutta ahtaaseen tilaan ei mahtunut kuin yksi käsi kerrallaan. Istumalaatikon pienestä säilytysluukusta kantautui pienin väliajoin voimakasta kiroilua ja manausta. T-paita oli liimautunut kiinni ihoon ja otsalta silmiin valuva hiki sumensi näkyväisyyden. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin, kuin yksittäiset hikirauhaset vuorotellen avautuivat ja puristivat pienen hikitipan otsalleni.

Lokin anturi oli vioittunut matkamme aikana. Lokin anturista oli irronnut pulsseja tuottava osa. Lokimme on Stowen valmistama ja laitteen valmistus on jo lopetettu. Otin yhteyttä yritykseen Englannissa, josta olisi saanut varaosa-anturin lokiin. Uuden anturin noin 100 punnan hinta + postikulut hillitsi ostopäätöstäni ja päätimme laskea veneemme veteen ilman toimivaa lokia.

Telakalla ollessamme veneemme lähellä vieraili iltaisin lauma apinoita, joita oli mukava katsella. Toisilta veneilijöiltä kuulimme, että on syytä pitää veneen luukut kiinni iltaisin jos lähtee pois veneeltä. Apinat kuulemma menevät sisään avonaisiin veneisiin ja sisällä niiden aiheuttama sotku on melkoinen.

Necesse saatiin nopeasti kuntoon ja veneemme oli jälleen meressä torstaina. Päätimme jäädä vielä muutamaksi päiväksi Rebak marinan laituriin. Rebak marina on mukava ja rauhallinen paikka. Ainoa ongelma on se, että marina sijaitsee saarella ja kaikki työssä tarvittavat välineet on tuotava mukana. Jos jotain puuttuu, niin edessä on lauttamatka Langkawin pääsaarelle ja automatka Kuahiin. Saarelta puuttuu myös kauppa, josta olisi saanut täydennystä ruokavarastoon. Rebak marinan yhteydessä on hotelli, jonka palvelut (uima-allas, kuntosali, ravintola yms.) ovat marinan asiakkaiden käytössä.

Sunnuntaina 12. päivä suuntasimme jälleen kohti Royal Langkawi Yacht Clubia. Saimme paikan viikoksi, jonka jälkeen meidän olisi lähdettävä marinasta. Yacht clubin paikat oli varattu Raja Muda International Regatan veneille, jotka starttaisivat matkaan Kuala Lumpurista lauantaina 16.11.

Kuahissa teimme vielä veneen huoltoa. Spray hoodin takareunan nahkavahvistus oli kulunut puhki ja teetimme siihen uuden vahvistuksen. Tapasimme Kuahissa Suomessa syntyneen Erjan, joka aviomiehensä kanssa oli purjehtimassa maailman meriä Aku Ankka nimisellä veneellä. Erja teki Kuahissa purjeiden korjauksia ja saimme spray hoodin korjauksen hoidettua sujuvasti suomen kielellä.

Vuokrasimme auton päiväksi ja kiersimme Langkawin nähtävyydet. Langkawille on rakennettu paljon hotelleja ja kauppakeskuksia, mutta turistit puuttuivat lähes kokonaan. Keskustelin aiheesta erään matkamuistomyyjän kanssa ja hän sanoi, että vuonna 2004 tapahtunut tsunami vaikutti myös todella paljon Langkawin turismiin.

Langkawilla ei ole kovin paljon nähtävää ja saaren kiertoon riittää mainiosti yksi päivä. Monet saaren nähtävyydet liittyvät mereen ja veneretkiin. Meille niillä retkillä ei ole kovin paljon annettavaa.

Langkawi Yacht Clubille saapui myös Matti Vahalan S/Y Mindora. Lähdimme Uudesta Seelannista samaan aikaan viime toukokuussa ja nyt vasta tiemme kohtasivat. Matilla oli miehistönä Arne, Seppo ja Timo. Sepon ja Timon olimme tavannet jo Uudessa Seelannissa ja oli mukava tavata tuttuja pitkästä aikaa. Seppo oli liittynyt uudelleen miehistöön Darwinissa ja Timo Singaporessa. Arne oli ollut miehistössä Salomonin saarilta asti.

Timo oli hankkinut Singaporesta viimeisintä tekniikkaa olevat sähköurut. Mindoraan oli järjestetty kansainvälistä tasoa oleva lounge bar, jonka ilmapiiristä kävimme tapaamisiltanamme nauttimassa. Kansainvälisten juomasekoitusten lisäksi tarjolla oli kotimaisia, sekä ulkomaisia rytmejä sopivasti moniäänisesti laulettuna. Illan aikana sovimme myös, että seuraavana lauantaina juhlisimme syntymäpäiviäni Mindoralla.

Lauantaina oli juhlan aika. Syntymäpäiväjuhlat alkoivat kello 18 ja Minoran salongissa oli hieno tunnelma. Lounge barissa juomasekoitusten parissa työskenteli Mr. Zepp Daskelainen (ulkomainen harjoittelija oli saanut potkut aikaisemmin viikolla). Yleisön viihtyvyydestä vastasi Public Relationship Officer Mr. Arnold. Urkujen takana Bruno, urkutaiteilija jumalan armosta, yleisön pyynnöstä huolimatta.

Puheita, laulua ja runo, kerrassaan hieno ilta. Illan hämärryttyä kävimme vielä nauttimassa maittavan illallisen paikallisessa ravintolassa. Iltapalaksi oli vielä keksejä, homejuustoja ja punaviiniä Mindoran salongissa.

Ikään kuin tulpaksi kävimme Marikan kanssa vielä Bay View hotellissa tanssimassa muutaman nopean disko rytmin ja sen jälkeen oli aika mennä nukkumaan. Aamulla herätessäni tunsin olevani enemmän kuin vuoden vanhempi.

Maanantaina 20.11. oli aika jatkaa matkaa kohti Thaimaata. Maanantaina ajoimme koneella Langkawin luoteisessa osassa sijaitsevan Telaka marinan edustalle ja yövyimme siinä. Illalla palatessamme jollalla veneelle meidät kasteli läpimäräksi ukkoskuuro, joita Langkawilla on ollut lähes joka päivä.

Seuraavana aamuna jatkoimme Mindoran kanssa matkaamme. Tuulet ovat puuttuneet lähes kokonaan ja olemme joutuneet ajamaan koneella lähes koko matkan Singaporesta Langkawille. Yövyimme Koh Tangan saaren suojassa, jonne matkaa Langkawilta kertyi vain 25 mailia. Olimme kuitenkin vaihtaneet maata ja saapuneet Thaimaan vesille.

Aamulla jatkoimme matkaa kohti Koh Rok Nai saarta. Pitkästä aikaa pääsimme purjehtimaan kevyessä sivutuulessa. Iltapäivällä tuuli kuitenkin tyyntyi ja oli otettava kone avuksi. Koh Rok Nai saaren rannassa oli poijuja, joihin kiinnittyneenä vietimme yömme. Koh Rok Nai oli luonnonsuojelualuetta. Merivesi oli ollut sameaa Batamilta lähtömme jälkeen ja vasta Koh Rok Naille purjehdittaessa vesi oli kirkastunut. Poijupaikassa veneemme vierellä ui parvi värikkäitä kaloja ja pojassa näkyi pitkästä aikaa koralleja.

Koh Rok Nai saarella (koh tarkoittaa saarta) kuvattiin aikoinaan ranskalainen versio suositusta Survival ohjelmasta .

Malakan salmessa merivesi on toisinaan ollut todella likaista. Meressä on kellunut pulloja, muovipusseja ja styroksista valmistettuja ruoka-astioita ja kaikkea mahdollista törkyä. Matkalla Koh Rok Naille jouduimme pysäyttämään veneen ja sukeltamalla poistamaan potkuriin tarttuneen muovipussin.

Auringon noustessa jatkoimme matkaamme ja suunnaksi otimme Phi Phi Don saaren.

Tuuli heräsi ja pääsimme purjehtimaan melko pitkän matkan. Iltapäivällä tuuli kuitenkin tyyntyi ja oli jälleen otettava konevoimat avuksi.

Phi Phi Don saaren Ton Sai lahteen saavuimme noin kello 15. Paikalla oli täydellinen kaaos ja veneitä oli liikkeellä todella paljon. Phi Phi Don ja sen vieressä sijaitseva Phi Phi Le ovat suosittuja turistikohteita. Phuketista ja Krabista saapuu joka päivä kymmeniä veneitä tuoden turisteja paikalle. Phi Phi Le saari on tullut tunnetuksi siitä, että siellä on kuvattu amerikkalainen ”The Beach” elokuva, jonka pääosissa on Leonardo di Caprio.

Phi Phi Don saari kärsi pahoja vaurioita vuoden 2004 tsunamissa. Saarelle oli kuitenkin rakennettu paljon uusia ravintoloita ja turismi näytti kukoistavan jälleen. Meidän oli vaikea löytää hyvää ankkuripaikkaa veneellemme ja olin jo vahvasti sitä mieltä, että jatkamme matkaa saman tien. Tilanne kuitenkin rauhoittui, kun turisteja kuljettaneet veneen olivat menneet menojaan. Illalla lahti oli rauhallinen ja kävimme syömässä illallista paikallisessa ravintolassa. Ruoka oli edullista ja erittäin hyvää. Iltavalaistuksessa Phi Phi Don muuttui mukavaksi pikku kyläksi ja sen kapeilla kaduilla oli hauska kävellä ja katsella ihmisten puuhia. Illalla rannan ravintoloista kantautui veneellemme musiikkia, mutta muisto syntymäpäivieni jälkeisestä aamusta murskasi kaikki halut lähteä viettämään iltaa.

Miten ihmeessä disko musiikin kuuntelusta voi tulla niin huono olo?

Purjehdusoppaiden mukaan Thaimaan viranomaiset katsovat läpi sormien ja hyväksyvät sen, että 120 mailin purjehdus Langkawilta Phukettiin kestää jopa kaksi viikkoa. Me olimme olleet Thaimaan vesillä jo muutaman päivä, mutta kukaan ei ollut kysellyt passejamme tai veneemme papereita.

Phi Phi Don saarelta purjehdimme kevyessä tuulessa 28 mailia ja saavuimme Phuketin saarelle ja ankkuroimme Chalong lahteen. Oli perjantai ja olin sitä mieltä, että maahantulo muodollisuudet voidaan hoitaa huoletta huomenna, lauantaina.

Phuket kärsi huomattavia tuhoja vuoden 2004 tsunamissa ja alueen turismille sillä oli suuri vaikutus. Viimeiset tunnistamattomat tsunamin uhrit haudattiin Phuketin maaperään vasta muutama päivä sitten.

Turistit ovat kuitenkin palanneet alueelle ja länsimaisia ihmisiä käveli joukoittain vastaan kaduilla ja puheensorinan seasta saatoimme erottaa jopa suomenkielisiä sanoja. Turismin myötä alueelle on kehittynyt paljon palveluja ja ravintoloiden tarjonta oli runsasta ja hinnat edulliset. Saimme pesulassa pesetettyä pyykkimme ja Chalong lahden rannasta saimme makeaa vettä veneellemme.

Tarjolla oli myös useita internet kahviloita, joissa oli todella nopeat yhteydet.

Lauantaina kävimme kirjautumassa sisään maahan. Täytimme useita papereita passintarkastuksen yhteydessä. Maksoimme kuusi euroa ylityömaksua, koska oli lauantai. Seuraavaksi täytimme lisää kaavakkeita tullin tiskillä ja maksoimme 13 euroa ylityömaksua, koska oli lauantai. Satamakapteenin tiskiltä selvisimme ilman ylityömaksua, mutta muutaman kaavakkeen me jouduimme täyttämään. Saimme viisumin, joka oikeuttaa meidät olemaan maassa 30 päivää. Se ei meille kuitenkaan riitä ja joudumme käymään välillä ulkona maasta, jonka jälkeen saamme jälleen olla 30 päivää. Phuketissa on useita yrityksiä, jotka järjestävät matkoja Myanmariin viisumin jatkoa varten. Matka kestää päivän ja paluumatkalla saa uuden 30 päivän viisumin. Veneen kippari joutuu kuitenkin maksamaan 20 000 bathin (430 euroa) takuusumman ennen maasta poistumista. Takuusummalla halutaan varmistaa, että kippari palaa takaisin veneelle.

Tuntuu jotenkin turhalta touhulta. Miksi viisumin jatkoa ei saa suoraan Thaimaasta? Muutaman tunnin matka Myanmariin (entinen Burma) ei tunnu kovin järkevältä touhulta. No maassa maan tavalla.

Säät ovat muuttuneet Langkawilta lähtömme jälkeen. Marraskuun aikana Phuketissa vallitsevan tuulen suunta pitäisi muuttua lounaasta koilliseen (koillis monsuuni). Sää marraskuusta toukokuuhun pitäisi olla melko kuiva ja aurinkoinen. Marraskuu on aikaa, jolloin koillis monsuuni ei puhalla vielä täydellä voimalla ja sää saattaa olla vaihteleva. Meillä on tarkoitus jatkaa matkaamme vuodenvaihteen jälkeen kohti Punaista merta. Toivottavasti monsuunit ehtivät asettua ennen matkamme jatkamista.

Säiden lisäksi matkasuunnitelmiamme ovat muokanneet eri maiden poliittiset tilanteet. Meillä oli tarkoitus pysähtyä Sri Lankassa, mutta maassa on ilmeisesti melko rauhatonta ja muutimme matkasuunnitelmaa niin, että pysähdymme Malediiveilla. Viimeisin uutinen tuli Sudanista, jossa meidän oli myös tarkoitus pysähtyä. Punaisella merellä, Sudanissa on myös ollut levotonta ja nähtäväksi jää voimmeko pysähtyä siellä.

Meillä on kuitenkin vielä yli kuukausi aikaa matkan jatkamiseen ja välillä on juhlittava joulua ja otettava vastaan vuosi 2007.