Uusi Seelanti

Aika rientää. Paikallinen sanoisi, että ”time flies” (aika kärpäsiä!). Se on varmaan suora käännös (straight turn), koska siinä ei tunnu olevan mitään järkeä. Paikalliset eivät oikein taida osata omaa kieltään, koska kukaan ei ole ymmärtänyt, kun olen yrittänyt selvittää sanontaa ”riippumaton äänenkannattaja” (hanging carpet voice supporter).

Hyvää täällä Uudessa Seelannissa on se, että voi kehittää koulussa ”hiukan” vajaaksi jäänyttä englannin kielen taitoa.

Elämä veneellä tasaantui ja mihinkään ei ollut kiire. Veneen puhdistusta ja huoltoa, pyykin pesua ja kaupassa käyntiä. Säät Uudessa Seelannissa olivat vaihtelevat ja oikea kesä odotti tuloaan.

Suomen Itsenäisyyspäivänä päätimme katkaista päivittäiset rutiinit ja matkasimme Aucklandiin Suomi-seuran järjestämiin Itsenäisyyspäivä juhliin. Vuokrasimme auton ja haimme Matin Mindoralta mukaamme. Matkalla Aucklandin keskustaan ylitimme Harbour bridgen, jonka huipulle Suomiseuran jäsenet olivat nostaneet Suomen lipun. Suuri Suomen lippu oli hieno näky!

Ennen juhliin menoa meillä oli aikaa tutustua Aucklandin merimuseoon. Näyttely oli kattava ja oli helppo aistia, että meri on osa uusi seelantilaisten historiaa ja elämää. Osansa näyttelyssä sai myös Uuden Seelannin voitto America´s Cupissa, sekä tietysti kansallissankari purjehtija Sir Peter Blake.

Juhlissa oli tarjolla suomalaisia ruokia ja tapasimme Uudessa Seelannissa asuvia suomalaisia. Juhlissa puheen piti Suomen kunniakonsuli Ari Hallenberg. Juhlissa esiintyi myös tanhuryhmä.

Auckland on hieno kaupunki, mutta valitettavasti vierailumme oli kovin lyhyt ja illalla suuntasimme takaisin Whangareihin.

Tekemisen puute ja samalla veneen tekemättömien töiden listan vuoksi aikaistimme veneen nostoa telakalle. Olimme varanneet paikan Riverside Drive Marinasta tammikuun alusta, mutta saimme ajan muutettua ja pääsimme kuivalle maalle 14. päivä joulukuuta. ”Kuivalle” maalle on varmaan hiukan väärä ilmaisu, koska aamulla veneen noston aikana satoi kaatamalla. Saimme marinasta hyvän paikan ja oli aika aloittaa veneen kunnostus kotimatkaa varten. Lista ei aluksi ollut kovin pitkä, mutta uusia kohteita löytyi joka päivä.

Suurin huolemme oli kuitenkin Necessen vesilinja, joka oli ollut liian alhaalla jo Suomesta lähtiessä. Vesilinjassa oli pieniä rakkuloita ja ajattelimme, että rutto on iskenyt veneeseemme. Marinasta löytyi kuitenkin yritys, joka oli erikoistunut osmoosio ongelmiin ja Necessen rungon kosteus mitattiin heidän toimesta. Rungosta ei onneksi löytynyt korkeita kosteusarvoja ja huokasimme helpotuksesta. Myrkkymaalit päätettiin kuitenkin raapia pois ja antaa rungon kuivaa ennen uudelleen maalausta.

Myrkkymaalin raaputtaminen pohjasta on todella mukavaa puuhaa. Aika kuluu kuin iltamissa ja valmista syntyy. Kädet puutuvat ja olkapäät kipeytyvät. Hiomakonetta ei voinut käyttää, koska hiomapaperi tukkiutui välittömästi myrkkymaalista. Raaputtamista ei helpottanut se, että pyrin keräämään vanhat myrkkymaalit muovin päälle ja viemään roskakoriin. Tuuli lennätti maalia ympäristöön ja useana tuulisena päivänä minulla oli hyvä tekosyy olla tekemättä mitään!

Eläminen veneessä on huomattavasti hankalampaa, kun vene on kuivalla maalla. Veneeseen pitää kiivetä tikapuita pitkin ja vessaa ei voi käyttää. Keittiön lavuaarin likavedet johdetaan letkulla kanisteriin, joka joudutaan tyhjentämään läheiseen viemäriin. Telakalla vene ei keinu, mutta kovat tuulet ovat ravistelleet venettä ikävästi. Vene on telakalla masto pystyssä. Tiedätte varmaan sanonnan: ” Kuin kala kuivalla maalla”.

Joulu Whangareissa sujui rauhallisesti. Uudessa Seelannissa on keskikesä ja monella alkoi jouluna kesäloma. Joulu ei tuntunut joululta, koska oli valoisaa ja lämmintä. Tunnelma oli enemmän kuin juhannuksena Suomessa. Kaupat ja tavaratalot olivat täynnä mainoksia ja ihmiset kuluttivat suuria summia joululahjoihin. Radio soitti tuttuja joululauluja, mutta oikea joulun tunnelma puuttui.

Me vietimme aattoillan veneellä ja söimme joulupäivällisen. Päivällinen ei sisältänyt mitään erikoista ja perinteiset suomalaiset jouluruuat puuttuivat. Salongin pöytää koristi pieni muovinen joulukuusi ja sen alle oli ilmestynyt kaksi pientä pakettia. Pukki oli löytänyt meidät ja olimme kaikesta päätellen olleet melko kilttejä!

Ennen joulua vuokrasimme auton viideksi päiväksi. Joulupäivänä teimme autolla retken Uuden Seelannin pohjoisosaan. Tiet Uudessa Seelannissa ovat mutkaisia ja mäkisiä. Maisemat ovat upeita ja meitä suosi aurinkoinen sää.

Joulun jälkeen koitti hetki, jolloin Marikan oli pakattava laukut ja otettava suunnaksi Suomi. Matkalla Aucklandin lentokentälle kävimme tutustumassa kauri museoon ja pohjoisen saaren länsirannikkoon. Kauri museo oli mielenkiintoinen paikka. Museossa oli laaja näyttely kauripuun käytöstä ja siitä valmistetuista esineistä. Suurimmat kauripuut ovat olleet todellisia jättiläisiä ja niiden halkaisijat yli viisi metriä. Niin vain kävi, että ihminen hakkasi kauri metsät matalaksi ja nyt jäljellä on vain pieniä suojeltuja kauri metsiä.

Aucklandissa yövyimme motellissa lähellä lentokenttää ja 29.12. oli haikeiden jäähyväisten aika. Marikalla oli edessä melkein kahden vuorokauden mittainen matkustaminen ja 11 h aikaerosta toipuminen. Minulla oli edessä ajomatka takaisin Whangareihin ja veneen kunnostusta.

Uusi Vuosi vaihtui veneellä rauhallisesti. Olin hiukan yllättynyt, kun veneilijät eivät olleet järjestäneet mitään juhlia vuoden vaihtuessa. Vuoden vaihtuessa taivaalla näkyi muutamia raketteja, mutta mitään suuria juhlia ei Whangareissa vietetty.

Veneen kunnostus jatkui ja uusia kohteita löytyi päivittäin. Suurimpia töitä veneellä oli pohjan kunnostus, mutta muita pienempiä kohteita oli useita. Listalta löytyi mm seuraavia töitä:

- Potkurin (taittuva, kolmilapainen Volvo) holkki oli kulunut väljäksi ja potkuri heilui akselilla todella paljon. Potkuriin vaihdettiin sisäholkki ja siitä tuli kuin uusi.

- Uusi vesisäiliö vanhan vuotavan tilalle (Plastimo 100 litraa).

- Uudet tiivisteet istumalaatikon ja moottoritilan luukkuihin.

- Lukot navigointipöydän ja keittiön vetolaatikoihin. Laatikot olivat auenneet useasti, kun keli oli ollut kuoppainen.

- Vetolaitteeseen myrkkymaali.

- Moottorin termostaatin vaihto ja suodattimien hankinta varaosiksi.

- Rungon ja kölin sauman hionta, maalaus ja saumaus (Sikaflex).

- Kajuutan luukkuun lukko sisäpuolelle.

- Vetolaitteen ja potkurin sinkit.

- Toiselle aurinkopaneelille lataussäädin.

- Veneen takaosaan moottoritilan taakse lisättiin yksi pieni sähköinen pilssipumppu. Vesi vuoti takaluukuista ja valui takana olevaan pieneen pilssiin. Tilasta oli vedetty pieni letku pääpilssiin mutta tila ei tyhjentynyt ja vesi jäi sinne seisomaan.

- Tein uudet kahvat ulosmenojen messinkisiin venttiileihin. Vanhat teräksiset, maalatut kahvat olivat ruostuneet.

- Innostuin korjaamaan viallisen jääkaapin elektroniikan. Muutaman päivän sähköisten mittausten jälkeen löysin viallisen diodin. Diodin vaihdon jälkeen sain naapuriveneeltä ohjeen, kuinka pienet kytkimet on aseteltava elektroniikassa. Jääkaappi toimii nyt normaalisti. Ensimmäistä kertaa matkamme aikana! Ajatelkaa, kylmää olutta veneellä. Ei voi elämältä paljon enempää vaatia.

- Wc pytyn pumppuun vaihdettiin tiivisteet.

Lisäksi hankittiin varaosia mastoon, vesipumppuihin yms. pientä tarviketta.

Sain myös uudistettua Panamassa hajonneen passini. Passihakemus toimitettiin Australiaan Suomen suurlähetystöön ja sieltä uusi passi toimitettiin Aucklandiin Suomen konsulaattiin. Aucklandista passi oli haettava itse ja samalla vanha viallinen passi mitätöitiin. Passin suomalainen valmistaja Setec korvasi passin vaihdosta aiheutuneet kulut, joka mielestäni oli hienoa asiakaspalvelua. Suomen suurlähetystön ja konsulaatin avulla passin uusiminen onnistui ilman ongelmia. Kiitos siitä!

Veneen varustelun aikana Suomessa oli listallamme SSB radion hankinta. Radio jäi hankkimatta osaltaan kai kalliin hinnan vuoksi. Matkalla olemme miettineet radion hankintaa ja kyselleet hintoja. Useissa tapaamissamme veneissä on SSB radio ja siihen liitetty Pactor modeemi. Laitteiden avulla on mahdollista saada sähköposti toimimaan veneestä. Sähköposti yhteyksiä tarjoavat Sailmail ja Winlink. Winlink on tarkoitettu radioamatööreille ja sen käyttö vaatii amatööritunnuksen. Sailmail yhteys on kaikkien käytössä, mutta maksullinen ja käyttöaika on rajattu. SSB radion avulla saadaan myös huomattavasti pidempiä radioyhteyksiä, kuin veneessä jo olevalla VHF radiolla. Hyvissä olosuhteissa radiolla on mahdollista saada yhteys jopa maapallon toiselle puolelle. Radion hankintaa on perusteltu paranevalla turvallisuudella.

Uudessa Seelannissa radion hankinta nousi uudelleen esille ja kävin kyselemässä hintoja paikalliselta kauppiaalta. Hinnat olivat korkeat ja päätös radion hankinnasta muuttui päivittäin. Amatööriradioita oli tarjolla USA:n nettimyymälöissä edulliseen hintaan ja olin jo aikeissa tilata radion netin kautta. Täällä satamassa oli kuitenkin amerikkalaisella veneellä myynnissä Pactor modeemi ja sitä kysyessäni mainitsin, että olisin halukas ostamaan myös radion. Veneen omistajat Pamela ja Scott lupasivat miettiä ehdotustani. Pamela ja Scott olivat lähteneet matkaan Amerikasta ja ovat purjehtimassa maailman ympäri. Uuteen Seelantiin saavuttua he olivat ostaneet isomman veneen ja vanhan veneen radiolaitteet olivat jääneet ylimääräisiksi. Pamelan ja Scottin matkan tekee mielenkiintoiseksi se, että he ovat molemmat lähes sokeita. Heidän matkaan voi tutustua osoitteessa www.blindsailing.com

Muutaman päivän miettimisen jälkeen he päättivät myydä radionsa meille ja kauppa lyötiin lukkoon. Edessä oli radion, antennivahvistimen, antennin ja antennin maadoituksen asennus.

Uusi radio on Icomin meri SSB radio ja se vaatii lisäyksen veneemme radiolupaan. Radiolupa asia hoitui sujuvasti Suomessa Ficoran toimesta.

Tarvitsemme myös pätevyystodistuksen radion käyttöä varten. Todistus saatiin hoidettua Ficoran Ari Casseliuksen ja paikallisten viranomaisten avulla. Edessä on kirjallisen aineiston opettelu ja sen jälkeen paikallisen viranomaisen kuulustelu. Jos läpäisemme testin, niin saamme Uuden Seelannin viranomaisten myöntämän pätevyystodistuksen SSB radion käyttöön.

Veneen pohjan raaputus ja hionta oli melkoinen urakka. Marinan alueella toimii maalaus yritys, joka on erikoistunut veneiden maalaukseen. Päätimme antaa heidän hoitaa pohjan uudelleen maalauksen. Hankimme itse maalit ja he hoitivat ainoastaan ruiskutuksen. Uuden myrkkymaalin valinta ei ollut helppo. Tarjolla oli usean valmistajan tuotteita ja jokaisella valmistajalla useita eri vaihtoehtoja. Keskusteluissa veneilijöiden kanssa tuli ilmi se, että kaikilla oli oma näkemyksensä hyvästä myrkkymaalista. Samaa tuotetta toiset kehuivat ja toiset haukkuivat. Paikalliset veneilijät käyttivät paljon paikallista Altex myrkkymaalia, mutta sen toimivuudesta trooppisilla vesillä ei ollut varmaa tietoa. Naapurissamme olevat kaksi ruotsalaista venettä kehuivat amerikkalaista Petit Trinidat tuotetta ja osa veneilijöistä suositteli paikallista War myrkkyä? Tee siinä sitten oma päätös myrkkymaalista. No meidän valinta oli Internationalin Micron Extra ja primeriksi Internationalin Interprotect. Myrkkymaalit ovat kalliita ja harmittaa, jos ne eivät toimi toivotulla tavalla. Meillä päätökseen vaikutti se, että Micron Extraa on saatavana myös Suomessa ja meidän ei tarvitse miettiä myrkkymaalien soveltuvuutta keskenään Suomeen palattuamme. Vuoden päästä olemme myrkkymaalien osalta huomattavasti viisaampia.

Tammikuussa oli kolmen viikon ajan kaunis ja aurinkoinen sää. Veneen kuivumisen kannalta sää oli ihanteellinen. Tarkoitus oli, että saan veneen maalattua, ennen Marikan paluuta. Toisin kuitenkin kävi ja Uuteen Seelantiin saapui kosteaa ilmaa pohjoisesta. Vettä satoi lähes kaksi viikkoa. Kaikki paikat märkänä ja veneen kunnostus ei edennyt toivotulla tavalla. Hyvää oli tietysti se, että minulla oli hyvä tekosyy siihen, että vene ei ollut valmis Marikan saapuessa!

Marika saapui Suomesta 2. päivä helmikuuta. Lentomatka oli ollut rasittava ja oli mukava palata takaisin veneelle. Loma Suomessa oli ollut piristävä tauko vene-elämään.

Säät jatkuivat vaihtelevina ja sateisina. 6.2. oli vihdoin luvassa aurinkoinen päivä ja tiedossa oli veneen pohjan maalaus. Veneen vesilinjaa nostettiin noin 10 senttiä ja pohjaan ruiskutettiin ensin kaksi kerrosta epoxi primeriä. Primerin hiukan kuivuttua pohjaan ruiskutettiin kaksi kerrosta myrkkymaalia. Kolmas kerros myrkkyä lisättiin kölin etureunaan ja vesilinjaan. Pohjasta tuli upean sininen ja maalaustyön jälki oli hieno. On sitä valaiden mukava katsella ja ihastella.

Sain naapurin ruotsalaiselta S/Y Stressless veneeltä pienen purkin kovaa myrkkymaalia ja päätin maalata potkurin sillä. Laitoin potkuriin ensin primerin ja sitten myrkyn. Potkuri on nyt punainen ja nähtäväksi jää kauanko myrkky siinä kestää. Toivottavasti ainakin sen ajan, jonka vietämme täällä satamassa vesillelaskun jälkeen.

Ingmar ja Gun-Britte Svensson ovat purjehtimassa S/Y Stressless (Fantasi 37) veneellään maailman ympäri. He ovat lähteneet Ruotsista jo vuonna 1998. Heiltä olemme saaneet apua ja neuvoja monessa asiassa. Heidän matkaa voi seurata osoitteessa www.stressless.nu .

Matkalla olemme tavanneet useita perheitä, jotka purjehtivat pienten lasten kanssa. Lasten koulut on järjestetty etäopiskeluna. Matka on varmasti antoisa koko perheelle. Eri veneiden lapset ovat tutustuneet helposti toisiinsa vaikka yhteistä kieltä ei aluksi ole ollut. Lapsia voi myös syntyä kesken matkan, niin kuin kävi tsekkiläiselle Mayflower veneelle. Heille syntyi pieni lapsi tammikuun alussa ja he jatkavat purjehdusta nyt vahvistetulla miehistöllä. Onnea heille!!

Riverside Drive Marina on hyvä paikka kunnostaa venettä. Marinan alueelta löytyy venetarvikeliike, Volvo Pentan ja Yanmarin huoltoliike, metalliyritys, veneveistämö ja maalausliike. Marinassa on laituripaikkoja ja telakkapaikkoja yhteensä noin neljällekymmenelle veneelle. Marinassa on siistit vessa ja suihkutilat joissa on myös pyykinpesu mahdollisuus. Alueelta löytyy myös grillikatos, joka on varustettu kaasugrillillä ja on veneilijöiden vapaassa käytössä. Sunnuntaisin on yhteinen grilli-ilta, johon veneilijät kokoontuvat.

Meidän työt veneen kunnostuksen yhteydessä ovat olleet melko pieniä. Useita veneitä on maalattu kokonaan uudelleen ja usean veneen pohjaan on tehty täydellinen osmoosio käsittely. Maalausliike sai juuri maalattua Swan 48 (vm.1972) veneen, josta tuli kuin uusi. Veneen pohjaan on tehty täydellinen osmoosio käsittely. Veneen runko on maalattu ja lisäksi veneen tiikkikansi on poistettu ja kansi maalattu. Masto odottaa vielä maalausta. Ei aivan halpa remontti.

Hetki, jolloin voi olla tyytyväinen siihen, että on pieni vene. Huollot, maalaukset, korjaukset, osat ja satamamaksut ovat huomattavasti halvempia, kuin isoissa veneissä.

Veneemme kyljet kiillotettiin ensin hiomavahalla ja sen jälkeen lisättiin normaali vaha. Vene saatiin valmiiksi ja maanantaina 13.2. on tarkoitus laskea vene takaisin oikeaan elementtiinsä.