Kotia kohti
Rauhoittunut
myrskyinen meri,
laantunut
loputon maininki.
Laskenut
kuuma aurinko,
haihtunut
kultaiset säteet.
Noussut
hopeinen kuu,
syttyneet
valot tähtien.
Himmenneet
valot majakan,
kadonnut
kaukainen maa.
Virinnyt
suolainen tuuli,
täyttyneet
valkoiset purjeet.
Keulamme
vettä halkoen,
purjehdimme
kotia kohti.
-kari-
Torstaina 26.4. koitti päivä, jolloin olimme valmiit jatkamaan matkaa Whangareista kohti Opuaa. Säätiedotus oli luvannut tuulia koillisesta, jotka olisivat meille vastaisia, mutta eivät aivan suoraan ”nokkaan”. Aamu oli aurinkoinen ja pilvetön. Yöllä oli ollut pilvetön taivas ja aamu oli viileä. Oli mukava tunne päästä matkaan, olimme matkalla kotia kohti.
Olen miettinyt, onko ”sapettaa” Suomen kielen sana. Suomi - Englanti sanakirjasta löytyi sana ”sapettaa” ja totesin, että sen täytyy olla Suomea. Englanniksi sappi on ”gall” ja verbimuoto ”gall” tarkoittaa sapettamista.
Aamulla klo 7.06 oli Whangareissa ylävesi (vuoroveden ylin taso). Päätimme käyttää laskuveden aiheuttaman myötävirran hyväksemme ja lähdimme matkaan klo 7.45. Oli haikea tunnelma lähteä satamasta. Olimme viettäneet lähes kuusi kuukautta Whangareissa ja monet tutut veneet näimme varmasti viimeisen kerran.
Olimme päässeet vain muutaman sata metriä satamasta, kun minulle tuli tarve käydä veneemme vessassa. Pumpatessani pyttyä tyhjäksi jouduin toteamaan, että wc:n tyhjennysputki oli tukossa. Yritin saada tukosta auki pumppaamalla, mutta putki oli totaalisesti tukkeutunut. Miksi juuri nyt?
Otin työkalut ja aloin purkamaan wc:n putkistoa. Hetken kuluttua minun oli lopetettava projekti, koska Marika huusi minua tulemaan kannelle. Joen ylle levittyi sakea sumu ja näkyvyys putosi muutamaan kymmeneen metriin. Karttaohjelma, gps, kartta ja tutka oli otettava käyttöön. Seurasimme jokea vain muutaman solmun nopeudella. Joki on kapea, mutta emme nähneet sen rantoja. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa. Olin sitä mieltä, että sumu hälvenee nopeasti auringon noustessa. Sumu ei kuitenkaan hälvennyt ja ajoimme jokea pitkin lähes kymmenen mailia hitaasti, viittoja seuraillen.
Uuden Seelannin itäpuolella oli alkuviikolla ollut kovia tuulia ja tuulet olivat jättäneet jälkeensä korkean mainingin. Maininki oli ollut korkeimmillaan neljä metriä, mutta nyt se oli onneksi jo hiukan madaltunut.
Muutama maili ennen saapumistamme avoimelle merelle sumu hälveni ja minä pääsin jatkamaan projektiani wc:n putkiston kimpussa. Joen suulla maininki keinutti jo mukavasti venettämme ja puuhaillessani putkien kimpussa tunsin, kuinka meritauti yritti salakavalasti heikentää elinvoimaani. Sain putket aukaistua ja wc:n toimimaan, mikä oli hieno juttu. Hienoa ei ollut se, että tuuli oli melko kova ja maininki todella suuri. Ajoimme koneella vasten maininkia ja nostimme reivatun isopurjeen. Veneemme keula sukelsi välillä syvälle aaltoihin ja vettä tuli kannelle isoina ryöppyinä. Keulan luukku alkoi vuotamaan, kastellen keulan patjat. Olimme ilmeisesti lähteneet liikkeelle vääränä päivänä. Kaikki tuntui olevan meitä vastaan, ainoa mikä puolsi, oli veneen ohjaus, lievästi oikealle. Minua sapetti.
Onneksi maininki tasoittui ja pääsimme purjehtimaan kohti Tutukakan satamaa. Matala vesi, sekä laskuveden aiheuttama voimakas virta olivat aiheuttaneet epämiellyttävän mainingin joen suulla. Kauempana rannasta aallokko ja maininki olivat matalampaa. Purjehdimme isossa purjeessa toinen reivi ja genua vain osittain auki, mutta nopeutemme oli kuitenkin noin kuusi solmua. Juuri ennen Tutukakan satamaa jouduimme pieneen ukkoskuuroon, jonka aikana tuuli oli kova ja puuskainen. Olimme varanneet paikan satamasta jo etukäteen ja oli mukava päästä sataman suojaan. Satamassa ollessamme vhf-radion säätiedotuksessa varoitettiin alueelle illaksi saapuvista puuskittaisista, jopa 20 m/s tuulista ja ukkoskuuroista.
Satamassa kävimme syömässä pizzat ja sen jälkeen olimme valmiit nukkumaan. Päivä oli ollut raskas ja olimme saaneet pientä tuntumaa purjehdukseen. Illalla satoi, ukkonen jyrisi, salamat valaisivat taivaan ja tuuli kovaa. Nukuimme hyvin hiljaisessa ja rauhallisessa satamassa.
Aamulla sateet olivat väistyneet ja sää oli aurinkoinen. Kävimme paikallisen Deep Sea Fishing Clubin toimistolla tarkastamassa säätiedotuksen perjantaille, mutta viimeisintä säätiedotusta ei ollut vielä saatavana. Toimiston henkilökuntaan kuuluva vanhempi rouva kuitenkin vastaili kysymyksiimme alueelta saaduista kaloista ja esitteli meille kerhohuoneen seinillä komeilevat saaliskalat. Kalat oli täytetty ja ne olivat todella suuria. Uuden Seelannin ennätyskala Black Marlin oli seinällä täytettynä ja sen paino oli ollut pyydystettäessä 444 kg!
Jatkoimme matkaa kohti Bay of Islandia ja Opuaa. Meri oli tyyni ja jouduimme ajamaan koneella koko matkan. Olimme varanneet Opuasta paikan jo etukäteen ja saavuimme satamaan klo 17.
Matti oli juuri saanut veneensä takaisin veteen ja Mindoran konehuonetta koristi uusi Volvo Penta. Vesipumppu huolet oli taakse jäänyttä aikaa, toivottavasti. Onnea uudelle koneelle.
Opuasta lähti 12 kpl veneitä kohti Tongaa lauantaina 28.4. Veneet kuuluivat Island Cruisig Clubin järjestämään regattaan. Heille on alkumatkasta luvattu heikkoja tuulia.
Useat veneet ovat lähdössä kohti Fidziä keskiviikkona 3.5. ja me päätimme lähteä muiden mukana. Toivottavasti säät ovat suotuisat.
Meille tuli hiukan kiire. Ilmoittauduimme Darwin - Kupang regattaan, joka lähtee Darwinista 22. heinäkuuta. Darwinissa olisi oltava noin viikko ennen starttia. Matkaa täältä Darwiniin on yli 4000 mailia, jotenka meidän olisi päästävä matkaan melko pian. Regattaan osallistuu 100 venettä ja se purjehditaan Darwinista (Australia) Kupangiin (Indonesia). Matkaa purjehdukselle kertyy noin 500 mailia. Purjehdus on samalla ”leikkimielinen” kilpailu. Minä en tosin ole vielä koskaan ollut leikkimielisessä purjehduskilpailussa.
Tietoa tapahtumasta löytyy sivuilta www.sailindonesia.net
Nyt vain odotellaan ja tehdään viimeisiä säätöjä. Olemme jo purjehtineet 0.3% matkastamme takaisin Suomeen!
Opuassa tapasimme amerikkalaisen yksinpurjehtija naisen Donna Langen. Hän purjehtii 28 jalkaisella veneellään maapallon ympäri. Lähtö oli tapahtunut Rhode Islandilta (USA:n itärannikko) ja pysähdys Opuan satamaan oli hänen matkansa ensimmäinen. Purjehdus oli kestänyt viisi ja puoli kuukautta! Matka jatkuu Uudesta Seelannista Kap Hornin kautta takaisin Rhode Islandille ja tietysti ilman pysähdystä. Matkalle oli mahtunut kone ongelmia, tyyntä ja myrskyä. Hänen matkaansa voi seurata osoitteesta www.donnalange.com .
Yhtäkkiä ongelmamme tuntuivat kovin pieniltä ja mitättömiltä. Elämässä kaikki on niin kovin suhteellista.