Tuulet veivät Turkkiin

Pääsiäisen jälkeen keskiviikkona Kypros palautui normaaliin päivärytmiin. Liikkeet olivat auki normaalisti ja pääsiäisen juhlat juhlittu. Kävin aamulla kysymässä Volvo Pentan edustajalta varaosia S-vetolaitteeseemme. Osat löytyivät Kyprokselta ja saatuani tiedon osista varasin meille noston. Marina ilmoitti, että he ovat hyvin kiireisiä, mutta veneemme voidaan nostaa ylös saman tien. Necesse nousi ylös kello kymmenen ja jäi roikkumaan nosturin varaan. Vetolaite oli purettu puoli tuntia myöhemmin ja uudet osat olivat paikoillaan kahden tunnin kuluttua. Necesse oli takaisin omassa elementissään kolme tuntia noston jälkeen. Saimme sovittua noston niin, että meiltä veloitettaisiin vain yhden noston taksa. Järjestely sopi meille mainiosti, sillä noston hinta oli yli 100 euroa.

Necesse roikkui nosturissa koko korjauksen ajan. Necessen veteen laskun jälkeen emme nähneet yhtään venettä nousevan merestä tai yhdenkään veneen laskeutuvan mereen. Oli outoa, koska marina ja nosturi olivat saamamme tiedon mukaan kovasti kiireisiä. Ilmeisesti oli niin, että nosturin kuljettaja ajeli vielä ennen pääsiäistä saamiaan käsimerkkejä (ylös, alas ja sivulle), eikä ehtinyt vielä ottaa vastaan uusia komentoja.

Me jatkoimme matkaa torstaina. Aamulla kävin maksamassa marinan laskut. Viikon pysähdys Limassolin St Raphael marinassa maksoi noin 500 euroa (+varaosat)! Melko kallista lystiä. Outoa oli se, että tullin sisään ja uloskirjautuminen maksoivat yhteensä lähes 80 euroa. Toisaalta oli hieno juttu, että Kypros kuuluu EU-maihin. Mitä mahtaisi tulli veloittaa, jos emme olisi EU-kansalaisia? Outoa oli mielestäni se, että EU:n sisällä joutuu maksamaan tullissa uloskirjautumisesta, jos on matkalla toiseen EU-maahan.

Aamulla tuuli oli kevyttä ja purjehdimme Kyproksen etelärannikkoa kohti länttä. Meillä oli kaksi eri reittivaihtoehtoa. Toinen reitti vei suoraan Kyprokselta Rohdoksella ja toinen Finiken kaupunkiin Turkkiin. Iltapäivällä taivaalle nousi mustat pilvet, jotka aiheuttivat sen, että oli otettava käyttöön suunnitelma numero kolme. Mustat pilvet toivat mukanaan rajun ukkoskuuron sateineen ja tuulineen. Hetken aikaa tuuli oli kova ja sen suunta pyörähti veneemme ympäri noin 360 astetta. Me otimme purjeet alas ja odotimme kuuron ohi menoa. Pilvet eivät tiputtaneet niskaamme raskasta vesilastiaan, mutta salamointi ja tuuli oli melko rajua. Me kytkimme kaiken elektroniikan pois päältä ja toivoimme, että salamat jättäisivät mastomme rauhaan. Ukkoskuuro meni lopulta menojaan, mutta pohjoinen kolea tuuli jäi puhaltelemaan illan hämärtyessä. Me päätimme jatkaa purjehdusta paremmalla tuulella. Ajoimme koneella Kyproksen länsi päässä sijaitsevaan Pafoksen satamaan.

Pafoksen satama on melko pieni ja siellä ei ole tilaa kuin muutamalle purjeveneelle. Satamaan päästyämme saimme ohjeet ankkuroida keskelle satamaa ja vasta aamulla meille ositettaisiin paikka laiturissa. Vhf-radiokutsuumme vastasi Pafoksen satamapoliisi ja heiltä saimme myös ohjeet, että meidän on käytävä poliisien luona vielä samana iltana. Kello oli jo yli yksitoista ja meidän oli pumpattava jolla ja soudettava rantaan. Poliisien luona täytimme jälleen maahantulokaavakkeet ja miehistöluettelot ja muut tarvittavat paperit. Kohtelu oli asiallista, mutta hiukan ihmetytti se, että olimme tulleet Limassolista 50 mailin päästä ja meidän oli uudelleen täytettävä kaikki tietomme. Minusta tilanne oli sama, kuin olisi purjehtinut Hangosta Helsinkiin. Molemmissa päissä tehtäisiin sisään kirjautuminen maahan. No, jotain kehitysprojekteja on vielä Kyproksella edessä.

Pafos oli turisti kaupunki. Pafoksen ympäristössä on useita historiallisia kohteita, jotka me kiersimme, pienen välimatkan päästä. Kyproksen hintataso oli korkea ja kaikki turismiin liittyvä oli kallista.

Pafoksen satamassa ei ollut palveluja veneilijöille. Veden jouduimme hakemaan kanistereilla paikallisesta ravintolasta tai yleisen wc:n lavuaarin hanasta. Myös suihkut puuttuivat.

Meille kaksi yötä Pafoksella riitti ja matkamme jatkui lauantaina 14.4. Otimme suunnaksi Finiken Turkissa. Kävin jälleen kerran tullissa leimauttamassa paperimme ja poliisien luona kertomassa, että jatkamme matkaa. Lähtiessämme satamasta ilmoitin vhf radiolla satamapoliisille, että Necesse lähtee satamasta ja he toivottivat meille hyvää matkaa. Muutaman minuutin kuluttua meidät pysäytti satamapoliisien kumivene ja he kysyivät meiltä, että olemmeko kirjautuneet ulos satamasta ja olemmeko saaneet tulliselvityksen Kyprokselta. Vastasin peukkua nostaen, että paperit on kunnossa, kaikki ok. He kysyivät, että mihin olemme matkalla, johon vastasin, että Rhodokselle. Satamapoliisi nosti peukalonsa ja sanoi: ”Ok, if you are not going to Turkey.” Minä vastasin: ”No.”

Kaikki oli ok ja me otimme suunnaksi Finiken Turkissa.

Lauantai päivän purjehdimme melko reippaassa luoteesta puhaltavassa tuulessa. Purjehdimme suoraan länteen suuressa aallokossa. Illan hämärtyessä vaihdoimme halssia, jonka jälkeen pääsimme purjehtimaan kohti pohjoista. Illan aikana tuuli kääntyi länteen ja me pääsimme mukavasti kohti päämääräämme. Aamulla tuuli kääntyi pohjoiseen ja säätötoimenpiteiden jälkeen etenimme taas hyvällä vauhdilla kohti Finikeä. Päivällä aallokko alkoi suurentua ja hetken päästä horisontissa näkyi ensimmäiset valkoiset aaltojen harjalla ratsastavat kuohut. Oli jälleen kerran aika reivata purjeet kolmanteen reiviin. Tuuli yltyi todella kovaksi ja hetkittäin nopeutemme pienillä purjeilla oli yli kuusi solmua. Aallokko kasvoi melko suureksi ja yksi suurimmista aalloista päätti tulla tutustumaan veneeseemme. Aalto pyyhkäisi yli kannen ja kallisti venettä voimakkaasti. Veneen kallistuessa vettä tuli sisään avotilaan tuulen alapuoliselta sivulta ja sitten vielä aallon harja murtui sisään tuulen puoleiselta sivulta. Avotila muistutti jälleen kylpyammetta.

Onneksi kovaa tuulta ei kestänyt kuin muutama tunti, jonka jälkeen tuuli rauhoittui. Toisaalta olemme nyt jo tottuneet siihen, että jossain vaiheessa matkaa se kova tuuli yllättää. On sitten jotain puhdistettavaa ja huuhdeltavaa seuraavassa satamassa, ei tule aika pitkäksi.

Sunnuntai-iltana lähestyimme Turkin rannikkoa. Illan pimetessä kaukana merellä vastaamme leijui huumaava kukkien tuoksu. Finiken Setur marinaan saavuimme noin kello 21.30. Marinassa meitä oli vastassa kumivene, jonka kuljettaja opasti meidät oikealle paikalle satamaan. Kaveri toimi ripeästi ja ojennettuaan meille kiinnitysköyden hän hyppäsi veneeseemme huolehtimaan peräköyden kiinnityksestä. Veneemme kiinnityksen jälkeen hän näytti vesipisteen ja sähköpistokkeen. Kysyessäni häneltä miten maahantulo muodollisuudet hoidetaan, sain vastaukseksi, että huomenna. Käytyämme kuumassa suihkussa olimme valmiita nukkumaan. Ensivaikutelma Turkista oli erittäin positiivinen.

Maanantai aamuna kävimme kirjautumassa sisään Turkkiin ja marinaan. Marinan henkilökunta hoiti puolestamme paperityöt viranomaisten toimistoissa. Muodollisuudet olivat nopeasti ohi. Kukaan ei kysellyt tulliselvityksiämme Kyprokselta, eikä se mistä olimme Turkkiin saapuneet kiinnostanut viranomaisia. Palvelu oli ystävällistä ja tuntui mukavalta olla Turkissa.

Finike on pieni kaupunki 130 km Antalyasta länteen. Setur marina on suosittu kohde purjehtijoiden keskuudessa. Moni purjehtija on viettänyt jo useamman vuoden Finikenissa. Finiken on aito turkkilainen kaupunki. Kaupunkia ympäröi lumihuippuiset vuoret ja pienen kaupungin keväiset kukkaan puhkeavat puistot olivat todella kauniita. Finike on suuri sitrushedelmien tuottaja. Meitä pimeällä merellä vastaan kulkeutunut huumaava tuoksu oli lähtöisin tuhansista kukkivista appelsiini puista. Oli helppo ihastua Finiken kaupunkiin.

Kaupungissa on paljon pieniä ravintoloita ja kauppoja. Finiken torilta saimme tuoreita hedelmiä ja kalatiskiltä tuoretta kalaa. Paikallisten ravintoloiden pizzat ja muut turkkilaiset erikoisuudet olivat edullisia. Turkki on myös viinimaa. Paikalliset viinit olivat mielestämme hyviä ja kohtuuhintaisia.

Tuulet olivat vastaisia ja purjehduksemme kohti länttä sai odottaa. Vuokrasimme auton ja lähdimme tutustumaan Turkin maaseutuun. Ajoimme ensin rannikkoa pitkin länteen ja sen jälkeen käännyimme sisämaahan ja nousimme rannikkoa reunustavien korkeiden vuorien yli. Maisemat keväisessä Turkissa olivat koko matkamme parhaat. Kukkivat hedelmäpuut ja lehteen puhkeavat lehtipuut olivat hieno näky. Ohitimme lumihuippuiset vuoret ja ajoimme läpi kukkivien omenaviljelmien. Matkallamme näimme myös useita viinitarhoja.

Matkalla pysähdyimme Sütleĝen nimisessä kylässä ja nautimme maittavan lounaan pienessä ravintolassa. Ravintolassa ei ollut kuin kolme pöytää, mutta ruoka ja palvelu olivat erinomaisia. Ruokailu oli hieno kokemus. Ihmiset pienessä kylässä olivat todella ystävällisiä. Päiväretki maaseudulle oli onnistunut.

Sääennuste näyttää siltä, että lauantaina 21.4. tuulet kääntyvät itään. Silloin on meidän aikamme jatkaa matkaa. Nyt on torstai ja meillä on muutama päivä aikaa nauttia keväisestä Turkista. Turkki ja Finike on ollut hieno kokemus. Varmasti aivan muuta, kuin turistien suosimat kohteet Turkissa.

Matkamme etenee, vaikka ei aivan suunnitelmien mukaisesti. Meillä ei ollut tarkoitus tulla Turkkiin. Tuulet meidät tänne toi ja toisaalta hyvä niin. Mukava kokemus.