6.9 – 8.10.2005 Vava`un saariryhmä, Tonga.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli vuorossa terveystarkastus, tulli ja passien tarkastus. Tarkastusta varten oli vene ajettava tullin laituriin. Terveystarkastaja ja tulli tulivat veneeseen ja täytettiin muutama lomake. Tulli oli kiinnostunut hyllyssämme olleesta DVD elokuvasta ja lupasimme lainata sen hänelle. Todennäköisesti viimeinen kerta, kun me näimme elokuvan. Tullille ja terveystarkastajalle annettiin askit tupakkaa ja veneemme kynät. Tarkastus sujui ilman ongelmia.

Tullin ja terveystarkastuksen jälkeen veneeseen saapui passien tarkastaja. Myös hän sai veneemme kynän ja me saimme leimat passiin, jotka oikeuttavat 30 päivän oleskeluun Tongalla.

Tonga on kuningaskunta Polynesiassa. Tongan nykyinen kuningas on nimeltään

Taufa`a-hau Tupou IV. Tongaan kuuluu yli 160 saarta, joista vain 36 on asuttuja. Vava`un saariryhmästä etelään on Haapain saariryhmä ja eteläisimpänä Tongatapu, jossa sijaitsee pääkaupunki Nuku`alofa. Tongan talous perustuu maatalouteen ja vientituotteita ovat banaanit ja kookostuotteet. Tonga on selvästi köyhempi maa, kuin Ranskan Polynesia ja Cook saaret.

Paikallinen raha on Pa`anga ja valuuttaa sai kortilla automaateista (1 euro = 2,2 Pa`anga). Tongan oma panimotuote on Ikale (etiketistä päätellen ikale tarkoittaa kotkaa). Royal panimo on suurelta osin ruotsalaisen Prips panimon omistuksessa. Kuningaskunnan tuotteita.

Vava`un saariryhmä on suosittu veneilykohde. Neiafussa Vava`un suurimassa kylässä on runsaasti palveluita veneilijöille. Vettä, dieseliä ja nettipalveluita on tarjolla sataman yrityksiltä. Neiafussa sijaitsee myös Mooringsin venevuokraamo. Mermaid ravintola on suosittu paikka veneilijöiden keskuudessa ja nimittää itseään myös Vava`u Yacht Clubiksi.

Neiafussa on useita ravintoloita, jotka ovat ulkomaisessa omistuksessa. Tarjonta on hyvä, mutta hintataso on melko korkea, paikalliseen elintasoon nähden.

Moorings on tehnyt Vava`un saariryhmästä oman kartan ja purjehdusoppaan. Ankkuripaikat on numeroitu ja oppaassa on annettu ohjeita ankkurointiin. Ankkuripaikkoja on runsaasti ja osa niistä todella suojaisia. Neiafun satama on eteläisen Tyynenmeren suojaisimmista ja osa veneistä viettää siellä pyörremyrsky kauden. Veneilijöiden välisissä keskusteluissa ankkuripaikoista puhuttiin numeroilla. Nimet olivat sen verran vaikeita lausua, että numeroiden käyttö oli selvästi nimiä käytännöllisempää.

Purjehdus Vava`ulla oli miellyttävää, koska iso maininki ja aallot puuttuivat. Myös navigointi oli helppoa. Ajoittain purjehdus oli kuin Päijänteellä. Ainoastaan pitkät kalsarit ja villapaita puuttuivat.

Ankkurointia vaikeutti monessa paikassa pohjassa olevat korallit. Ankkurikettinki piti rahisevaa ääntä ja välillä meillä oli ongelmia nostaa ankkuri, kun kettinki oli takertunut koralliin. Korallit jättivät omat jälkensä kettinkiin ja paikoitellen sinkitys oli kulunut kokonaan pois ja tilalle oli ilmestynyt ensimmäiset ruostepisteet. Toisaalta ankkurikettingit tekevät melkoista tuhoa pohjan koralleihin.

Neiafussa oli hyvä tori, josta sai edullisesti hedelmiä, vihanneksia ja munia. Papaija, banaanit ja vesimeloni olivat mukavaa vaihtelua ruokavalioon. Myös perunaa, sipulia ja salaattia oli myynnissä. Tarjolla oli myös runsaasti jamssia, pataattia yms. paikallisia juureksia joiden nimi ja käyttötarkoitus ei meille selvinnyt.

Kylässä oli myös kaksi melko hyvää kauppa, josta sai säilykkeitä ja juotavaa. Säilykelihaa (corned beef) oli myynnissä jokaisessa kaupassa. Emme ole vielä löytäneet sopivaa reseptiä lihan käyttöön. Muutaman purkin olemme ostaneet, mutta joka kerta osa sisällöstä on päätynyt kalojen ruuaksi.

Tongan Feast on paikallinen juhla, jota järjestetään häiden, syntymäpäivien tai jopa hautajaisten yhteydessä. Tongan Feast juhlaan kuuluu perinteisesti maauunissa valmistettu ruoka umu, jonka suomalainen vastine voisi olla rosvopaisti. Ruokalistalta löytyy usein myös nuotiolla paistettu pieni porsas, kookosmaidossa marinoitua raakaa kalaa, kanaa, jamssia, vesimelonia, taroa yms. Juhlaan kuuluu myös kava seremonia. Monessa ankkuripaikassa paikalliset kyläläiset järjestivät perinteisiä juhlia veneilijöille. Me osallistuimme kahteen juhlaan, joista toinen oli todella mukava tapahtuma.

Ensimmäisestä juhlasta vastasi Neiafun satamassa liiketoimia harrastava kaveri, nimeltään Lofi. Hän meloi veneellä luoksemme ensimmäisenä päivänä ja kauppasi illallista luonaan ja lisäksi hänen tyttärensä valmistaisi tilauksesta eri maan lippuja. Lippuja emme tilanneet, mutta ”Tongan Feast” juhlaan lupasimme osallistua. Lofi näytti meille vihkoaan, johon ihmiset olivat kirjoittaneet kokemuksiaan juhlasta. Kommentit illasta olivat melko positiivisia. Vihossa oli myös lista veneistä, jotka osallistuisivat iltaan. Illan hinta oli 30 Pa`angaa/ hlö, johon kuului kuljetus, ruoka ja juomat (oluet).

Paikallinen taksi ja Lofi noutivat meidät satamasta sovittuun aikaan ja huomasimme olevamme ainoat osallistujat. Matkalla pysähdyimme kaupassa ja myöhemmin totesimme, että ruokajuomista puuttui luvatut oluet. Lofi oli ulkoasultaan epäsiisti ja hän ei ollut vaivautunut siistiytymään juhlan kunniaksi. Lofin asunto oli parhaat päivänsä nähnyt. ”Tongan Feast” nautittiin olohuoneen lattialla. Saimme molemmat käteemme lautaset, joihin oli laitettu grillattua lihaa, kalaa, salaattia ja jamssia. Ruokajuomaksi oli mehua. Ennen ruokailua Lofi luki ruokarukouksen ja ruokailun aikana saimme seurata hänen lastenlapsien pientä tanssiesitystä. Kava seremonia oli se, kun Lofi yritti myydä kovaan hintaan pussillisen kavajauhoa. Ruokaa oli riittävästi. Kun lautaseni oli tyhjä, Lofi tarjosi omalta lautaseltaan lihapaloja syötäväkseni. Näin Marikan ilmeestä, että ruoka ei oikein tehnyt kauppaansa. Ruokailun jälkeen Lofi yritti myydä paikallisia käsitöitä, jonka jälkeen olimme enemmän, kuin valmiit lähtemään takaisin veneelle. Ilta oli meille suuri pettymys. Tosin saimme syödä 30:llä pa`angalla itsemme kipeäksi (seuraavana päivänä vatsa kuralla). Business on businesta, ei ole hullu se joka pyytää, vaan se joka maksaa.

Päätimme varoittaa muita veneilijöitä illasta.

Toisella kerralla ”Tongan Feast” oli hieno kokemus. Juhla järjestettiin Matamakan kylässä. Kyläläiset olivat kutsuneet juhlaan useita veneitä. Eteläinen tuuli oli pelottanut muut veneilijät pois kylän edustalta ja olimme Jensin kanssa ainoat vieraat juhlassa. Kylän lapset olivat kokoontuneet laiturille meitä vastaanottamaan. Rannassa paikalliset grillasivat nuotiolla pientä porsasta ja päivän aikana oli valmistettu maauunissa lihakääryleitä banaaninlehdissä.

Ilta aloitettiin kavan juonnilla. Paikalliset näyttivät, miten kava jauhe liotetaan veteen ja selostivat kavan juontiin liittyviä perinteitä. Kava oli melko mautonta ja sitä juodessa kieli puutui. Mitään huumaavaa vaikutusta ei pieni määrä aiheuttanut.

Illan aikana musiikista vastasivat kylän miehet soittamalla kitaraa ja ukulea.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Seuraavana päivänä illan emäntä pahoitteli, kun mustekala oli jäänyt pois pöydästä. Tapahtuman hinta oli 25 Pa`angaa/ hlö ja ilta oli sen arvoinen. Kyläläiset olivat nähneet suuren vaivan juhlan järjestämisessä ja hiukan harmitti heidän puolesta, kun olimme ainoat osallistujat.

Seuraavan päivänä tein kauppaa illan isännän kanssa siimasta ja koukuista. Maksuksi sain muutaman papaijan ja kookospähkinän.

Mielestämme yksi parhaista ankkuripaikoista oli Foeta Island. Ankkuripaikkaa kutsutaan myös Blue laguuniksi, rannalla sijaitsevan hotellin mukaan (Blue Lagoon Resort).

Laguunia ympäröi valkea hiekka ja vesi oli todella kirkasta. Ankkurointi oli helppoa, koska pohjassa ei ollut koralleja.

Hotellin omistaja oli saksalainen mies, joka oli asunut Tongalla jo 20 vuotta. Hotellin hän on omistanut 4 vuotta. Hän oli aikoinaan matkustanut paljon Suomessa ja hän osoittautui suureksi Suomi faniksi. Hän oli ammattikokki ja söimme ravintolassa yhden matkamme parhaista illallisista. Ruokalistaa ei ollut ja valittavana oli ainoastaan yksi ruokalaji. Illallinen oli kalaa (Red Snapper) ja pastaa. Hotelli ja ravintola olivat pieniä ja suurimman asiakaskunnan muodosti Tongalle saapuvat valaiden tarkkailijat.

Tongan vesillä elää paljon valaita. Me näimme valaita muutaman kerran, mutta emme kovin läheltä. Valaat kasvattavat poikasiaan saaria ympäröivissä vesissä ja lahdissa.

Valaiden katselu ja niiden kanssa sukeltelu on melko suuri tulonlähde paikallisille yrittäjille. Me emme opastetulle retkelle osallistuneet, pidimme hintaa melko kalliina (150 Pa`angaa/hlö).

Ihmiset, jotka olivat uineet valaiden kanssa pitivät sitä todella hienona kokemuksena. Saattaa olla melkoinen kokemus kun 15 metrinen valas ui metrin päässä.

Tongalaiset ovat uskovaista kansaa. Kristinusko on Tongalle tuotu 1800 luvulla englantilaisten lähetyssaarnaajien toimesta. Tongalla sunnuntai on pyhitetty lepopäivä ja kaikki työ on kielletty. Sunnuntaina Tongalaiset käyvät kirkossa ja sen jälkeen levätään kotona. Neiafun kylä on sunnuntaisin autio. Aamulla kuuluu kirkonkellojen ääni ja kirkoista kantautuu laulua. Minusta oli outoa se, että esimerkiksi Matamakan kylässä eli 100 ihmistä ja siellä oli neljä kirkkoa!

Vava`un saariryhmän saarien rannat ovat jyrkät ja kallioiset. Merivesi on aikojen kuluessa kaivertanut kallioihin suuria luolia. Luolista tunnetuimmat ovat Mariner`s Cave ja Swallou`s cave. Mariner`s Cavein sisäänmenoaukko on merenpinnan alapuolella ja sinne joutuu sukeltamaan. Aukko on noin 1,5 metrin syvyydellä ja matkaa luolaan on muutama metri. Sisällä luolassa on iso ilmatasku ja siellä pysyy hengittämään. Sisällä luolassa on outo tunnelma, kun maininki nostaa ja laskee luolan vedenpintaa. Vedenpinnan nousu ja lasku vaihtelevat luolan painetta ja se tuntuu korvissa. Paineen nousu luolassa saa aikaan veden höyrystymisen ja luolan ilma muuttuu pienin väliajoin kirkkaasta sumuiseksi. Auringon valo heijastuu luolan suuaukosta sisään ja antaa luolan sisäosaan hämärän valaistuksen. Swallou`s Cave on suurempi ja sinne voi soutaa jollalla sisään. Sisältä luola on korkea ja se on melko vaikuttavan näköinen. Luolan seinille veneilijät ovat kirjoitelleet terveisiään ja se sotki minusta luolan seiniä. Seinillä on todella vanhojakin kirjoituksia ja se tietysti antaa oman mausteensa, historian siipien havinaa.

Säät olivat todella vaihtelevat. Lännestä saapui kylmiä rintamia matalapaineineen. Rintamat aiheuttivat tuulen kääntymisen idästä pohjoisen kautta länteen ja edelleen etelään. Ankkuripaikka oli rintaman lähestyessä valittava niin, että se oli suojainen kaikilla tuulilla. Kerran tuuli yllätti meidät ja aamuyöstä ukkonen säesti untamme ja tuuli puhalsi etelästä suoraan ankkuripaikkaamme. Onneksi rintamat menivät nopeasti ohi ja tuuli rauhoittui aikanaan. Olimme kuitenkin pyörähtäneet 360 astetta ja ankkurikettinki oli kiertynyt ison korallin ympärille. Onneksi vesi oli kirkasta ja näimme kettingin reitin veneen kannelta ja saimme ankkurin nostettua. Vettä paikalla oli 15 metriä ja sukellus olisi ollut melko mahdotonta.

Yksi viikko Vava`ulla oli sateinen ja tuulinen. Me vietimme suuren osan tuulisesta viikosta Neiafun satamassa kiinnittyneenä Beluga Diving nimisen sukellusyrityksen poijuihin. Olo poijussa oli turvallista, eikä tarvinnut kuunnella ankkurikettingin rahisevaa ääntä. Ankkuripaikoilla veneilijät olivat mitanneet yli 20m/s tuulia, joka on melko kova puhuri.

Neiafussa siirryimme uuteen aikaan säätiedotusten suhteen. Ostimme australialaiselta ”Why Not” veneeltä käytetyn Target lyhytaaltovastaanottimen. Sen avulla saimme vastaanotettua sääfakseja tietokoneellemme. Olimme yrittäneet vastaanottoa aikaisemmin Sonyn vastaanottimella, mutta tulos oli erittäin huono. Uudella vastaanottimella saimme selviä sääfakseja Uudesta Seelannista. Säätiedoista on varmasti hyötyä, kun lähdemme Tongalta kohti Uutta Seelantia. Investoinnin hinta oli 100 USD, mielestämme kohtuullinen.

Eräällä ankkuripaikalla tapasimme australialaisen ”Interlude” veneen. He olivat saaneet pallon kierrettyä ja olivat matkalla kotiin. He olivat olleet matkalla jo neljä ja puoli vuotta. Kotiin meno ei kuitenkaan vielä kiinnostanut ja he päättivät mennä Fizille viettämään pyörremyrskykauden. Kysyin heiltä käytettyjä karttoja Aasiaan ja Punaiselle merelle. He suostuivat myymään omansa ja muutaman tunnin kuluttua meillä oi kartat loppumatkalle. Kartat olivat alkuperäisiä kopioita, mutta meille riittäviä. Sata kappaletta karttoja sadalla eurolla, olimme tyytyväisiä kauppaan.

Tongalla on paljon sikoja. Talojen pihoilla, teiden varsilla ja pelloilla tonkii kaiken värisiä töpselineniä. Yleensä laumassa muutama isompi ja paljon pieniä porsaita.

Neiafussa tapasimme myös Mindora veneen. Viimeksi olimme samassa laiturissa Arubassa. Matilla oli miehistönä Seppo ja Ville. Istuimme iltaa Yacht Clubilla ja vaihdoimme kuulumisia.

Neiafussa vietimme Jensin syntymäpäiviä. Jens tarjosi meille hienon illallisen ”Dancing Rooster” nimisessä ravintolassa. Söimme Jensin kanssa hummeria ja Marika otti kalaa. Ruoka oli todella hyvää.

Tongalaista elämänmenoa oli mukava seurata. Lapset olivat iloisia ja riemastuivat, jos heistä otti valokuvia. Ihmisillä ei ollut mihinkään kiire ja kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä. Tongalla on kuitenkin ollut lakkoja ja kaikki ihmiset eivät ole olleet tyytyväisiä nykyiseen hallintoon. Tongalaiset ovat vaatineet maahan demokratiaa. Maa on köyhä ja vaatimukset paremmasta ovat varmasti perusteltuja.

Autot Neiafussa olivat suurelta osin nähneet parhaat päivänsä. Autoissa ei ollut rekisterikilpiä ja yksikään ei varmaan olisi läpäissyt Suomen katsastusta. Moni auto oli ruosteen nakertama ja osassa oli suurimpi reikiä korjattu teipillä. Usean auton pakoputkesta nousi upea sininen savu ja käyntiääni oli epämääräinen. Useana päivänä näin Honda Civic autosta tehdyn tila-auton. Civicistä oli sahattu katto pois ja takapenkit olivat saaneet väistyä kuormatilasta. Avokatto pick-up, nerokas ja toimiva kokonaisuus.

30 päivän viisumit eivät meille riittäneet ja jouduimme hakemaan viisumeihin jatkoa. Jouduimme täyttämään kaavakkeen ja liittämään siihen passikuvat. Toimitus oli yksinkertainen ja 40 Pa`angan/hlö hintaan saimme 30 päivää lisäaikaa. Olimme viettäneet Vava`un saariryhmällä yli neljä viikkoa ja oli aika jatkaa matkaa. Seuraava kohteemme oli Haapain saariryhmä 50 mailia etelään. Haapai on myös Tongaa, mutta siitä huolimatta jouduimme käymään tullissa, passien tarkastuksessa ja satamakapteenin toimistossa kirjautumassa ulos Vava`ulta. Menimme kirjautumaan ulos perjantaina. Tullissa kerroimme, että lähtöpäivämme olisi lauantai. Tulli ilmoitti, että joutuisimme maksamaan lisämaksun, koska lähtö on vasta lauantaina ja tulli ei ole silloin auki. Muutimme nopeasti mielemme ja ilmoitimme lähtevämme perjantaina klo 16.00. Uloskirjautumisen jälkeen ankkuroimme Neiafun satamaan ja vietimme viimeisen illan Vava`u Yacht Clubilla. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme kohti Haapaita lauantai aamuna (kyseessä oli harkittu viranomaisten harhautus, taloudellisin perustein).

Lauantaina aamuna purjehdimme Blue laguuniin. Blue laguunissa puhdistimme ja pakkasimme jollan ja vietimme lauantai päivän. Ankkurin nostimme illalla klo 17.00 ja suuntasimme kohti etelää. Tuuli oli suotuisa ja mukavan purjehduksen jälkeen saavuimme Haapaille sunnuntai aamuna. Tulli oli sunnuntaina kiinni, jotenka jäimme ankkuriin Lifukan saarella sijaitsevan Pangain kylän edustalle. Sunnuntai päivän vietimme veneellä lepäille.

9.10 - 24.10. Haapai, Tonga

Maanantai aamuna kävimme tullissa ja kirjauduimme Haapaille. Olimme kuulleet muilta veneilijöiltä, että Haapailla voi tullissa kirjautua sisään ja ulos samalla kerralla. Me ilmoitimme, että aiomme viettää Haapailla kaksi viikkoa. Yritimme kirjautua samalla ulos, mutta se ei onnistunut. Jälkeenpäin kuulimme, että muut ilmoittavat olevansa Haapailla vain muutaman päivän, mutta todellisuudessa viipyvät pidempään ja näin kirjautuminen molempiin suuntiin onnistuu, olimme liian rehellisiä. Ongelma Haapailla on se, että useat saaret sijaitsevat Lifukasta etelään matkalla Tongatapulle. Jos uloskirjautumisen jättää tekemättä, niin on palattava takaisin Lifukaan tekemään uloskirjautuminen, ennen purjehdusta Tongatapuun ja Nuku`Alofaan. Melko outoja sääntöjä, kun koko ajan kuitenkin purjehditaan Tongan alueella.

Tullin jälkeen kävimme kaupassa täydentämässä varastoja. Pangailta löytyi myös netti, jossa kävimme lukemassa sähköpostit. Olimme valmiit jatkamaan matkaa, kohti uusia ankkuripaikkoja.

Haapain saariryhmän saaret ovat täysin erilaisia kuin Vava`ulla. Saaret ovat matalia ja saaria ympäröi pitkät valkeat hiekkarannat. Meri saarien ympärillä on huomattavasti matalampaa kuin Vava`ulla. Meri on täynnä koralleja ja navigointi yöllä ja huonolla säällä on lähes mahdotonta. Jos olisimme navigoineet meillä olevan kartan, tietokoneella olevan C-map ohjelman ja GPS:n mukaan olisimme Pangain satamassa olleet noin 300 metriä tullin rakennuksen nurkalta takavasemmalle, keskellä saarta. Sataman tuloaukolta puuttui muutama viitta ja useita loistoja oli pimeänä. Moni veneilijä jättää tulematta Haapaille koska navigointi on hankalaa ja huonolla säällä jopa vaarallista.

Kaksi yötä vietimme noin viiden mailin päässä Pangaista sijaitsevan Uolevan saaren suojassa. Ankkuripaikka oli hyvä ja tyyni.

Luin kalastusoppaasta, että rapu- ja hummerisaalis on melko varma, kun menee pimeällä lampun kanssa koralliriutalle kävelemään. Illan pimetessä lähdimme Jensin kanssa hakemaan vaihtelua ruokapöytään. Varusteena minulla oli kumihanskat, lenkkikengät, otsalamppu ja ladattava valonheitin. Tunnin kuluttua minulla oli märät sortsit, märät kumihanskat, märät lenkkikengät ja valonheittimen akku tyhjänä. Söimme veneellä pastaa ja tomaattikastiketta.

Seuraava ankkuripaikka oli noin 10 mailia etelään Uonukuhihifo saaren suojassa. Opaskirjan mukaan Uo tarkoittaa hummeria ja saaren riutalla niitä on todella paljon. Laskuveden aikaan niitä voi kerätä ilman sukeltamista. Korkeammalla vedellä keräily onnistuu snorkkelin ja kumihanskojen avulla. Olin ostanut purkillisen voita ja pullon valkoviiniä takaamaan unohtumattoman hummeri-illallisen auringon laskiessa, hämärtyvän Haapain saariryhmän horisonttiin. Kävin riutalla snorklaamassa, kävin laskuveden aikaan riutalla kävelemässä, kävimme Jensin kanssa uudelleen sukeltamassa riutalla. Sianlihasäilyke ”Spam” maistuu kohtalaisen hyvältä valkoviinin ja keitettyjen perunoiden kanssa. Voi on säilykepurkissa ja viimeinen käyttöpäivä 4.11.2006.

Vietimme saarella kaksi yötä, jonka jälkeen purjehdimme takaisin kohti Pangaita. Matkalla yövyimme Uihan saaren suojassa, Felemean kylän edustalla. Seuraavan päivänä oli tarkoitus purjehtia takaisin Pangaihin ja tehdä täydennystä veneen ruokavarastoon. Matkalla meidät yllätti sadekuuro ja kova tuuli ja jouduimme etsimään suojaa Uolevan saaren rannasta. Päätimme jäädä yöksi ja jatkaa matkaa sunnuntaina. Kirjautuisimme alkuviikosta ulos Haapailta ja jatkaisimme matkaa kohti etelää ja Tongatapua.

Noin 35 mailia länteen Pangaista sijaitsee Tofuan saari. Saarella on toimiva tulivuori ja siitä nouseva savu näkyy hyvällä säällä Pangaihin asti. Olemme suunnitelleet käyntiä tulivuorella, mutta se onnistuu vain hyvällä säällä.

Tiistaina 19.10. kirjauduimme ulos Haapailta Pangain tullissa. Nostimme purjeet ja suuntasimme Pangaista lounaaseen, kohti Haafevan saarta. Pangaista lähtiessämme laitoin Neiafussa puusta tekemäni uistimen siiman perään. Muutaman mailin päästä uistimeen nappasi melko kookas Skipjack (tonnikala). Kala saatiin veneeseen ja yritin laittaa sen pään vatiin ja laskea siitä veret pois. Vati halki ja koko istumalaatikko veressä ja sotkussa. Vierestämme ajoi pieni perämoottorilla varustettu kalastusvene ja minä viitoin sen lähemmäksi. Veneessä oli kaksi miestä ja kysyin heiltä, että haluaisivatko he ottaa kalan, koska se oli liian suuri meidän syötäväksi. Kala kelpasi heille hyvin ja ilmeistä ja peukalon nostoista päätellen se oli mieluinen saalis. Yritimme koko loppumatkan saada uutta pienempää saalista, mutta ei, ei napannut. Illalla söimme keitettyjä perunoita ja porkkanoita ja säilykenakkeja, perhana.

Tein uistimen rannalta löytyneestä puupalasta ja päällystin sen alumiinifoliolla. Maalasin selän mustaksi ja tein cd-levystä uimalevyn sen leuan alle. Päällystin koko komeuden epoxilla. Melkein, kuin Rapala. Mistä ne tonnikalat täällä Haapailla tietää, miltä oikea Rapala näyttää, ei mistään.

Haafevan saarelta on Tofuan tulivuorelle matkaa noin 20 mailia (37 km). Tulivuori näkyi ankkuripaikkaamme hyvin. Katselimme sen ilmoille päästämiä savupilviä ja ihmettelimme niiden kokoa. Illalla kuuntelin paikallisia uutisia radiosta ja siinä varoitettiin menemästä lähelle tulivuorta. Tulivuori on uutisten mukaan yksi maailman aktiivisimmista tällä hetkellä ja seismisten mittausten mukaan se on ollut kaksi viimeistä viikkoa erityisen aktiivinen. Tuli suunnitelmiin viimehetken muutos, ei tarvitse mennä tulivuorelle, ainakaan Tofualla.

Haafevan saarella vietimme kaksi yötä. Ilmat olivat pilviset ja tuuliset. Iltaisin taivasta valaisi lukuisat salamat. Ankkuripaikkaan osui maininki ja eläminen veneessä oli keinuvaa. Haafevan saarelta purjehdimme mukavassa tuulessa Nomuka Iki saarelle. Saari on joskus ollut vankilasaarena ja nyt se oli asumaton. Tutustuimme saareen kiertämällä se kävellen. Ankkuripaikalla kävimme vierailulla Amerikkalaisessa 44 jalkaisessa trimaraanissa ”Redwood Coast”. Trimaraani oli huomattavasti isompi, miltä se ulospäin näytti. Don oli rakentanut sen itse viiluista laminoimalla. Varmasti melko nopea purjehtimaan.

Myos Nomuka Ikillä ilmat olivat hiukan sateiset. Toisena iltana satoi vettä oikein kunnolla ja saimme kerättyä vettä säiliöihimme. Oli tiedossa pyykkien pesu.

Nomuka Ikiltä purjehdimme Kelefesian saarelle Haapain saariryhmän etelä osaan. Saari oli pieni, mutta varmasti yksi matkamme hienoimmista. Kirkasta vettä ja valkoista hiekkaa. Saimme lainaksi Redwood Coast veneeltä kajakit, joilla oli mukava meloa saari ympäri.

Kelefesian ankkuripaikalla istuimme iltaa sakasalaisella ”Taniwan” veneellä. Taniwaniin olimme tutustuneet ensimmäisen kerran jo Tenerifalla. Olemme tavanneet heidät useasti matkamme aikana. ”Taniwan” on tyypiltään Najad 490 ja varmasti hienoin vene, joissa olemme vierailleet. Jos olette lähdössä purjehtimaan maailman merille, niin Najad 490 on varmasti hyvä ja laadukas vaihtoehto veneeksi. Huono puoli on se, että normaali lottovoitto ei oikein meinaa riittää veneen ostoon. Hinta varmasti yli 800 000 euroa! Hinnalla saisi kolme hienoa omakotitaloa. Toisaalta kuka tarvitsee kolme omakotitaloa, kun on hieno vene, ei kukaan.

Toisena iltana Kelefesiassa oli rantabileet. Rantaan oli sytytetty nuotio ja jokainen toi tullessaan jotain syötävää. Listalla oli pastaa, riisiä, lihapullia, paistettua Barracudaa ja lettuja. Meillä oli varastot melko tyhjät ja päätimme tehdä voisilmäpullia. Leivoimme pullia ensimmäisen kerran matkallamme ja onnistuimme mielestämme hyvin. Pullia tuli pesuvadillinen ja ne tekivät hyvin kauppansa rannalla. Veneen uuni oli päällä noin 1,5 tuntia ja lämpötila veneen sisällä reilut 40 astetta. Hikistä puuhaa pullan leipominen, tropiikissa.

Kelefesian jälkeen oli vuorossa purjehtiminen Tongan pääkaupunkiin Nuku`Alofaan. Lähdimme matkaan illalla ja saavuimme Nuku`Alofaan aamulla. Tuuli oli heikko ja jouduimme ajamaan suurimman osan matkasta koneella. Monta venettä oli jo lähtenyt matkalle kohti Uutta Seelantia ja monta venettä oli lähdössä seuraavana päivänä. Sääennusteiden mukaan nyt olisi hyvä ”sääikkuna” purjehdukseen. Me emme taida vielä tähän lähtöön ehtiä.