Suunnitelmat muuttuvat

Pitkälle purjehdukselle lähdettäessä on hyvä tehdä tarkat suunnitelmat reitistä. Matkalle tarvitaan paljon karttoja ja tietoja satamista. On hyvä, että on kartat ja oppaat tuleviin satamiin. Hyvää suunnitelmissa on myös se, että niitä voi tarvittaessa muuttaa. Olisi todella kurjaa, jos ei olisi suunnitelmaa ja yllättäen tulisi tarve muuttaa sitä.

Olemme useassa matkakertomuksessa käsitelleet Välimeren säätä purjehduksen kannalta. Tämä kertomus ei tee poikkeusta. Jos olette kyllästyneitä lukemaan Välimeren tuulista, niin voin kertoa teille, että olemme varmastikin yhtä kyllästyneitä purjehtimaan Välimeren tuulissa.

Sunnuntaina 20.5. kovat tuulet olivat väistyneet ja luvassa oli mukavaa myötätuuli purjehdusta. Lähdimme Gozon saarelta kohti Sardiniaa kello 6.45. Tuuli puuttui kokonaan ja me jouduimme ajamaan koneella koko päivän.

Koneella ajoa jatkui koko yön ja aamulla Sisilian länsirannikolla meitä vastassa oli sakea sumu. Näkyvyys oli vain muutamia kymmeniä metrejä ja meidän oli otettava tutka käyttöön. Aamu oli kostea ja kolea. Onneksi sumu hälveni aamupäivän aikana ja sää kirkastui. Aamulla vieheeseemme tarttui pieni tonnikala. Tonnikalasta valmistimme ”curry kalaa” Thaimaasta ostamastamme mausteseoksesta.

Tuuli heräsi päivän aikana ja pääsimme purjeilla eteenpäin noin 10 tunnin ajan. Illalla tuuli jälleen tyyntyi ja oli otettava kone avuksi. Tiistaina 22.5. iltapäivällä saavuimme Sardinian etelä rannikolle ja ankkuroimme Villasimus nimisen kylän edustalle.

Seuraavana aamuna siirryimme Villasimus marinaan ja tankkasimme veneemme. Villasimuksen marinasta saimme tankattua matkamme kalleimmat dieselit, litrahinta 1,34 euroa.

Meillä ei ollut kiire jatkaa matkaa, koska matkalla Maltasta Sardiniaan suunnitelmamme muuttuivat melkoisesti. Päätimme jatkaa Sardiniasta kohti Ranskaa ja tulla Euroopan kanavia myöten Itämerelle. Onneksi meillä oli suunnitelma, jota muuttaa.

Purjehdus Välimerellä on meidän osalta ollut suurimmaksi osaksi koneella ajoa. Satamaan päästyämme olemme odottaneet kovien tuulien ohi menoa, jonka jälkeen olemme ajaneet koneella seuraavaan satamaan. Tuntui siltä, että ei ole mitään järkeä ajaa koneella Gibraltariin. Sen jälkeen olisivat vastassa Portugalin rannikon vastaiset tuulet ja vastavirta.

Matka kanavien kautta Itämerelle on varmasti mielenkiintoinen kokemus.

Villasimus oli mukava pieni kylä. Marina oli melko uusi ja hinta edullinen. Villasimuksen kylästä löytyi hyvä pizzeria ja supermarket. Alueella oli useita hienoja hiekkarantoja. Villasimus on varmasti suosittu turistikohde, mutta todellinen sesonki ei ollut vielä alkanut.

Jens päätti jatkaa matkaa kohti Gibraltaria keskiviikkona. Ruotsalainen S/Y Goilie muutti suunnitelmiaan myös ja he päättivät lähteä kanavia myöden Itämerelle. Seurueeseemme liittyi myös ruotsalainen yksinpurjehtija Jerk, S/Y Vindela veneellään. Säätiedotus lupaili Jensille hyviä tuulia purjehtia Mallorcalle. Kerron teille myöhemmin, miten hänen purjehduksensa sujui.

Seuraavana päivänä kävimme tutkimassa säätiedotukset ja ne ennustivat todella kovia luoteisia tuulia seuraavan viikon alussa. Ennusteissa oli myös varoituksia ukkoskuuroista läntisellä Välimerellä. Säätiedot olivat muuttuneet niin, että tuulet eivät välttämättä olleet suotuisat Jensin purjehdukselle kohti länttä. Me päätimme olla marinassa vielä toisen yön ja sitten purjehtia Sardinian itärannikkoa pohjoiseen.

Villasimuksen marinasta lähdimme kohti pohjoista perjantaina kello 8. Pääsimme purjehtimalla eteenpäin noin tunnin satamasta lähtömme jälkeen. Tuuli kuitenkin tyyntyi nopeasti ja jouduimme ajamaan koneella koko päivän täysin tyynellä merellä. Yöllä pääsimme purjeilla muutaman tunnin, jonka jälkeen kova puuska pakotti meidät ottamaan ison purjeen alas. Pienen hetken kuluttua tuuli taas tyyntyi ja matka jatkui tuttuun tyyliin, koneella ajaen.

Lauantaina ankkuroimme pieneen lahteen ja nukuimme muutaman tunnin. Purjehdus Villasimuksesta oli ollut tuuleton, mutta ankkurissa ollessamme tuuli yltyi ja meidän oli vaihdettava suojaisempaan paikkaan. Yö sujui rauhallisesti ankkurissa. Yöllä tuuli oli kuitenkin muuttanut suuntaansa ja puhalteli nyt lännestä. Me muutimme paikkaa ja kiinnitimme veneemme Porto San Paolo kylän edustalla olleeseen poijuun.

Päivällä kävimme tutustumassa kylään ja samalla täydensimme ruokavarastojamme paikallisesta supermarketista.

Päivällä yritin korjata vesikonettamme, joka oli liittynyt toimimattomien laitteidemme listalle edellisenä päivänä. Vesikoneen huoltoventtiili oli alkanut vuotamaan ja sen korjaamiseen meillä ei ollut varaosia.

Maanantai aamu valkeni sateisena ja tuulisena. Emme käyneet rannalla vaan odottelimme sään paranemista. Sää ei kuitenkaan parantunut, vaan tuuli yltyi päivän aikana. Useaan otteeseen satoi vettä ja taivaalla kovaa vauhtia kiitävät harmaat pilvet ennustivat kovia tuulia. Illalla tuuli kovaa ja vene tempoili kiinnityspoijun varassa. Kävin tarkastamassa poijun kiinnityksen edellisenä päivänä sukeltamalla ja tieto sen hyvästä kunnosta rauhoitti mieltämme.

Yöllä tuuli yltyi edelleen ja aamuyöllä noin neljän aikaan tuuli oli todella kova. Meri oli kauttaaltaan valkoisena aaltojen kuohuista. Me olimme rannasta vain noin sadan metrin päässä ja jo sillä matkalla aallokko ehti kasvaa melko isoksi. Yö meni tuulta kuunnellen, venettä vahtien ja toivoen tuulen tyyntymistä. Illalla olimme sitoneet köydet jollamme kummaltakin sivulta veneen perään. Köysillä yritimme estää jollan kaatumisen tuulen vaikutuksesta. Aamulla oli helppo laskea köysikierroksista jollan pyörähtäneen ainakin kerran akselinsa ympäri. Helppo oli myös todeta se, että jos jolla on pyörähtänyt kerran akselinsa ympäri, niin perämoottori on ollut ainakin kerran niin, että potkuri on osoittanut kohti taivasta. Aamulla yritin käynnistää moottoria, mutta mitään ei tapahtunut. Moottori oli täynnä merivettä ja vikadiagnoosi helppo tehdä, tulppa oli kastunut.

Goilielta saimme kuulla, että tuuli oli yön aikana ollut parhaimmillaan 25 m/s. Tuuli oli aavistuksen liian kova siihen, että olisi istunut iltaa veneen avotilassa ja katsellut auringonlaskua. Ankkuripaikalla 25 m/s on sellainen tuuli, että se ei enää ”tuudita” uneen. Siinä tuulessa nukkuakseen on oltava tuulen kanssa samoilla nopeuksilla, 9 boforin humalassa.

Tiistaina tuuli jatkui kovana. Emme käyneet päivän aikana rannalla vaan vahdimme venettämme ja köysiä. Päivän aikana huolsin kastuneen perämoottorimme ja sain sen kuivattelun jälkeen toimimaan. Magneeton irrottamiseksi jouduin rakentamaan ulosvetäjän ja olin iloinen siitä, että olin varannut matkalle mukaan porakoneen ja haponkestävää teräslevyä. Kaksi hevosvoimainen Yamaha vuodelta 1984 ei ole kaikkein monimutkaisimpia teknisiä laitteita.

Tuuli tyyntyi tiistai iltana ja yöllä saimme nukuttua rauhassa. Seuraavana päivänä kävimme netissä tutkimassa säätietoja ja täydentämässä ruokavarastojamme.

Illalla saimme viestin Jensiltä ja hän oli päättänyt seurata meitä kanavien läpi Eurooppaan. Hän oli ollut matkalla Mallorcalle, kun ukkoskuuro oli kääntänyt tuulen hänelle vastaiseksi. Jens oli muuttanut kurssin kohti pohjoista ja ottanut suunnaksi Ranskan etelärannikon. 40 mailia ennen Port St. Louisia myrsky oli yllättänyt hänet ja hän oli ajelehtinut ilman purjeita kaksi vuorokautta. Hän oli joutunut palaamaan takaisin Sardiniaan kovan tuulen vuoksi. Maileja hänelle oli kertynyt lähes 700 ja nyt hän oli 100 mailia siitä pisteestä, josta hän lähti kohti Mallorcaa. Arvatkaapa mitä mieltä Jens on Välimeren säistä?

Torstaina 31.5. jatkoimme matkaa kohti Korsikan etelärannikkoa. Sääennuste lupaili mukavaa tuulta muutamaksi päiväksi, mutta sen jälkeen tuuli voimistuisi lähestyvän kylmän rintaman seurauksena. Pitkästä aikaa pääsimme purjeilla lähes koko 44 mailin matkan Porto San Paolosta Bonifacion satamaan. Bonifacio on hieno satama ja suosittu turistikohde. Onneksi satama oli kohtuullisen edullinen ja päätimme jäädä Bonifacioon muutamaksi päiväksi odottamaan hyviä tuulia purjehtia Port St. Lousianiin.

Jens saapui muutama tunti meidän jälkeemme Bonifacioon. Saimme kuulla häneltä tarinan matkasta, jota emme itse haluaisi kokea. Kuten aikaisemmin kerroin, hän oli matkalla kohti Mallorcaa. Tuuli oli muuttunut vastaiseksi ja hän oli muuttanut kurssia kohti Port St. Lousia. 40 mailia ennen määränpäätä tuuli oli muuttunut kovaksi ja hän oli joutunut ajelehtimaan tuulen mukana. Kovassa tuulessa ja aallokossa vene oli muutaman kerran kaatunut niin, että masto oli ollut vedessä. Meri oli taivuttanut sprayhoodin putkia. Jens oli lentänyt aaltojen vaikutuksesta päin veneen seiniä ja loukannut kätensä ja päänsä. Aallot olivat heittäneet veneen pelastuslautan veteen. Lautta oli jäänyt narunsa varassa kiinni veneeseen ja Jens oli yrittänyt hinata sitä takaisin veneeseen. Lautta oli kuitenkin siinä tilanteessa painanut liikaa ja Jens oli ajatellut, että jos se ei laukaisunarusta vetämällä laukea, niin turha sitä on veneeseen nostaa.

Oletteko ajatelleet oman lauttanne kuntoa?

Olisi varmasti kaikista kokemuksista rankin se, että pelastuslauttaa tarvitessa, lautta ei aukeaisi! Lauttoja huoltavien yritysten veloitukset ovat melko korkeita. Mikä on huollon taso ja mitä lauttojen huollon yhteydessä tarkastetaan? Jensin lauta oli huollettu kolme vuotta sitten ja se ei merellä auennut.

Pelastuslauttoja huoltavien yritysten tilanne on siinä mielessä hyvä, että huonosti huollettujen lauttojen omistajat eivät kovinkaan usein palaa valittamaan lautan huonosta toiminnasta.

Korsikalta on matkaa Port St. Lousiin noin 230 mailia. Matka kestää muutaman vuorokauden ja sen jälkeen on edessä masto kaato. Meillä ei ole karttoja eikä oppaita kanavista, joten ne me joudumme hankkimaan. Samoin meidän on ratkaistava maston kuljetus. Moni vene kuljettaa maston veneen kannella, mutta meidän masto on 17 metriä pitkä ja kannella ollessaan se varmasti hankaloittaa kanavissa liikkumista.

Asiaa täytyy hiukan miettiä.

Taidanpa pistää tähän lopuksi hauskan tietokilpailukysymyksen kaikille niille, jotka ovat korviaan myöden täynnä hauskoja tietokilpailukysymyksiä. No, taidan säästää teidät siltä. Olisin kuitenkin kysynyt saarta Italiasta tyyliin a)Muikkua, b) Makrillia, c) Sardinia, että sillä tavalla.