Panama – Galapagos 23.4. – 4.5.2005

Lähtöpäivänä meri oli nimensä mukainen – tyyni. Ajoimme koneella ulos merelle ohi kanavaan menoa odottavien laivojen. Matka Galapagos saarille on yli 900 mpk ja oli selvää, että koneella emme voineet koko matkaa ajaa. Iltapäivällä tuuli pikkuhiljaa virisi.

Ensimmäisenä vuorokautena etenimme noin 100 mpk. Toinen päivä oli heikkotuulinen, ja illalla tuuli tyyntyi kokonaan. Illalla laskimme purjeet alas ja kävimme nukkumaan. Aamuyöstä havahduimme moottoriveneen ääneen ja kirkkaaseen valoon. Ensimmäisenä mielessä tietysti alueelta raportoidut merirosvotapaukset. Alus oli kuitenkin Panaman rannikkovartioston ja he kyselivät veneemme nimen ja oliko meillä mahdollisesti ongelmia. Vastasin, että ainut ongelma oli tuulen puute. Meri oli rasvatyyni. Asia tuli selväksi ja he jatkoivat omille teilleen. Olimme nukkuessamme matkanneet virran mukana 7 mpk ja vielä oikeaan suuntaan. Aamulla pääsimme jatkamaan matkaa purjeilla.

Matkalla kalastimme ja illalla saimme pienen boniton (tonnikalan). Maukas iltapala.

Seuraava vuorokausi taisteltiin kevyessä myötätuulessa. Purjeiden pauketta heikossa tuulessa ja mainingissa ei voita mikään!

Alkumatkan olimme purjehtineet myötätuulessa ja suuntamme oli lounaaseen. Neljännen vuorokauden iltana tuuli kääntyi lounaaseen ja meille vastaiseksi. Oli aika suunnata keula kohti etelää. Tuulet olivat voimakkuudeltaan vaihtelevia. Välillä ne olivat jopa kovat ja meillä oli isossa kakkosreivi ja keulapurjetta oli rullattu sisään. Matkaamme helpotti Colombian ja Ecuadorin rannikolla etelään vievä merivirta.

Viidennen vuorokauden aamuna viereemme ajoi pieni perämoottorilla varustettu vene! Se oli pieni ihme, koska lähimpään rantaan oli matkaa 180 mpk. Veneessä oli kolme miestä ja siinä oli Colombian tai Ecuadorin lippu. Meillä kävi taas mielessä tietysti merirosvot. Paikalliset kalastajat kävivät kyselemässä syötävää. Jens antoi heille neljä omenaa ja me tuoremehua ja kaksi askia tupakkaa. Tupakat oli hankittu juuri tähän tarkoitukseen. Matkamme jatkui, mutta pieni vene kaukana merellä oli outo juttu. Öisin näimme kalastaja-aluksien valoja. Noin 40 mpk ennen päiväntasaajaa näimme edessämme vilkkuvan valon ja päätimme muuttaa kurssiamme kohti länttä.

Tuuli oli lounaasta ja matkamme eteni välillä tuskallisen hitaasti. Ilman lämpötila oli pudonnut Panaman tukahduttavasta kuumuudesta siedettävälle tasolle. Lounaasta puhaltava tuuli oli miellyttävän raikas. Yöllä otimme käyttöön pitkät housut ja pitkähihaiset paidat.

Kahdeksantena päivänä eteemme ilmestyi jälleen pieni moottorivene jossa oli kolme miestä. He viittoilivat ja huusivat meille. Olimme ajamassa suoraan heidän pyydykseen. Saimme pyydyksen kierrettyä ja matkamme jatkui. Jälleen ihmettelimme pientä venettä joka oli melkein 200 mpk:n päässä rannikosta. Hetken päästä näimme isomman aluksen ja sen täytyi olla tukikohta näille pienemmille veneille. Muuten hommassa ei ole mitään järkeä. No, kalastajien mielestä meidän hommat ovat varmaan mieltä ja järkeä vailla. Pienellä veneellä avomerellä ja vielä huvikseen.

Vuoden 2005 Vappu vietettiin merellisissä tunnelmissa. Juhlimme vappua tuoreilla sämpylöillä joita Marika oli leiponut. Lisäksi sain ottaa tilkan rommia ja oikein luvan kanssa. Vapun päivän kruunasi hyvä tuuli ja aurinkoinen sää.

Vapun jälkeinen maanantai ja meillä kymmenes purjehduspäivä. Matkaa oli vielä noin 215 mpk. Vastatuulen lisäksi meillä oli nyt myös vastavirta. Virta halusi kuljettaa meitä takaisin Panamaan. Siihen emme kuitenkaan aikoneet suostua, matkaamme se kuitenkin hidasti.

Opaskirjojen mukaan olisi pitänyt mennä paljon alemmas etelään jossa olisi ollut myötävirta ja sivumyötäiset tuulet. Nyt oli helppo olla viisas ja jossitella. Oma moka.

Yritimme taas kalastaa, mutta tulos oli huono. Olimme hinannet Panamasta ostettua Rapalaa useita tunteja ilman tärppiä. Iltapäivällä iskunvaimentimena toimiva kuminauha venyi ja ilmoitti, että kala oli valmis nostettavaksi veneeseen. En saanut kalaa mihinkään suuntaan. Lopputulos, siima poikki ja kala karkuun. Kauheita petoja. Galapagoksella käyn ostamassa uuden siiman. Otetaan nyt aluksi vaikka 200 kg kestävä!

Jensillä kävi parempi tuuri. Hän sai veneeseen ison tonnikalan. Ajoimme Jensin veneen viereen ja hän heitti meille ison palan kalaa muovipussissa.

3.5.2005 kello 02.15 ylitimme päiväntasaajan, longitudin ollessa W 87° 10`.

Mielestämme päiväntasaaja oli kuin veteen piirretty viiva!

Olimme saapuneet eteläiselle pallon puoliskolle. Tuuli oli heikkoa, mutta purjehdus miellyttävää. Aallokko ja maininki puuttuivat. Matkaa Suomeen on 6060 mpk ja Uuteen Seelantiin 5830 mpk.

4.5.2005 keskiviikko. Aamun valjetessa saimme näkyviin Galapagos saaret. Olimme matkalla San Cristobalin saarelle. Ilma oli tyyni ja aurinkoinen. Saari näytti aamuauringossa upealta. Aamulla meitä kävi tervehtimässä ensimmäiset merileijonat.

Saaren länsipuolella ohitimme ison merestä nousevan ”kiven” nimeltään Leon Durmiente. Korkeutta sillä vaivaiset 486 jalkaa.

Iltapäivällä saavuimme saaren lounaisosassa sijaitsevaan Wreck Bayhin. Ankkuroimme Satu III veneen viereen. He olivat saapuneet kaksi vuorokautta meitä ennen.

Ensivaikutelma paikasta oli erittäin positiivinen. Kylän nimi oli Puerto Baquerizo Moreno.

Purjehduksemme oli kestänyt yli 11 vrk. Se kesti kauemmin, kuin oli suunniteltu. Vastaiset ja heikot tuulet hidastivat vauhtiamme. Toisaalta useat veneet olivat käyttäneet konetta huomattavasti meitä enemmän. Me olimme käyttäneet dieseliä ainoastaan 40 litraa ja meillä oli vielä 130 litraa jäljellä, kun saavuimme Wreck Bayhin. Purjehdittu matka oli 1085 mpk.

Maahantulomuodollisuudet sujuivat nopeasti ja virkailijat olivat ystävällisiä. Puerto Baquerizo Morenon kylä on pieni ja rauhallinen paikka. Hintataso osoittautui edulliseksi. Olimme pelänneet, että saarilla on korkeat hinnat. San Cristobalin saari on pinta-alaltaan 55 808 hehtaaria ja asukkaita siellä on noin 5300.

Ilmasto on mukavan viileä Panaman kostean kuumuuden jälkeen. Kannattaa poiketa, jos täälläpäin satutte liikkumaan.

Heti satamassa huomasimme, että merileijonat ovat osa kylän elämää. Veneiden kansilla ja rannalla merileijonat makailivat auringon paisteessa. Satu III oli laskenut jollan veneen perään. Jollan oli valloittanut kolme merileijonaa ja laiskasti ne paistatteli päivää sen pohjalla makaillen. Kari oli myöhemmin joutunut siivoamaan merileijonien jätökset jollasta, oli kuulemma ollut melko muhkeat tuoksut! Me emme jollaa mereen jättäneet. Kävin ainoastaan jollalla puhdistamassa Panamassa levää kasvaneen vesirajan ja öljyyntyneet kyljet. Matkat satamaan hoitui kätevästi taksiveneellä.

Kylästä löytyi kaikki tarvitsemamme palvelut. Valikoima kaupoissa oli yllättävän hyvä. Olimme lukeneet opaskirjoista, että valikoima on suppea, mutta yllätys oli positiivinen. Kylästä löytyi kaksi pesulaa, leipomoita, internet kahviloita, paljon edullisia ravintoloita, hyvä rautakauppa yms. Kävimme usein ulkona syömässä. Olimme vakuuttuneita siitä, että seuraavalla legillä, jonka pituus on noin 3000 mpk saamme syödä riittävästi spagettia tomaattikastikkeessa. Lounaan sai halvimmillaan kahdella dollarilla! Siihen kuului keitto ja pääruoka. Iso pullo (578 ml) olutta maksoi puolitoista dollaria.

Kävimme Fernandon järjestämällä saarikierroksella. Tutustuimme maakilpikonniin, kraaterijärveen, sekä merileguaaneihin. Hintaan sisältyi myös ateria, jonka nautimme Fernandon kotona. Aterian aikana selailimme vieraskirjoja ja totesimme, että Fernando on onnistunut hyvin markkinoinnissa. Kirjoista löytyi usean suomalaisen veneen tervehdykset mm. Kristiinan ja Aidan. Fernando auttoi veneilijöitä monella tavalla. Hän mm. hankki listan mukaan vihannekset, hedelmät ja juomat veneeseen.

Meillä on muutama päivä aikaa lähtöön. Pyykit on pesetettävä. Mastossa on käytävä tarkastamassa, että kaikki on kunnossa. Vene on lastattava hedelmillä ja vihanneksilla. Veneen pohja täytyy käydä puhdistamassa. Potkurin sinkit vaihdoin jo aikaisemmin.

Edessä on matkamme pisin yhtäjaksoinen purjehdus.