Odysseuksen vanavedessä

Lauantaina 21.4. jatkoimme matkaa kohti länttä. Purjehdimme lähellä Turkin rannikkoa ja valitsimme kohteeksemme noin sadan mailin päässä sijaitsevan Marmariksen. Tuuli oli aamusta heikkoa ja suunnaltaan vaihtelevaa. Aamupäivän aikana tuuli kuitenkin voimistui ja sen suunta oli meille myötäinen. Iltapäivällä tuuli voimistui ja oli aloitettava purjeiden reivaus. Jossain vaiheessa tuuli oli todella kova ja me otimme ison purjeen kokonaan alas. Kovaa tuulta ei kestänyt kuin muutaman tunnin, jonka jälkeen tuuli pikkuhiljaa laantui. Illalla tuuli heikkeni niin, että meidän oli käynnistettävä kone purjeiden avuksi.

Käynnistettyäni moottorin, sen ohjaustauluun ilmestyi kirkkaasti loistava punainen merkkivalo, joka mukavasti valaisi hämärtyvää iltaa. Merkkivalon seuraksi matkaamme piristämään yhtyi hälytyssireenin piipitys. Matalasta öljynpaineesta kertova merkkivalo oli herännyt eloon. Oli tiedossa huoltotöitä. Jotain puuhaa seuraavaankin satamaan, ei tulisi aika pitkäksi. Tarkastin öljymäärän ja se oli normaalissa korkeudessa. Oletin vian olevan öljynpaineanturissa tai hälytysyksikössä. Jatkoimme matkaa koneella ajaen.

Saavuimme Marmariksen Netsel marinaan yöllä noin kello 2. Otin yhteyttä marinan henkilökuntaan vhf-radiolla ennen satamaan menoa. Sataman suulla meitä oli vastassa marinan henkilökuntaa kumiveneellä, he opastivat meidät oikealle paikalle ja auttoivat veneen kiinnityksessä. Todella hienoa palvelua.

Marmariksessa on todella hyvät palvelut veneilijöille. Siellä on kaksi suurta venesatamaa, joista Yacht marina on suosittu talvehtimispaikka veneilijöiden keskuudessa. Me valitsimme satamaksi Netsel marinan, joka on huomattavasti lähempänä Marmariksen keskustaa ja veneilijöiden palveluja. Netsel marina oli toisaalta myös kalliimpi vaihtoehto, kuin Yacht marina.

Sunnuntai aamuna oli aloitettava veneen huolto. Ensimmäiseksi irrotin moottorin ohjaustaulun. Puhdistin ja tarkastin kaikki sähkökytkennät. Tarkistin myös moottorissa olevan öljynpaineanturin. Kaikki näytti olevan kunnossa, mutta öljynpainehälytys ilmestyi ohjaustauluun siitä huolimatta. Tutkiessani öljynpaineeseen liittyvää ongelmaa huomioni kiinnittyi moottorin epänormaaliin tärinään. Tarkistin moottorin kiinnityskumit ja huomasin, että toinen kumeista oli revennyt irti kiinnikkeestä. Silmissäni vilahti suurinumeroisia euron seteleitä ja aikataulumme aikajana venyi kuin kuminauha. Varaosaliikkeet olivat kiinni sunnuntaina, jotenka minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin todeta tilanne ja odottaa maanantai aamuun.

Minua hiukan hymyilytti miettiessäni, että veneemme keväthuolto tehdään Turkissa. Melkein sama asia kuin Suomessa. Nyt Turkki tarkoitti maata, mutta Suomessa lumikinosten keskellä tehtävässä keväthuollossa se tarkoittaa asustetta, jossa huolto usein joudutaan suorittamaan.

Marmariksessa on useita venetarvikeliikkeitä ja sieltä löytyi myös Volvo Pentan edustus. Maanantai aamuna kävin kysymässä moottorin kiinnityskumia. Volvon liikkeessä oli nuori kaveri ja hän katsoi tietokoneelta osan numeron. Osaa ei kuulemma ole varastossa ja osan tilauksen hän voisi tehdä aikaisintaan tiistaina, koska maanantai oli vapaapäivä Turkissa. Osa olisi Marmariksessa keskiviikko aamuna. Minä kuitenkin huomasin liikkeen hyllyssä samanlaisen kumin, joka meillä oli moottorissamme. Kysyin kaverilta: ”What is this?” Hän tutki osan numeron ja totesimme, että osa oli juuri se mitä etsimme. Samaan aikaan liikkeeseen saapui sen omistaja ja kun hän kuuli, että etsimme moottorin kiinnityskumia hän sanoi, että varastossa on vielä toinen samanlainen. Halusin vaihtaa molemmat kumit, koska myös toinen kumeista oli hiukan revennyt. Otin mukaani toisen kumeista ja he lupasivat, että toinen kumi on liikkeessä kello 13. Ihmetytti hiukan se, että kaveri ei tiennyt mitä liikkeessä oli. Liike oli pieni ja tavaramäärä melko vähäinen.

Kahden kiinnityskumin hinta oli 280 euroa! Matkalla takaisin veneelle olin iloinen kahdesta asiasta. Toinen oli se, että kumit löytyivät Marmariksesta ja toinen asia oli se, että moottori on kiinnitetty ainoastaan kahdella kumilla kymmenen kumin sijasta.

Keskustelin liikkeenomistajan kanssa myös öljynpaine ongelmasta. Hän lupasi järjestää heidän mekaanikon mittaamaan moottorin öljynpaineen. Mekaanikko saapui ja mittaus osoitti moottorin öljynpaineen olevan normaali. Huokaisin helpotuksesta. Käyttäessäni moottoria mittauksen jälkeen öljynpainehälytys oli kadonnut ja kaikki toimi normaalisti. Olin tyytyväinen, että asia saatiin kuntoon.

Kumin vaihto sujui nopeasti. Noin kello 12 kävin kaupungilla etsimässä uutta sakkelia isonpurjeen nostimeen ja samalla kävin kysymässä, että olisiko toinen kiinnityskumi jo saapunut. Nuori kaveri oli kuulemma liikkeenomistajan poika ja hän oli nyt lounastauolla. Hän toisi osan palattuaan tauolta. Kävelin takaisin liikkeeseen kello yksi ja sain kuulla, että poika oli unohtanut ottaa osan mukaansa. He lupasivat kuitenkin hakea osan ja toimittaa sen veneelle puolen tunnin sisällä. Pojalla ei tuntunut olevan vielä oikein homma hallinnassa. Liekö motivaatio-ongelma.

Toinen kiinnityskumi saapui veneelle luvatusti ja sen vaihto oli helppo tehdä.

Veneemme oli jälleen kunnossa ja pääsisimme jatkamaan matkaa kohti Kreikkaa. Kävimme kirjautumassa ulos Turkista ja Netsel marinasta maanantai iltapäivällä. Olimme purjehtineen Finikestä ruotsalaisen S/Y Goilie veneen kanssa ja päätimme jatkaa yhdessä matkaamme tiistai aamuna.

Säätiedotukset lupailivat kevyitä tuulia tiistai päivälle. Me lähdimme satamasta aamulla kello 7.45. Ajoimme koneella sataman ulkopuolelle ja päästyämme aallonmurtajan ohi ilmestyi öljynpainevalo moottorin ohjaustauluun hälytyssummerin säestämänä. Ohikiitävän hetken mietin paluuta satamaan, mutta päätimme kuitenkin jatkaa matkaa kohti seuraavaa satamaa. Hiukan minua kuitenkin jurppi ja taisin jopa kirota ääneen, hiiskutti sentään tai jotain sinne päin. Me nostimme purjeet ja pääsimme jatkamaan matkaa purjeilla. Tunnin kuluttua lähdöstämme gps-navigaattorin lisänäyttö piippasi sen merkiksi, että se oli kadottanut yhteyden gps-navigaattoriin. Samoin ssb-radio oli kadottanut gps-navigaattorin lähettämän veneen sijaintitiedon. Pientä puuhaa myös seuraavaan satamaan. Otsaani oli ilmestynyt yksi ryppy lisää ja siinä jo olleet olivat syventyneet huomattavasti.

Olimme päättäneet pysähtyä pieneen lahteen noin 20 mailin päähän Marmariksesta ja jäädä siihen yöksi. Matkalla Navtex vastaanottimeen ilmestyi gale warning (myrsky varoitus) ja päätös pysähtyä lahden suojaan tuntui hyvältä ajatukselta.

Säät Välimerellä ovat olleet todella oikulliset. Ennen jokaista purjehdusta olemme tutkineet säätiedot tarkasti ja odottaneet sopivaa säätä matkan jatkamiseksi. Joka kerta olemme kuitenkin saaneet myrskyvaroituksen navtex vastaanottimeen matkamme aikana.

Meren jumala Poseidon ilmeisesti leikkii kanssamme samaa leikkiä, kuin Odysseuksen kanssa. Poseidon suivaantui Odysseuksen tekemistä julmuuksista Troijan piirityksen aikana. Poseidon järjesteli Odysseukselle myrskyjä omaksi huvikseen. Me emme ole tehneet julmuuksia, mutta ilmeisesti Poseidonille riittää se, että olemme pumpanneet septitankin mereen useamman kerran.

En yhtään ihmettele, että Odysseus on nähnyt matkallaan kyklooppeja, seireeneitä ja muita ihmeitä. Näissä olosuhteissa sen aikaisilla veneillä ilman karttaa ja säätietoja. Keneltä tahansa menisi hermot ja alkaisi nähdä näkyjä. Aika näyttää miten meidän käy.

Toivottavasti ainakin Hefaistos, tulen, sepäntaidon ja tekniikan jumala on meille jatkossa suotuisampi. Hefaistokselle emme tiettävästi ole aiheuttaneet mitään harmia, mutta silti hän leikittelee kanssamme.

Yö meni rauhallisesti suojaisessa lahdessa. Aamulla jatkoimme matkaamme kohti Kreikkaa ja Simin saarta. Simille oli matkaa vain 13 mailia ja saavuimme satamaan jo kello 10 aamulla. Kävimme passien tarkastuksessa, koska olimme saapuneet Turkista Kreikkaan ja samalla olimme saapuneet EU-alueelle. Lisäksi kävimme kirjautumassa satamapoliisin toimistossa. Jouduimme lunastamaan vihkon, johon joutuisimme hakemaan leiman aina uuteen satamaan tultaessa ja sieltä lähtiessämme. Kirjautuminen Kreikkaan, satamamaksu ja ”transit log” (vihko, johon leimat lyödään) maksoivat yhteensä 49 euroa.

Simin kaupunki on turistinähtävyys. Kaupunkia koristaa kauniiksi maalatut talot, kirkot ja sataman ravintolat. Simille tehdään päivämatkoja Rhodokselta. Kaupunkia oli mukava katsella, mutta mikään veneilijän paratiisi se ei ole. Hintataso on korkea ja turistilisää on varmasti jokaisessa hinnassa.

Saapuessamme satamaan meidän täytyi ankkuroida vene keulasta ja perä kiinnitettiin betoniseen laituriin. Rannan ravintolan työntekijät eivät vaivautunut vastaanottamaan kiinnitysköysiämme, vaan he istuivat tyynen rauhallisesti paikoillaan ja katselivat rantautumistamme. Toisaalta me tasoitimme tilanteen päivän aikana, emmekä vaivautuneet käyttämään ravintolan palveluita.

Yritimme etsiä Simin kaupungista suihkua, mutta sellaista ei löytynyt. Yhdessä kaupassa oli suihku, mutta kun kävimme kysymässä mahdollisuutta suihkun käyttöön saimme vastaukseksi kahdelta laiskasti tuolilla istuvalta nuorelta naiselta, että sesonki ei ole vielä alkanut.

Laiturilla oli sähköpisteet ja vettä saatavilla. Sähkö maksoi 8 euroa vuorokausi ja vesi vaivaiset 12 euroa kuutio. Me ostimme marketista 15 euroa maksavan vedenkeittimen ja lämmitimme sillä omat suihkuvetemme.

Säätiedotus lupasi heikkoja tuulia seuraavaksi päiväksi. Me olimme nähneet Simin värikkäät talot ja meille yksi yö satamassa riitti. Simi ei ollut unelma kohteemme. Olisi mukava nähdä, millainen Simin kaupunki olisi ilman turisteja. Olen melko varma, että Simi ei edusta perinteistä kreikkalaista kylämaisemaa.

Seuraava kohteemme oli Kos. Matkaan lähdimme torstai aamuna kello kuusi. Matkaa Kosille oli noin 35 mailia ja tuuli oli matkamme aikana heikkoa. Kosille saavuimme kello 13 ja kiinnitimme veneemme Kos marinan laituriin. Kos marina on kuusi vuotta vanha ja sen palvelut erinomaiset. Säätiedotukset ovat luvanneet kovia pohjoisia tuulia viikonlopuksi, jotenka me päätimme jäädä ainakin maanantaihin asti. Minulla oli edessä öljynpaineen hälytyksen tutkintaa ja lisäksi isopurjeemme vaati pientä huoltoa.

Öljynpaineen anturi oli mittausteni mukaan kunnossa. Hankin paikallisesta sähköliikkeestä punaisen led merkkilampun ja kytkin sen anturiin. Ajattelin, että meillä olisi ainakin tieto öljynpaineesta. Asennettuani merkkilampun nykyisen hälytysjärjestelmän rinnalle saatoin vain todeta, että myös vanha hälytys alkoi toimia normaalilla tavalla. Taikuri itsekin oli ihmeissään. Kytkennän seurauksena ilmeisesti ampeerit alkoivat heittää volttia.

Isopurjeestamme oli revennyt yksi ratsastajan läpivienti ja lisäksi mastoliesmassa oleva köysivahvistus oli poikki. Korjasin mastoliesmassa olevan köyden ja korjauksen jälkeen totesin köyden olevan poikki myös toisesta kohdasta puoli metriä ylempänä. Laitoin purjeen kasaan ja päätin jatkaa korjausta lauantaina. Lauantaina kävimme kaupungilla ottamassa kopioita muutamasta merikortista, jotka olimme lainanneet ruotsalaisilta. Kävimme samalla etsimässä metallista rengasta purjeen ratsastajan läpiviennin korjaamiseen. Kopioiden ottaminen kartoista onnistui mainiosta, mutta rengasta purjeen korjaamiseen emme löytäneet. Tullessamme takaisin marinaan kävimme vielä kysymässä rengasta paikallisesta venetarvikeliikkeestä. Rengasta ei sieltä löytynyt, mutta he opastivat meidät purjekorjaamoon, joka oli aivan marinan vieressä. Kävimme kysymässä rengasta purjeen korjaajalta ja hän antoi meille yhden mukaan. Mietimme kuitenkin tilannetta ja päätimme viedä purjeen korjaamoon. Purjekorjaaja lupasi korjata purjeemme saman tien. Purjeen korjaus onnistui hienosti ja korjaaja ompeli siihen uudet vahvistukset, korjasi köyden mastoliesmassa ja asensi uuden metallirenkaan ratsastajalle. Korjauksen hinta oli vain 20 euroa. Hienoa palvelua.

Kos marinassa tapasimme myös toisen suomalaisen veneen. S/Y Penelope (Bavaria 40) oli yhteisomistuksessa ja sen miehistö oli vaihtuva. Veneen kotisatama oli ainakin toistaiseksi Kos. Ehdimme vaihtaa pikaiset kuulumiset vanhan ja lauantaina paikalle saapuneen uuden miehistön kanssa.

Lauantaina ja sunnuntaina oli kova pohjoinen tuuli. Tuulenvoimakkuus puuskissa oli saamiemme tietojen mukaan 35 - 40 solmua. Meillä ei ollut merelle mitään kiirettä. Katselimme kuitenkin erästä vuokravenettä, jossa oli saksalainen miehistö. Kovasta tuulesta huolimatta he lähtivät merelle. Miehistön varustukseen kuului t-paidat ja farkut. Pelastusliivejä ei miehistöllä näkynyt. Kun on veneen viikoksi vuokrannut, niin silloin on mentävä, oli keli mikä hyvänsä. Mukava lomapäivä tiedossa, kylmää ja märkää menoa merisairauden siivittämänä.

Turkin Marmariksessa ja nyt täällä Kreikan Kosilla aikamme on kulunut veneemme huollossa. Emme ole ehtineet käydä paikallisissa tavernoissa. Olisi varmasti ollut mukava nauttia lasillinen Ouzoa. Illan päätteeksi olisi voinut tempaista muutaman nopean zorbas tanssin. Toisaalta, minulle jolla rytmitajua on juuri sen verran, että pääsen polkupyörällä eteenpäin, zorbas saattaisi olla tekemätön paikka.

Me odottelemme tuulen tyyntymistä ja meren rauhoittumista. Säätiedotus lupailee heikkoja tuulia ensi viikoksi. Me jatkamme silloin matkaa kohti auringonlaskua. Jospa Ilmarinen, suomalainen tuulen jumala saisi Poseidonin leppymään. Voisivat tehdä yhteistyötä näin EU-aikana.