Panaman kanava 09.04.2005 – 22.04.2005

Päivää ennen kanavaan menoa vahvistui lähtöajaksemme 9.4.2005 klo 16.00.

Ennen lähtöä palkkasimme paikallisen miehen puhdistamaan veneemme pohjan. Veneen pohja ja potkuri olivat likaantuneet satamassa olon aikana. Olimme ilmoittaneet veneen mittaajille, että vene kulkee kahdeksaa solmua, melkoinen vale. Sillä kuitenkin vältimme 810 USD lisämaksun, tuottoisa vale.

Lähtöpäivän aamuna saimme veneeseemme vuokraamamme köydet. Klo 12.00 kävimme Karin, Satun ja Jensin kanssa syömässä lounasta Yacht Clubin ravintolassa. Köysimiehet täytyi syöttää ennen raskasta kanavamatkaa.

Lähdimme laiturista ankkuripaikalle kello 14.00.

Kolmen tunnin odotuksen jälkeen Advisorimme saapui veneellemme ja matka kohti ensimmäistä sulkua alkoi. Advisorimme Alex Caballero oli rauhallinen ja mukava kaveri. Oli aikoinaan matkustanut pohjoismaissa venäläisen laivan mukana.

Sulutukseen saimme seuraksemme saksalaisen teräsveneen nimeltään Nil Randels. Sulutuksen aikana olimme kiinnittyneet paikallisen hinaajan kylkeen ja Nil Randels oli kiinni meidän veneessä. Kolmen sulun jälkeen veneemme oli pitkästä aikaa makeassa vedessä. Luuli varmaan päässeensä Päijänteelle! Olimme Gatun järvellä, joka on 26 metriä Atlantin pintaa ylempänä. Gatun järvi on tekojärvi, joka on rakennettu patoamalla Charges joki.

Gatun järvellä kiinnityimme poijuun klo 19.40. Advisor poistui veneestämme saavuttuamme poijuun. Oli aika nauttia pieni iltapala ja juhlia ensimmäistä sulutusta. Advisorin lähtiessä kysyimme häneltä, mihin aikaan aamulla uusi advisor saapuu. Vastaukseksi saimme: ”Kello yhdeksän”.

Aamulla minä ja Marika heräsimme kello kuusi pieneen vesisateeseen. Sademetsästä kuului kova meteli, jota apinat (Howling Monkeys) pitivät. Melkoista huutoa.

Puoli seitsemän aikaan saapui pilot vene ja toi luoksemme uuden advisorin. Muu miehistö oli vielä täydessä unessa ja rauhallinen aamupala sai jäädä. Tuli ns. äkkilähtö. Uusi advisor oli nimeltään Amilo Gonzalez ja hymyilevän ja hyväntuulisen Alexin jälkeen melko yrmeä kaveri. Hän ohjasi venettämme koko ajan ”port” tai ”starport” suuntaan, välillä todeten: ”Steady, beautiful”. Kipparin hermot olivat sentin pätkissä. Matka meni kuitenkin hyvin.

Gatun järvi oli valmistuessaan maailman suurin tekojärvi. Järvellä oli hienot maisemat ja sitä ympäröi vihreä sademetsä. Matkalla näimme muutaman apinan, mutta krokotiilit eivät meille näyttäytyneet.

Matka Gatun suluilta Gaillard Cutin pohjoispäähän on noin 38 kilometriä. Gaillard Cut on saanut nimensä Colonel David Gaillardin mukaan. Gaillard Cut on 13.7 kilometriä pitkä ja se on kaivettu kiveen ja saveen. Kanavan tämänhetkinen leveys on vähintään 192 metriä (tiedot ovat Panama Canal esitteestä). Siinä on kaivajat saaneet muutaman kerran iskeä lapion saveen!

Gaillard Cutin jälkeen saavuimme Pedro Miguel suluille. Kiinnityimme jälleen Nil Randelsin kylkeen ja laskeuduimme alas Miraflores järvelle. Noin mailin matkan jälkeen edessä oli vielä kaksi sulkua. Miraflores sulkujen jälkeen laskeuduimme Tyynelle merelle ja ajoimme koneella Balboa Yacht Clubille. Advisorimme poistui veneestä Amerikkojen sillan luona. Clubin poijussa olimme kello kolme iltapäivällä. Oli aika korkata samppanjapullo onnistuneelle kanavamatkalle. Matka oli hyvää harjoitusta, koska edessä oli vielä Satu III ja Carita veneen tuominen Colonista Balboaan.

Balboa ja Panama City olivat miellyttävä yllätys rähjäisen Colonin jälkeen. Balboa oli siisti ja rauhallinen paikka. Olimme kiinnittyneinä poijuun ja matka laiturille hoitui taksiveneellä.

Satu III:n ja Caritan kanssa matka meni suunnilleen saman kaavan mukaan. Satu III:n toisen päivän advisor nautti matkalla muutaman oluen ja hiukan viiniä. Taisi olla hieman ”huppelissa”, kun saavuimme Balboaan. Caritan ensimmäisessä sulutuksessa kiinnitysköysi pääsi irti ja olimme hetken poikittain sulussa. Sulutus keskeytettiin ja uusi köysi kiinnitettiin, tilanne oli hallinnassa. Toiseen sulkuun mennessä kanavan köysimiehet päästivät köyden irti, taas tarvittiin uutta köyttä. Veneet säilyivät ehjänä ja se oli meille pääasia.

Caritalle saimme toisena päivänä advisoriksi tutun Alexin. Hän aloitti kanava urakan muutaman tunnin unilla Caritan salongissa. Caritan kanssa kävi pieni ”honkkeli”, kun vastaan tuleva laiva teki suuren aallon ja Jens ohjasi suoraan vasten aaltoa. Keulaluukku oli auki ja veneen keula sukelsi aaltoon. Marika sattui juuri olemaan luukun alla veneen WC:ssä. Vettä kuutio sisään ja kaikki paikat märkänä. Nauratti pirusti, mutta en uskaltanut sitä ääneen tehdä! Aalto vei mennessään myös yhden vuokratuista köysistä. Kolme kertaa kanavassa riittää meille tällä kertaa.

Panama on matkamme maista ollut mielestämme mielenkiintoisin. Colonin ja Panama Cityn slummien vastakohtana on ollut vihreä luonto, ystävälliset ihmiset ja suurkaupungin korkeat pilvenpiirtäjät. Kanavaan liittyvä byrokratia ei ole sumentanut maasta muodostunutta miellyttävää kuvaa. Ihmisten ystävällisyys on tuntunut aidolta. Hieno maa ja hieno kokemus.

Vene täynnä ruokaa, vettä ja dieseliä. On aika nostaa purjeet ja jatkaa matkaa.