Syksyn tunnelmia

Uudessa Seelannissa päivä on lyhentynyt jo neljä tuntia vuoden pisimmästä päivästä. Ilta pimenee jo kuuden jälkeen ja päivä valkenee vasta seitsemältä. Säät ovat olleet melko viileitä ja öisin lämpötila on laskenut lähelle kymmentä astetta. Matalapaineet saapuvat lännestä tasaisena virtana. Onneksi pääsiäisenä saimme kuitenkin nauttia aurinkoisesta säästä.

Mielestäni ulkomaiset veneilijät Uudessa Seelannissa ovat kuin muuttolintuja. Keväällä saapuvat suurin joukoin ja kesän jälkeen, syksyllä lähtevät kohti lämpimiä vesiä.

Yllätyin, kun kävin internetistä tutkimassa Uuden Seelannin oikeita muuttolintuja. Olin aivan varma, että muuttolinnut käyvät täällä pesimässä ja palaavat talven tullen takaisin lämpimille vesille, väärin meni. Osa Uuden Seelannin muuttolinnuista muuttaa täältä Siperiaan tai Alaskaan, pohjoisen kesään pesimään ja palaavat takaisin Uuden Seelannin kesään. Osa linnuista matkustaa jopa yli 10 000 km pesimäalueilleen. Ihminen tarvitsee avukseen GPS laitteet, tutkat ja muut apuvälineet. Linnut selviävät vaistoillaan, melkoisia suunnistajia.

Toisaalta ihminen on osaksi omaksunut muuttolintujen tapoja. Kevättalvella matkataan sankoin joukoin Suomen Lappiin hiihtämään ja laskettelemaan. Olen myös kuullut tarinoita, että illanvietoissa on havaittu paritteluun viittaavaa käytöstä.

Veneitä on lähtenyt Whangareista kohti Opuaa päivittäin. Ihmiset sovittelevat veneisiinsä uusia purjeita ja tekevät viimeisiä pieniä korjauksia. Osa veneistä on kuitenkin vielä telakalla ja kunnostus täydessä vauhdissa. Tunnelma on odottava ja tärkein aihe päivittäisissä keskusteluissa on aikataulu matkan jatkamiselle.

Meillä vene on valmis jatkamaan matkaa, mutta vielä on ehkä liian aikaista purjehtia Fidzille. Säätiedotuksen mukaan pohjoisesta on saapumassa kaksi matalapainetta ja jos ne eivät aivan sykloneiksi kehity, niin ainakin tuovat kovia tuulia mukanaan. Ei ole tarvetta lähteä kokeilemaan veneemme ominaisuuksia.

Jokaiselle päivälle on löytynyt vielä huollettavaa ja pieniä korjauksia. Maston ankkurivaloon hankimme led-lampun ja sen avulla säästämme sähköä huomattavasti yön aikana. Viimeisin hankintamme oli uusi 4,5 kg kaasupullo. Hollannista varapulloksi hankkimamme Camping Gas pullo oli aivan ruosteessa ja veneen pohjan kunnostuksen yhteydessä maalautin sen epoksilla. Tyhjennyttyään se joutaa roskakoriin.

Veneilijät ovat tyhjentäneet veneitään pilssin ”aarteista” ja tuoneet tavaroita pöydälle, josta jokainen voi ilmaiseksi niitä hakea, jos tarvetta ilmenee. Me löysimme pöydältä kolme uutta Volvo Pentan laturin hihnaa, meille sopivia öljynsuodattimia, viinilasit ja muuta pientä tarviketta. Jens hankki pöydältä itselleen toimivan ompelukoneen. Carita veneen salongista on iltaisin kantautunut tasainen ompelukoneen surina.

Matti Vahalan Mindora vene käytiin purjehtimassa Opuaan 5.4. Matka kesti kaksi päivää ja huonoksi onneksi Matin veneen moottorin vesipumppu hajosi matkan aikana. Moottori pääsi ylikuumenemaan ja tiedossa on remontin korjausta. Loppumatka meni purjehtien kevyessä tuulessa. Onneksi kuitenkin pääsimme ajoissa pois mereltä sataman suojaan, koska illaksi ja yöksi oli luvattu 20 m/s pohjoistuulta. Saimme tuntumaa purjehdukseen ja Mindora (Sirena 40) tuntui isolta veneeltä omaamme verrattuna.

Lauantaina 8.4 Whangareissa järjestettiin veneilijöille tilaisuus nimeltä Hangi. Hangi on maorien kieltä ja sen suomenkielinen vastine on rosvopaisti. Maakuopassa oli kypsytetty porsasta, kanaa, lammasta ja vihanneksia. Ruoka oli hyvää ja sää suosi tilaisuutta. Oli mukava tavata tuttuja veneilijöitä. Tilaisuudessa esitettiin myös maorien vanha tervetuliaisrituaali, sekä maorien tapa tervehtiä laittamalla nenät yhteen.

Olin 9.4. Pellen miehistössä Onerva Yacht Clubin järjestämässä purjehduskilpailussa. Miehistönä ei ollut kuin 4 henkilöä ja se on 40 jalkaiseen veneeseen liian vähä. Kilpailun alku sujui meiltä hyvin ja spinaakkerilla ajo sujui ilman ongelmia. Tuuli kuitenkin yltyi ja yhdessä jiipissä (myötäkäännös) saimme spinaakkerin sotkeutumaan keulastaagin ympärille. Onneksi saimme purjeen alas, mutta tapahtuman jälkeen Pelle ei halunnut spinaakkeria enää nostaa. Kilpailun loppu purjehdittiin kovassa vastaisessa tuulessa ja isopurje olisi ehdottomasti pitänyt reivata. Reiviköydet eivät kuitenkaan olleet asennettuna, jotenka reivaus sai jäädä. Meno oli ajoittain melko vauhdikasta ja ennen kaikkea kallistelevaa. Sijoituksemme kilpailussa oli kahdeksas.

Näinköhän ruotsalaisten tuuri on kääntynyt? Se saattaisi tietää hyvää, lähestyvien euroviisujen kynnyksellä. Carolat ja Abbat taitaa olla vastaantulijoita tämän vuoden kilpailussa.

Marika löysi itselleen uuden harrastuksen ja on käynyt aamuisin uimahallissa uimassa. Uimahallissa on myös sauna, mutta siellä ei ole löylyn heitto sallittua. Olen viimeksi käynyt saunassa Aruballa, reilu vuosi sitten ja päätin, että en hyvää putkea pilaa huonon saunan takia.

Maksoimme laskumme 21.4. ja päätimme lähteä kohti Opuaa lauantaina 22.4. Lauantaina 22.4. päätimme, että emme lähde mihinkään, koska oli luvattu kovia vastaisia tuulia. Lähtemisemme on ollut juupas, eipäs, juupasta nyt jonkin aikaa. Onkohan meihin iskenyt satama sairaus!