6.7 – 18.7.2005 Tahiti, Papetee

Papeteen satamassa ankkuri laskettiin keulasta ja perä kiinnitettiin laituriin - Välimeren tyyliin. Ensimmäisessä yrityksessä ankkuri laskettiin mereen ja peruutettiin laituriin. Ankkuri jäi liian lähelle venettä ja keula oli kääntynyt tuulen mukana naapuriveneen kylkeen. Onneksi emme olleet itse näkemässä tilannetta ja uusi seelantilainen Last Call purjevene sai tilanteen hallintaan. Toisessa yrityksessä laskimme mereen koko ankkuriketjun (50 m) ja tulos oli huomattavasti parempi. Vene pysyi erittäin hyvin paikallaan ja laiturille meno vaati normaalia pidemmän loikan.

Laiturissa meitä odotti Pauli Ellen veneellään.

Papeteen satama oli iso ja siellä oli paljon laivaliikennettä. Papetee on Tahitin ja samalla koko Ranskan Polynesian pääkaupunki. Pitkästä aikaa olimme kaupungissa ja ihmettelimme liikenteen ja ihmisten paljoutta. Laiturissa oli makeavesi hanat ja oli juhlaa lutata veden kanssa.

Papeteessa täytyy suorittaa virallinen sisään kirjautuminen Ranskan Polynesiaan. Kävimme passintarkastuksessa, tullissa ja satamakapteenin toimistossa. Asiat hoituivat sujuvasti ja toimistoista löytyi paperi, jonka olimme täyttäneet Nuku Hivalla. Huomattava ero Panaman toimintaan, jossa samat paperit täytettiin ainakin kuusi kertaa!

Ensimmäisenä päivänä kävimme Paulin ja Jensin kanssa pizzalla ja ne maistuivat hyvälle pitkästä aikaa. Satamassa ei ollut suihku mahdollisuutta, joten asensimme avotilaan katoksen ja takaosaan verhon. Avotila toimi suihku- ja pesutilana.

Papeteesta löytyi venetarvikeliike, josta ostimme varaosiksi siipipyörän moottorin vesipumppuun sekä uuden laturin hihnan. Hankimme myös USB – sarjaliityntä muuntimen ja saimme GPS tiedon näkymään C-map karttaohjelmassa.

Venetarvikkeiden valikoima oli hyvä, mutta hinta korkea.

Papeteesta löytyi hyvä supermarket ranskalaisine juustoineen ja viineineen. Paikallinen tori tarjosi hedelmiä, vihanneksia, lihaa ja kalaa. Valikoima oli erittäin runsas ja hintataso edullisempi kuin muilla saarilla.

Papeteen satama on liikenteen takia melko meluinen. Liikenne kaupungissa ei tuntunut hiljenevän edes yöllä. Monet veneet olivat ankkurissa kaupungin ulkopuolella. Ankkurointi oli ilmaista, mutta kaupunkiin oli matkustettava bussilla. Heillä ei myöskään ollut käytössä makeaa vettä. Vesi tuntui meistä ylellisyydeltä.

Venesataman lähellä oli pieni tori, joka täyttyi iltaisin ravintoloina toimivista autoista. Autoihin oli lastattu pöydät, tuolit, kaasugrillit ja -liedet. Ruokalistoilta löytyi kiinalaista ruokaa, hampurilaisia, pizzaa ja lettuja. Ruoka oli edullista ja tunnelma mukava.

Tahitin nähtävyyksiin tutustuimme vuokra-autolla. Tahiti on vuoristoinen ja sen keskiosiin pääsee tutustumaan ainoastaan maastoautolla. Tavallisella autolla meidän oli tyydyttävä kiertämään saari pitkin rantatietä. Vuokraamosta saamallamme kartalla oli vaikea löytää nähtävyydet ja useasti jouduimme kysymään tietä paikallisilta. Kierroksellamme tutustuimme vesiputouksiin, Paul Gauguinin museoon ja trooppiseen puutarhaan. Olimme menossa myös Tahiti museoon, mutta opasteet olivat huonot ja se oli jo kiinni, kun ehdimme museon pihaan. Varsinaisena taiteen tuntijana en itseäni voi pitää. Paul Gauguin oli minulle täysin uusi nimi kun saavuimme Ranskan Polynesiaan. Museo olisi varmasti antanut enemmän, jos olisi ollut aiheesta paremmat lähtötiedot.

Marika kävi Paulin kanssa tutustumassa Heiva 2005 tanssi ja laulu näytökseen. Heiva on paikallinen vuotuinen karnevaali, jossa eri saarilta saapuvat ryhmät kilpailevat paremmuudesta.

Reilun viikon jälkeen olimme nähneet kaupungin ja tutustuneet saareen. Olimme saaneet annoksen kaupunkielämää ja olimme valmiit jatkamaan matkaa lauantai aamuna. Perjantaina klo 14.00 menimme kirjautumaan ulos Tahitilta. Tulli ja satamakapteeni olivat lähteneet viikonlopun viettoon jo kello 12.00, joten lähtömme siirtyi maanantaihin.

Maanantaina lähtö onnistui ja irrotimme köydet laiturista kello 10.00. Suuntasimme keulamme 87 mpk:n päässä sijaitsevalle Huahinen saarelle.

Papeteen satamassa nostimme ison purjeen ja suuntasimme satamasta merelle. Tuuli oli aluksi heikko ja maininki heilutti venettä melkoisesti. Tunnin purjehduksen jälkeen tuuli yltyi ja oli aika reivata purjeet. Otimme isoon purjeeseen kakkosreivin ja genuaa rullattiin sisään. Tuuli oli kova ja aallokko suuri. Kova tuuli ja aallokko aiheutui ilmeisesti Tahitin ja Moorean saarien läheisyydestä. Illalla tuuli ja aallokko rauhoittui ja yön purjehdimme hyvässä kelissä. Matka taittui nopeasti ja olimme aikaisin tiistai aamuna Huahinen saaren tuntumassa. Odotimme auringon nousua ja aamun valjetessa ankkuroimme Faren kylän edustalle.

19.7. – 24.7.2005 Huahine

Faren kylä Huahinella oli kuin toinen maailma Papeteen melun ja liikenteen jälkeen. Ankkuripaikka oli rauhallinen ja kylän laituriin oli lyhyt matka jollalla. Kylässä oli useita ravintoloita ja erittäin hyvä supermarket. Kylä oli pieni, mutta päivisin ihmisiä oli paljon kylän kaduilla.

Huahinen saareen tutustuimme skootterin avulla. Minä ajoin ja Marika pelkäsi kyydissä. Tunnelma oli hetkittäin, kuin Easy Rider elokuvasta, ”born to be wild” tyylisesti vauhtimme kohosi välillä jopa yli 40 km tunnissa!

Kierroksella näimme muinaiset asutukset ja suljetun suuren hotellin. Hotelli oli suljettu viisi kuukautta aikaisemmin ilmeisesti turistien puutteen vuoksi. Ohitimme sujuvasti helmi viljelmän ja näimme oudot, suuret ankeriaat pienessä ojassa (sacred eels = pyhät ankeriaat). Matkalla tapasimme paikallisen kalastajan, joka oli saanut hienon saaliin. Emme vain tienneet, mitä kaveri oli saaliiksi saanut! Näyttivät hummereilta ilman päätä.

Saaren eteläosa oli hienoa hiekkarantaa ja vesi upean sinistä. Pysähdyimme hetkeksi vanilja viljelmälle, jossa tutustuimme tuotantoon ja ostimme pussin vaniljaa muistoksi. Huahine koostuu kahdesta saaresta (Huahine nui ja Huahine iti = pieni ja suuri). Matkaa skootterin mittariin kertyi noin 80 km.

Seuraavana aamuna nostimme ankkurin ja siirryimme läheiseen Port Bourayne lahteen. Pauli ja Jens olivat saapuneet lahteen jo päivää aikaisemmin.

Kävimme Jensin kanssa sukeltamassa läheisellä riutalla. Jens löysi suuren osterin ja saimme siitä hyvät syötit kalastukseen. Ongin veneen laidalta ja sain saaliiksi pienen kalan, joka oli todella kirjavan värinen ja koukussa ollessaan muodosti outoa kuohaa. Pyysin Marikalta hanskat kalan irrotukseen, outo saalis. Muita kaloja en saanut.

Illalla kuuntelimme läheiseltä rannalta kantautuvia outoja ääniä, jotka osoittautuivat sikojen ääntelyksi. Illan tyyntyessä ja tuulen kääntyessä sikalan olemassaolo varmistui, olin valmis vaihtamaan paikkaa keskellä yötä! Jäimme kuitenkin ankkuriin ja palasimme takaisin Faren edustalle seuraavana aamuna.

Olimme Faressa vielä yön ja jatkoimme aamulla kohti Bora Boraa. Huahine oli mielestämme mukava paikka. Fare oli pieni kylä, mistä löytyi kaikki tarvittava. Ainoastaan makeaa vettä oli vaikea saada.

Matkaa Bora Boralle oli noin 50 mpk. Saari näkyi horisontissa ja ehtisimme perille vielä valoisan aikana. Bora Bora Yacht Clubin poijuun kiinnityimme kello 14.30.

24.7. – 2.8.2005 Bora Bora

Olimme saapuneet joidenkin mielestä maailman kauneimmalle saarelle. Minuun saari ei tehnyt ensi silmäyksellä mitään suurta vaikutusta. Olimme kuulleet, että turismi on pilannut osan saarta ja siihen oli helppo yhtyä. Suuret hotellit, moottoriveneet, vesiskootterit ja risteilyalukset olivat osoitus turismista.

Bora Bora Yacht Club nimestään huolimatta on oikeastaan vain ravintola, joka tarjoaa palveluitaan veneilijöille. Yöpyminen poijussa maksaa noin 17 euroa. Poijusta ei veloiteta, jos ruokailee ravintolassa. Hinnat ravintolassa ovat 25 eurosta ylöspäin! Suihku maksaa 8,50 euroa ja pesukoneellinen pyykkiä saman verran. Päätimme olla poijussa vain yhden yön.

Kävimme illalla syömässä ravintolassa, ruoka oli erinomaista ja palvelu moitteetonta.

Seuraavana päivänä siirryimme ankkuriin Bora Bora hotellin edustalle saaren eteläosaan.

Iltapäivän ja myös seuraavan päivän vietimme venettä huoltaen. Listalla oli vinssien huolto ja isonpurjeen korjaus. Ankkuripaikka oli kaukana Vaipatean kylästä ja meidän pienellä jollalla matka olisi ollut märkää puuhaa. Bora Bora hotellin laituriin sai kiinnittyä jollalla ainoastaan, jos käytti ravintolan palveluita.

Kahden yön jälkeen olimme valmiita vaihtamaan maisemaa ja ajelimme koneella saaren itäpuolelle. Matkalla näimme muutaman ison hotellin ja lentokentän. Maailman kauneimman saaren titteli ei mielestämme kuulunut tälle saarelle.

Itäpuolella ankkuripaikka oli hyvä. Vettä oli noin kolme metriä, pohjassa valkoista hiekkaa ja siellä täällä korallia. Pienen jollamatkan päässä oli hyvä paikka snorklata. Kävimme sukeltamassa ja ihmettelemässä meren eläviä. Vesi oli kirkasta, mutta sukellusta vaikeutti melko voimakas virta. Seuraavana päivänä kävimme Jensin kanssa tutustumassa saareen kävellen. Kahden erittäin rauhallisen päivän ja yön jälkeen siirryimme takaisin Bora Bora hotellin edustalle. Matkalla pysähdyimme ja kävimme rannalla tutustumassa saaren nähtävyyksiin. Turisti informaatiosta saatuun karttaan oli merkattu museo, jonka piti sijaita ankkuripaikan kohdalla. Museo ei sijainnut karttaan merkityllä paikalla. Kysyimme tietä paikallisilta ja he eivät olleet oikein tietoisia museon sijainnista. Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen löysimme museon, joka oli sijoitettu pieneen, autotallia muistuttavaan rakennukseen. Naapurilta kuulimme, että museo on suljettu. Karttaan oli myös merkattu tykit, joilla saarta oli aikoinaan puolustettu. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän tykkien sijaintia. Nähtävyyksiin jäi tällä kertaa tutustumatta.

Jatkoimme matkaa ankkuripaikalle, jossa olimme seuraavan yön. Lauantaina siirryimme Bora Bora Yacht Clubin edustalle poijuun. Tarkoitus oli pestä pyykit ja jatkaa matkaa seuraavan viikon alussa. Pesukone oli varattu ja päätimme siirtää pyykkien pesun sunnuntaiksi. Sunnuntai aamuna saimme pyykit pestyä. Clubilla ei ole kuivauskonetta, joten pyykit oli vietävä veneelle kuivumaan. Pyykkien pesun aikaan alkoi taivaalle kasaantua mustia pilviä ja iltapäivällä alkoi sade. Sade jatkui kovana koko yön ja seuraavan päivän. Meillä oli märkiä vaatteita koko vene täynnä ja niiden kuivaksi saaminen tuntui todella vaikealta. Maanantaina satoi todella paljon. Jouduin tyhjentämään jollan kaksi kertaa päivän aikana. Molemmilla kerroilla se oli puolillaan vettä. Positiivista vesisateessa oli se, että vene köysineen ja jolla tulivat pestyä perusteellisesti makealla vedellä.

Tiistai aamu valkeni kirkkaana, ei pilven pilveä. Ripustimme märät ja jo hieman ummehtuneelle tuoksahtavat vaatteet naruille. Kevyt tuuli heilutteli vaatteita naruilla ja olimme tyytyväisiä.