Matkalla

Helsinki – Falmouth

Matkamme alkoi Helsingistä 3.7.2004. Sää oli mitä suotuisin lähdöllemme. Vettä satoi kaatamalla ja tuuli oli vastainen. Saattajamme eivät viihtyneet pitkään laiturilla, vaan jokaisella oli kiire sateen suojaan.

Tuulen suunta ja voimakkuus olivat enteellisiä.

Veneen lämmitin oli lakannut toimimasta edellisenä päivänä, nyt sitä olisi todella tarvittu. Purin lämmittimen useaan kertaan, mutta toimimaan sitä en saanut.

Matkalla Hankoon se purettiin noin sata kertaa, mutta tulos oli seitsemän – nolla lämmittimen hyväksi.

Ensimmäinen yö vietettiin Bärösundin laiturissa. Lämmitin purettiin kolme kertaa, ilman tulosta.

Aamulla matka jatkui purjeilla kohti Hankoa, jossa vietimme seuraavan yön.

Avomeriosuus Hangosta kohti Visbytä oli seuraava legi. Lämmitin käynnistyi ilman ongelmia matkan alussa. Päätimme, että sitä ei sammuteta ihan pienestä syystä.

Purjehdus oli aluksi miellyttävää, tuuli oli tosin vastainen. Matkan aikana tuuli kuitenkin yltyi ja jouduimme reivaamaan ison kakkos reiviin. Luovimisen aikana vettä tuli avotilaan ja sieltä säilytystilojen kautta veneen sisälle. Lattia ja kaikki tavarat säilytystiloissa olivat aivan märkinä. Matka Visbyseen kesti kaksi vuorokautta, vastatuuleen.

Visbyn kaupunki oli hieno ja satama suojainen. Saimme ensi kosketuksen satamien korkeisiin hintoihin. Laituri ja sähkö 240 kruunua. Visbyssä veneen kuivattelua ja luukkujen tiivistystä.

Visbysssä jouduimme odottamaan neljä päivää sään paranemista. Visbystä matka jatkui vastatuuleen kohti Bornholmia. Vuorokausi meni kevyessä tuulessa ja ajoimme suurimman osan koneella. Seuraavana iltana Navtex lupaili near gale tuulta suunnasta SW, elikkä vastaista ja kovaa.

Yöllä tuuli yltyi niin kovaksi, että satama oli vaihdettava Rönnen sijasta Cristiansjöksi. Satamaan mentiin pimeässä ja kovassa tuulessa, sataman valoa seuraten. Tutka laitettiin päälle satamaan mennessä. Tutkan näyttö ei mieltä ylentänyt, täyttä mustaa edessä. No satamaan päästiin ja ilman kolhuja. Satamassa ajoin liian pieneen aukkoon ja sieltä oli vaikea päästä pois. Nojailimme useasti suureen laivaan, joka oli kiinnitetty laituriin. Tilannetta ei parantanut salmen yli vedetyt vaijerit, joilla ohjattiin kääntösiltaa.

Aamun valjetessa vene kiinnitettiin lopulta kiviseen laituriin, joka osoittautui hyväksi ja tukevaksi paikaksi.

Cristiansjö oli pieni ja omalaatuinen yhteisö. Karu ja kaunis paikka. Ei teitä eikä autoja.

Laiturissa oli vuorossa veneen kuivattelua. Asensin isosta säilytystilasta letkun pilssiin. Ei estä vuotoa, mutta vedet eivät vaella pitkin venettä.

Matkamme oli tarkoitus jatkua Borholmin Rönneen. Viereemme kiinnittynyt tanskalaisen veneen kippari suositteli meille Rönnen sijasta jotain Bornholmin itäpuolen satamaa. Rönne on kuulemma iso teollisuussatama, kallis ja likainen. Valitsimme satamaksi Svaneken, joka oli kaunis pieni satama. Siellä olimme ensimmäisen kerran toisen veneen kyljessä kiinni.

Svanekenissa olimme kaksi yötä, jonka jälkeen suuntasimme kohti Saksaa ja Kielin kanavaa.

Aloitimme purjehduksen kevyessä sivutuulessa, genaakkerin vetämänä. Illalla tuuli yltyi ja oli otettava genaakkeri alas ja kohta perään reivattava iso. Tuuli oli kuitenkin sivumyötäinen, jotenka purjehdus onnistui ilman luovimista. Ennen Kieliä tuuli muutti suuntansa vastaiseksi ja kovaksi.

Isoon kakkos reivi ja matka jatkui tuttuun tyyliin, rytisten. Lopulta kone käyntiin ja suorinta tietä kohti Holtenaun sulkua.

Yövyimme sataman suulla. Palvelu oli ystävällistä ja kieli Saksa. Minä puhuin Englantia, muut Saksaa. Aamulla klo 8 ajoimme sulkuun. Sulutus oli nopeasti ohi, korkeusero muutaman sentin.

Vääksyn kanavan kuohut on jotain aivan toista.

Kielin kanava on 56 mpk pitkä ja siitä selvisimme yhdessä päivässä. Brunsbytelin päässä yövyimme kanavan puolella. Tapasimme Ruotsalainen pariskunnan, joilla on sama suunnitelma, kuin meillä.

Kolme vuotta maailman ympäri. Hulluja nuo ruotsalaiset!!

Aamulla sulkuun ja kokemaan Elbe joen vuorovesi. Virta oli melko voimakas, mutta nyt se oli myötäinen. Uusi kokemus meille.

Virran saattamana saavuimme Cuxhaveniin muutaman tunnin koneella ajon jälkeen. Satama oli kolkko, mutta asiallinen, saksalaiseen tyyliin. Vuorovesi näkyi rannoilla ja laitureissa. Eroa korkealla ja matalalla vedellä oli useita metrejä.

Cuxhavenissa vaihdoin koneeseen öljyt. Polkupyörällä ja peräkärryllä hain Essolta dieseliä. Luultavasti hauska näky, koska kaikki osoittelivat sormella.

Cuxhavenisssa vietimme kaksi yötä.

Matka Cuxhavenista kohti Hollantia ja Lauersgoogia aloitettiin myötävirrassa ja myötätuulessa.

Säästelimme genaakkeria, kunnes oivalsimme, että sillä voi leikata tuuleen ja matka taittuu aivan eri nopeutta.

Lauersgoog oli likainen satama ja hyvin nopeasti totesimme, että matka jatkuu välittömästi eteen päin Lauwersmeerinä pitkin Hollannin kanaviin. Sulun ja avautuvien siltojen kautta saavuimme Dokkumin satamaan.

Paikkaa veneelle ei meinannut löytyä, koska köli otti pohjaan. Lopulta paikka kuitenkin löytyi. Koneella vedätystä ja auttavaiset ihmiset rannalla kiskoivat keulanaruista. Tukevasti pohjassa. Ei kuulemma mitään hätää, se on vain mutaa.

Mukava pieni kylä.

Seuraava päivä oli siltojen ja sulkujen päivä. Matkaan mahtui monta avattavaa siltaa, toiset maksullisia ja toiset ei. Raha laitettiin siiman ja vavan päässä olevaan puukenkään!

Illalla olimme jo kuitenkin Pohjanmeren rannalla Harlingenin kaupungissa.

Yö vietettiin hollantilaisen veneen kyljessä, ahtaassa kanavassa. Hollantilaiset olivat ystävällisiä ja antoivat neuvoja Ijsselmeerin ylitykseen. Myivät omat karttansa 15 eurolla. Halpa hinta, koska uusi maksaa 24 Euroa. Sain kartat vielä sunnuntaina, jolloin kaupat eivät olleet auki.

Harligenistä matkasimme kanavan kautta Ijsselmeerille. Tuuli oli kovaa ja vastaista. Onneksi pääsimme toiselle puolelle yhdellä halssilla. Iso oli kakkos reivissä ja fokka pienennetty. Tuuli oli kova. Paikalliset veneet jäivät meistä jälkeen, saksalaista venettä saavutimme koko matkan ajan. Ei siinä kisaa ollut, mielestäni me kuitenkin voitimme.

Ijselmeeriltä matkamme jatkui kanavaa pitkin Markermeerille. Sama tuuli jatkui, myös pieni kisa jatkui. Ohitimme kaikki.

Illalla olimme Amsterdamissa. Vettä satoi kaatamalla. Yötä olimme rautatieaseman kohdalla kanavan toisella puolella. Kanavan yli pääsi ilmaisella lautalla.

Amsterdamissa kiertelimme nähtävyydet ulkopuolelta ja söimme paikalliset ranskalaiset.

Lämmitin sammutettiin Amsterdamissa! Lämmitin savutti ja kärytti, joten se oli sammutettava. Käynnistys yritykset eivät ole tuottaneet tulosta.

Lämmitintä en ole purkanut, vaan annan sen olla, jospa se siitä, ajan kanssa.

Matka jatkui Amsterdamista kanavaa pitkin Ijmuideniin(=äjmäideniin?).

Siellä sulusta läpi ja hienoon satamaan.

Kävimme rannalla ihmettelemässä paikallisia loma-asuntoja ja söimme frikadellit paikallisessa ranta pubissa. Kova meno ja ihmiset hönössä.

Ostimme kaasupullon paikallisesta veneliikkeestä. Osto kesti vaivaiset neljä tuntia.

Pohjanmeren ylitys suoritettiin Ijmuidenista ensin suuntaan 270 astetta ja liikennekaistojen jälkeen suuntasimme kohti Englantia ja Doveria. Tarkoitus oli jatkaa suoraan Southamptoniin, mutta toisin kävi. Doverin kohdalla päätimme mennä sinne yöksi, joka oli oikea ratkaisu. Satamassa pääsimme sulkujen taakse. Satama oli suojainen ja siellä oli kaikki tarpeellinen. Doverista oli tarkoitus lähteä seuraavana päivänä, mutta sumun takia jäimme vielä toiseksi yöksi.

Oikea päätös oli sekin.

Matka jatkui luovien vastavirtaan ja päätyi koneella ajoon kohti Portsmouthia. Siellä meillä oli treffit Marikan tädin ja serkun kanssa. Minä olin puoli nukuksissa. Söin tukevan englantilaisen aamupalan, jolla jaksaa koko päivän.

Tutustuimme Portsmouthin kaupunkiin ja paikalliseen Volvo Penta rantarosvoon.

Ostin diesel pumpun ja minut ryöstettiin keskellä päivää. Hinta oli aluksi 180 puntaa, kun Cuxhavenissa se oli 140 Euroa! Onneksi sain tingittyä hinnan 140 puntaan. Kova hinta pumpusta.

Tapasimme suomalaisen Suvisussu veneen. Ari ja Eija olivat matkalla Välimerelle sapattivuotta viettämään. Kävimme oluella ja juttelimme kuulumiset.

Seuraavana aamuna odottelimme laskuvettä. Minä aukaisin pakoputken laipan ja hajotin tiivisteen. Rantarosvon juttusille oli mentävä, onneksi tiiviste löytyi. Silikonin ja tiivisteen avulla liitoksesta tuli pitävä.

Matkaan laskuveden mukana. Muutaman tunnin purjehdus kohti Yarmouthia. Matkalla olimme törmätä isoon kuolleeseen valaaseen! Siitä oli kuulemma juttua Suomen lehdissä. Harvinainen tapaus. Valaan lisäksi ohitimme useita englantilaisia veneitä.

Yarmouthin satamassa harjoittelimme veneen parkkeeraamista kahden tolpan väliin. Näytti varmaan melko huvittavalta ulkopuolisin silmin.

Ensimmäisen kerran kumijolla otettiin käyttöön.

Yarmothista jatkoimme aluksi purjeella, mutta melko pian koneella kohti Falmouthia.

Koko yö meni koneella ajaen. Välillä virta oli vastainen ja välillä myötäinen.

Falmouthissa Falmouth Marinan laituriin. Olimme kölistä kiinni, kun ajoimme sisään kanavan vieressä. Oma moka.

Pyykin pesu ja suihku päälle. Selvitimme Marinan kaverin avustuksella hammaslääkärin osoitteen. Matkan aikana Marikalta oli lohjennut hammas.

Hammaslääkäri löytyi helposti. Hampaaseen laitettiin väliaikainen paikka, lopullinen korjaus on tehtävä Suomessa. Siis tiedossa matka Suomeen ja Lahteen. Hampaaseen on laitettava kruunu, jonka asennus kestää ainakin viikon. No kuntoon se on laitettava, ennen Euroopasta poistumista.

Kirjoitan tätä Visitors Havenin poijuun kiinnittyneenä. Siirryimme tähän kustannussyistä. Satamat täällä Englannissa ovat todella kalliit. Poiju on hyvä ja puolet halvempi, kuin laituri paikka.

Jollalla on mentävä maihin. Jollan moottori ei ole vielä esittänyt kaikkein luotettavinta puoltaan, ehkä myöhemmin.

Falmouth Week on meneillään. Ulkona soittaa bändi, meillä bändi menee nukkumaan, kello on 21.15.

Edelleen olemme Falmouthin satamassa. Kolme viikkoa on odotettu Biskajan ylitystä. Siirryimme poijusta ankkuriin, kustannus syistä. Jollan moottori on toiminut moitteettomasti. Korjaukseksi riitti tankin ilmaruuvin aukaisu. Käyttövirhe operaattorilla.

Falmouth Week juhlat on olleet ja menneet. Matalapaineet taas ovat menneet ja tulleet. Sopivaa rakoa ei tunnu löytyvän. Kerran olemme jo lähtöä harjoitelleet. Käännyimme takaisin keskellä yötä. Meri velloi ja heilutti meitä oikein kunnolla. Marika voi pahoin.

Satamassa olemme tavanneet monia veneitä, jotka odottavat lähtöä merelle, kohti etelää.

Osa lähti samaan aikaan meidän kanssa, ilmeisesti ovat päässeet turvallisesti perille.

Viimeinen suunnitelma on jatkaa täältä Ranskaan. Kelin täytyy kuitenkin parantua, jos sinne mennään. Nyt tuuli on ollut S tai SW joka päivä. Välillä on myrskynnyt ja melkein jokaisena päivänä on satanut.

Venettä on tiivistetty. Itseskuuttaavan fokan kisko irrotettiin ja tiivistettiin. Maston jalkaan laitettiin uutta teippiä. Maston sisään ruiskutin uretaania. Illalla satoi vettä, masto vuoti kuin seula.

Falmouthin pääkatu on tullut tutuksi. Kauppoja ja pubeja. Molemmat on kierretty kaukaa.

Lämmitin toimi noin tunnin. Korjasin ja puhdistin sitä noin neljä tuntia. Nyt se ei toimi. En aio sitä purkaa ennen Hollantia, paluumatkalla.

Kaikki on kuitenkin hyvin. Matka jatkuu, ehkä ensi viikolla. Nyt on 24.8.2004, syksy tekee tuloaan Suomessa. Me olemme kuitenkin menossa lämpöiseen suuntaan.

25.8.2004 on meidän vuoromme ylittää Biskaja. Otimme suunnaksi Ranskan Brestin ja jos keli sallii jatkamme siitä suoraan kohti Espanjaa ja La Corunaa. Ensimmäisenä yönä meillä oli kova tuuli ja isot aallot. Niistä kuitenkin selvisimme ja päätimme jatkaa suoraan kohti La Corunaa. Ensimmäisen kerran kohtasimme Atlantin suuret mainingit. En halua, että niin suuri maininki murtuu ja kaatuu veneeseen. Biskajan ylitys sujui meiltä melko mukavassa kelissä. Jossain vaiheessa tuuli oli vastainen, mutta luovimaan emme joutuneet.

La Corunassa oli ensimmäistä kertaa lämmin matkamme aikana. Tosin yöllä oli melko viileää.

Suvisussu saapui satamaan yöllä, meidän jälkeemme.

La Corunassa tiivistimme venettä ja huolsimme itsemme. Kävimme ostamassa tiivistetä luukkuihin (jälleen kerran). Ostimme myös takaiskun pilssipumpun letkuun. Totesimme Biskajalla, että nykyinen systeemi toimii lappona, kun vene on kallellaan paapuurin puolelle. Olisi toiminut hienosti siihen asti, kun akussa riittää virtaa. Sähkön loputtua ja pumpun käytyä viimeisen kerran, vene pohjaan kiven lailla. Olin suunnitellut putket aivan itse.

Mukava kaupunki. Kävimme Suvisussun Arin ja Eijan kanssa syömässä paikallisessa ravintolassa, jäi parannettavaa matkan varrelle.

Olimme lähdössä kohti Baiyonaa, mutta mieli muuttui jollaa pakatessa. Olimme vielä yhden yön uuden marinan laiturissa.

La Corunasta lähdimme kiireellä kohti Bayonaa. Olimme päättäneet, että Marika käy Suomessa hoitamassa hampaan Espanjasta käsin. Lentoliput piti lähettää Suomesta, koska Iberia ei niitä suostunut kirjoittamaan. Tarvittiin osoite mihin liput lähetetään. Matka La Corunasta Bayonaan kesti vuorokauden, koneella. Aluksi oli vastatuuli ja sitten tyyntä. Aamulla olimme Bayonan uudessa laiturissa.

Bayiona on mukava pieni kaupunki. Ilmat olivat lämpimät ja satama hyvä.

Bayionassa huomasimme, että kylmäkoneen putket jäätyvät ja sulamisvedet valuvat kaappiin. Ratkaisuksi keksin putkien eristämisen. Eristeen osto paikallisesta K-raudasta ei tuonut tulosta. Omistaja lähti meitä kuitenkin kuljettamaan paikkaan, josta eristettä saataisiin. Eriste löytyi ja asennus onnistui noin 102 prosenttisesti. Hyvä palvelu K-raudassa. Ongelma sulamisvesien kanssa ei kuitenkaan ratkennut. Seuraavaksi oli vuorossa jäähdytyskoneen irrotus ja nosto 50 mm ja vuotoaltaan asennus koneikon alle. Vuotoaltaasta letku pilssiin. Nyt toimii hienosti.

Kuulin, että muilla ei ole ongelmia jäätymisen kanssa.

Bayonassa tapasimme useita veneitä, jotka olivat odotelleet sopivia kelejä Falmouthissa. Ariel, Athene, Ruotsalaiset, Jens ja Viking. Bayionassa tapasimme myös

Prusakin pariskunnan Serenada veneellä. Olivat matkalla Gambiaan ja sieltä Etelä Amerikan kautta Karibialle.

Bayonaan saapui myös Suvisussu. Kävimme Serenadan ja Suvisussun kanssa paikallisessa ravintolassa syömässä rapuja ja juomassa paikallista pontikkaa. Marika ei ”syttynyt” ravuista, pontikka upposi.

Marko kävi tervehtimässä meitä Portugalin projektista (Figura de Foz). Oli yötä veneessä ja tarjosi meille illallisen. Kiitos siitä!

Marikan liput saapuivat DHL kuriirin välityksellä. Toimituksesta täydet pisteet. Hammas saatiin kuntoon. Suomessa homma hoitui hienosti. Hammaslääkäri oli tehnyt valmisteluja ja teki töitä viikonloppuna! Lasku kruunusta oli edullinen.

Viikon aikana korjasin vuotavan ikkunan, tiivistin luukkuja, asensin takaiskun pilssipumppuun yms.

Kävin myös Vigossa ostamassa tarvikkeita veneeseen. Aamulla Bayonassa bussin kyytiin ja kohti Vigoa. Saamissani ohjeissa piti jäädä pois bussista ennen hevospatsaita, kohdassa jossa kaikki muutkin jäävät pois kyydistä. Tästä bussi jatkaa pääteasemalle ilman pysähdystä. Istuin varmuuden vuoksi bussin etummaisessa penkissä, jotta näkisin patsaat ajoissa, en nähnyt ihmisten poistuvan bussista. Näin hevospatsaat hyvin bussin etummaisesta penkistä, sekä saapumisen päätepysäkille.

Etsin kelattavaa litteää vesiletkua (manquera plastico, plano y carrera), sanakirjan mukaan.

Lisäksi listalla oli sinkit potkuriin ja tiiviste luukkuihin, jälleen kerran. Matka alkaa bussin päätepysäkiltä. Kävelin läpi kaupungin satamaan, jossa venetarvikkeita myydään. Satamassa kysyin porttivahdilta, missä on Volvo Pentan liike, ei tietoa. Liike näkyi kohdasta, josta sitä kysyin.

Volvon liikkeessä ei sinkkiä ollut. Minut neuvottiin uuteen paikkaan, josta sen saa matkaa kävellen 10 minuuttia, ehkä 15. Siesta alkoi juuri sopivasti. Päätin etsiä liikkeen aikani kuluksi. Kävelin puoli tuntia ja liikkeen ohi. Matkalla löysin tiivisteen luukkuihin.

Löysin kaksi venetarvikeliikettä, odottelin niiden avautumista. Kävin syömässä paikallisessa baarissa päivän keiton ja kanarisoton, olut maistui hyvälle.

Litteää letkua ei löytynyt kummastakaan liikkeestä. Ensimmäisen Volvo liikkeen vieressä oli kauppa, josta letkua löytyy. Kävelin takaisin ja löysin liikkeen, josta sinkin voi ostaa. Sinkkiä ei löytynyt, mutta he tiesivät paikan sen hankkimiseen. Matkaa kävellen 45 minuuttia ja suuntaan, josta olin juuri tullut. En löytänyt liikettä, johon minut neuvottiin. Löysin paikan, joka oli paikallinen valtuutettu Volvo Penta edustaja, sinkkejä hyllyssä useita.

Pyysin tarjouksen uudesta koneesta, jonka kaveri lupasi tuoda huomenna. Siitä ei ole huomisen kohdalla mitään uutta kerrottavaa. Sinkit ja tiiviste repussa, letku puuttuu. Takaisin liikkeeseen, jossa letkua varmasti on. 2” paloletkua hyllyssä runsaasti, ei onnistunut. Oli ilta ja jalat painoivat. Päätin lähteä takaisin Bayonaan. Ostin matkalla bussille letkun tavaratalosta, jonka olin aamulla ohittanut.

Bayonassa vaihdoin potkurin sinkit sukeltamalla. Kiinnitin kuusiokoloavaimen narulla itseeni. Teippasin sinkit naruun ja kiinnitin itseeni. T-paita pääle ja Drymax housut jalkaan, Tarzan valmiina tositoimiin. Vesi oli kylmää ja housut täyttyivät vedellä, olo oli raskas. Räpylät pärskyttivät vettä 15 cm vedenpinnan yläpuolella. Näytti sivullisista ammattilaisen työskentelyltä, luulisin. Sinkit tuli vaihdettua. Ne olivat syöpyneet kokonaan neljässä kuukaudessa.

Bayonasta matka jatkui Portugaliin ja Figura de Fozziin. Vuorokauden purjehduksen jälkeen törmäsimme Portugalilaiseen byrokratiaan. Vene ajettiin tulolaituriin, jossa veneen paperit ja passit tutkittiin (kaksi henkilöä). Seuraavaksi vene laituriin ja satamatoimistoon veneen papereiden kanssa. Toimisto ei ollut auki, jotenka odottelimme aikamme. Toimiston auettua koimme yllätyksen, kun tulotoimiston toinen henkilö oli marinan toimiston vastaava. Hän luovutti meille portin koodin ja antoi ohjeet suihkuista. Kertoi ystävällisesti myös kaupungin palveluista.

Olisi voinut tehdä saman jo tulokonttorissa, olisi säästynyt molempien aikaa ja vaivaa. Jäänne ajasta ennen EU:ta.

Figura de Foz oli mukava kaupunki. Oilonin poltintoimitus Andritzin kattilaan oli läheiselle sellutehtaalle. Lars vaimoineen kävi meitä tervehtimässä.

Figura de Fozista otimme suunnan kohti etelää ja Cascaisten satamaa. Matka kesti vuorokauden. Matkalla oli osittain tyyntä tai heikkoa tuulta. Matkalla mielestäni ilma lämpeni, en tiedä oliko kuvittelua.

Jo Bayonasta Figura de Foziin törmäsimme heikkoon tuuleen ja isoon maininkiin, hermoja raastava yhdistelmä. Purjeet paukkuu puolelta toiselle ja mikään ei tunnu auttavan.

Cascaisissa vaihdoin koneen öljyt, suodattimet ja koneen sinkin. Sinkki oli syöpynyt lähes kokonaan. Polttoaineen vedenerottimessa oli vettä ja levää. Oli helppo tehdä päätös leväneston lisäämisestä tankkiin.

Cascaisissa olimme vain yhden yön ja siitä jatkoimme matkaa Lissaboniin.

Lissabonin Alcantaran täydestä satamasta saimme paikan veneellemme. Suvisussu oli kiinnittyneenä samaan laituriin. Lissabonissa oli lämmintä.

Satamaa vartioi pieni villakoira nimeltään Roger, kuului sataman kalustoon.

Lissabon on hieno kaupunki, tutustuimme siihen kävellen, junalla, metrolla ja bussilla.

Kävimme merimuseossa tutustumassa portugalilaisten tutkimusmatkailijoiden saavutuksiin. Purjehdus 1500 luvulla on ollut varmaankin totista touhua. Puheet satelliiteista säätietoineen ja GPS paikannuksineen olisivat olleet tuona aikana varma keino päästä noitaroviolle.

Venetarvike ostoksia, aina puuttuu jotain. Nyt etsimme kanistereita dieselille. Kanisterit löytyivät ja jatkossa niiden todettiin vuotavan korkeistaan. Ihme juttu, kanisterin ainoa tehtävä on pitää dieselit sisällä ja siinä se epäonnistuu. Sama juttu, kun kerran törmäsimme kahvikannuun, joka kaataessa tiputti pöydälle. Suunnittelija oli epäonnistunut ainoassa kannulle tarkoitetussa tehtävässä.

Suvisussun Eijan ja Arin kanssa vuokrasimme auton päiväksi. Autoa vuokratessa papereihin tuli vuokraajaksi Mr. Ajokortti Körkort. Virhe korjattiin pikaisesti, eihän kukaan halua olla etunimeltään Ajokortti ja sukunimeltään Körkort.

Auton vuokraus oli hieno juttu. Kiersimme Portugalin vuoristoa, hienoissa maisemissa. Matkalla poikkesimme paikalliseen ravintolaan lounaalle. Paras hinta laatusuhde tähän mennessä.

Kävimme tutustumassa kuumaan lähteeseen, jonka löysimme hiukan sen jälkeen, kun paikka oli mennyt kiinni. Kuuma lähde oli kylpylän suljettujen ovien takana. Kylpylässä oli majoittuneena pääosin vanhempia ihmisiä. En tiedä olivatko kyseiset ihmiset input vai output. Output saattoi olla jo kaupungin humussa.

Matkalla kävimme täyttämässä auton 5 litran juomavesipulloilla. Varustamme venettä tähänastisista pisimpään etappiin, kohti Madeiraa.

Eijan ja Arin kanssa Lissabonin vanhassa kaupungissa nautittiin auringon laskusta usvaisen kaupungin horisonttiin. Usva koostuu kaupungin yllä leijuvasta pöly- ja saastepilvestä, hieno auringonlasku kuitenkin. Kävimme syömässä pienessä paikallisessa ravintolassa. Söin päivän annoksen, johon kuului keitto ja lämmin pääruoka. Muut tilasivat listalta ja kehuivat annoksiaan. Tutustuimme illan päätteeksi vanhassa kaupungissa Fado ravintolaan. Tunnelma oli käsin kosketeltava.

Veneen pesu ja huolto kuuluu jokaiseen satamaan. Nyt kävin mastossa tutkimassa VHF-puhelimen antennia. Asensin antennin talvella hallissa, korjasin kytkentää Helsingissä ja puhelimen toiminta oli edelleen huono. Johdon kytkennässä oli edelleen vikaa.

Siskon pojan, Villen, kummi, Timo saapui Jon 40 veneen kyydissä Kanadasta Lissaboniin. Heillä oli ollut kovat kelit matkalla. Kapteenilla ei ollut selviä suunnitelmia miten matka jatkuisi Lissabonista eteenpäin.

Meillä matka jatkui viikon oleskelun jälkeen kohti Madeiraa ja Porto Santoa. Matkan aluksi meidät yllätti sakea sumu. Suvisussu oli meitä hiukan edellä, koska kävimme tankkaamassa. He päättivät mennä Cascaisiin, koska näkyväisyys oli vain muutamia kymmeniä metrejä. Me laitoimme tutkan päälle ja jatkoimme matkaa. Joella vastaan tuli muutamia laivoja sumutorvia töräytellen, jännittävää.

Matkan aluksi kokeilimme VHF-puhelinta ja se tuntui toimivan erittäin hyvin. Vielä 40 mailin päästä saimme yhteyden. Seuraavana aamuna kokeilin puhelimen toimintaa ja yllätys oli melkoinen, kun Suvisussu vastasi. Päivällä jatkoimme kokeilua ja hyvän matkan toivotuksia. Viimeinen yhteys otettiin GPS:n mukaan 104 mailin etäisyydeltä. Antenni tuntuisi olevan viimein kunnossa.

Sumu hälveni muutaman tunnin kuluttua ja mukavassa sivutuulessa purjehdimme kohti Madeiraa.

Ensimmäisen vuorokauden jälkeen tuuli koveni ja kääntyi pohjoiseen. Isossa purjeessa toinen reivi käytössä ja keula rullattuna reilusti sisään. Iso on ollut matkamme aikana melkein aina kakkos reivissä. Tuuli tuli suoraan takaa ja päätimme leikata tuuleen, jotta purjehdus olisi mukavampaa.

Porto Santoon saavuimme reilussa neljässä vuorokaudessa. Satamassa meitä odotti Athene ja ruotsalaiset.

Porto Santo oli pieni saari koilliseen Madeiran pääsaaresta. Hieno hiekkaranta ja hyvä suojainen satama. Porto Santossa tapasimme myös suomalaisen Satu III veneen. Kari ja Eija ovat kolmen vuoden maailmanympärimatkalla.

Vuokrasimme mopon ja kiersimme saaren nähtävyydet kolmessa tunnissa. Porto Santossa olimme viikon. Osaksi siksi, että säät eivät sallineet matkan jatkamista Madeiralle. Ennen lähtöä tapasimme vielä Pekka ja Riitta Kauppilan S/Y Sarema veneellä, matkalla maailmalle, niin kuin mekin.

Madeira on kuulemma hieno paikka. Me päätimme ohittaa ja käydä siellä seuraavalla kerralla. Funchalin satama on ahdas ja säätiedotus lupaili tuulia lounaasta.

Meidän matkamme kohti Santa Cruzia ja Tenerifaa alkoi mukavassa sivumyötäisessä tuulessa. Tuuli tyyntyi illalla ja edessä oli 17 tunnin koneella ajelu. Seuraavana päivänä tuuli heräsi ja edessä oli ison reivaus, ensin ykkönen ja perään kakkonen ja genuan pienennys. Vauhti pysyi hyvänä ja saavuimme Santa Cruziin reilun kahden vuorokauden purjehduksen jälkeen.

Satama löytyi hyvin, vaikka oli pimeää saapuessamme Santa Cruziin. Paikka veneelle löytyi valvojan opastuksella ja avustuksella. Kello oli yksitoista, kun pääsimme suihkuun. Suihku oli tämän matkan ennätys. Kun valot kytki huoneeseen oli vilinää ja vilskettä melkoisesti, kaikenlaisia ötököitä. Suihkuverhot näyttivät aluksi vihreältä, se oli vain hometta. No vedellä ei itseään saanut poltettua, koska tuli vain kylmää.

Santa Cruz on hieno kaupunki. Puistoja ja vihreitä istutuksia on paljon.

12. lokakuuta on paikallinen vapaapäivä, kaupunki oli hiljainen.

Jokaisesta paikasta olemme löytäneet kaupan, internetin yms. tarvittavan melko helposti.

Päiväksi vuokrasimme auton, jolla kiersimme saaren ja tutustuimme Teide tulivuoreen. Tulivuori oli jännä kokemus. Maisemat, kuin tieteiselokuvasta. Huipulle pääsyyn olisi tarvinnut erillisen luvan, jota meillä ei ollut. Vuoren huipulta nousi edelleen rikinhajuista höyryä, merkkinä vuoren aktiivisuudesta.

Autolla täydensimme varastojamme tulevaan Atlantin ylitykseen.

Autoa palauttaessani jouduin hetken kuuntelemaan paikallisen poliisin esitelmää liikennekaistoista. Äänen voimakkuuden ja painotuksen osalta saattoi olla, että minua haukuttiin kaistapääksi. Tein vain viattoman U-käännöksen yli kaistojen, sutjakasti liikenteen lomassa. Tietysti poliisien edessä.

Aika kuluu tarvikkeita hankkiessa ja venettä huoltaessa. Listalla oli seuraavaa: maston tarkastus ja tricolorin lampun vaihto 10 wattiseen. Potkurin ja moottorin sinkkien hankinta, peräsinakselin rasvaus. Rullalaitteen huolto ja akkujen veden tarkastus.

Kaasupullon täyttöä käytiin kysymässä paikalliselta DISA yhtiöltä. Pienen selvityksen jälkeen istuimme yhtiön edustajan autossa ja matkasimme pääkonttorille. Neuvonnasta annettiin osoite, missä täyttö onnistuu. Emme käyneet siellä. Nyt pullomme on viereisen ”Wetnose” veneen toimesta täytettävänä, emme tiedä missä.

Asensin lämmittimen puhaltimen kattoluukkuun ilmastoinnin parantamiseksi. Puhallin pyöri noin 7 sekuntia ja sen jälkeen oli hiljaista, hyvin meni. Asennettiin sähköinen tuuletin, joka hankittiin paikallisesta liikkeestä.

Itse lämmitin lähti todennäköisesti viimeisen kerran, tällä kertaa roskakoriin. Olisi hoitanut hommansa, niin olisi saanut jäädä.

Keulaan ostettiin Windscoop, joka parantaa ilman kieroa sisällä.

Nyt on 20.10.04 ja olemme Santa Cruzissa. Matka on mielestäni mennyt hyvin. Pieniä riitoja on ollut ja tulee olemaan. Johtuu ihmisten erilaisuudesta, nälästä ja väsymyksestä. Vene on toiminut hyvin. Satamissa on ollut mukava tutustua uusiin ihmisiin. Eilen lainasin ranskalaiselta veneeltä putkipihdit, sanaakaan en osaa ranskaa, eikä kaveri englantia. Lainaus sujui helposti käsin viuhtomalla.

Kaasupullo saapui täytettynä, hintaan 10 euroa. Halpa hinta verrattuna siihen mitä tanskalaiset maksoivat kahden pullon täytöstä Lissabonissa. Hinta oli 54 Euroa.

Tehtiin päätös lähteä illalla kohti La Gomeraa ja San Sebastiania. Ehditään aamuksi satamaan valoisaan aikaan. Päätös oli huono, saavuttuamme satamaan olimme molemmat väsyneitä matkasta. Vuorokaudessa ei ehdi vahtirytmiin ja unet jäävät vähäisiksi.

Matka sujui hyvin. Alussa meillä oli kohtalainen myötätuuli ja vauhti oli hyvä. Yöllä tuuli tyyntyi ja muutaman tunnin olimme lähes paikoillamme. Ajoimme koneella muutaman tunnin ja saavuimme Tenerifan ja La Gomeran väliseen solaan, jossa tuuli kiihtyy. Sen teki mitä oppaat lupaavat. Vastaiseen pienillä purjeilla. Vettä tuli avotilaan ja meno oli kuoppaista.

San Sebastian on ehkä paras satama, missä olemme olleet. Suihkut ja vessat ovat todella siistejä. Kaupunki on pieni, mutta mukavan tuntuinen.

Satamassa vesi on kirkasta ja olen muutamana päivänä yrittänyt puhdistaa veneen pohjaa. Melkoista mulaamista harjan ja snorkkelin kanssa. Pohjan saa varmasti puhdistettua, eikä venettä tarvitse nostaa ylös.

Satamaan saapui toinen suomalainen vene, Nefer Nefer. Komea pursi, X482. Kävin koputtelemassa veneen kylkeä ja aikani juteltuani kipparin kanssa luukusta nousi tutun näköiset kasvot.

Nina oli ollut mukanamme Päijänne Purjehduksessa edellisenä kesänä, Hännisen Juhan kaverina. Maailma on pieni, tai ei pieni, mutta pienehkö.

Järjestelmä on meidät hyljännyt. Lottoa ei voi pelata netissä, jos ei ole vakituista asuntoa Suomessa.

Olivat verranneet tietojamme väestörekisterin tietoihin, kun ei täsmännyt, niin pelit seis. Hienot on systeemit.

Marikan lisäys

Atlantin ylitys lähenee ja satama alkaa pikkuhiljaa täyttyä. Veneilijät tekevät viimehetken parannuksia ja kunnostuksia veneisiinsä. Kiivetään mastoon, tarkistetaan valot, nostimet ja vantit. Huolletaan moottoria. Puhdistetaan veneen pohjaa. Kaupoista tuodaan ostoskärryittäin ruokaa ja juomaa. Polttoainekanisterit ja kaasupullot täytetään. On käynnissä veneiden lastaus. Vesilinjat painuvat syvemmälle ja syvemmälle.

Kanssakäyminen muiden veneilijöiden kanssa on selvästi lisääntynyt. Keskustellaan reiteistä, aikatauluista, tuulista, virroista, tulevista maista ja satamista. Selvästi aistii odotuksen ja jännityksen tuntua. Osalle veneilijöistä tuleva ylitys on ensimmäinen kerta. Muutamalle tämä on toinen, kolmas tai jopa neljäs kerta.

Veneet jotka purjehtivat Kap Verden kautta ovat jo lähteneet matkaan. Lähtijöille vilkutetaan, huudetaan ja puhalletaan sumutorvea hyvän matkan toivotukseksi.

Kohta on meidän vuoro irrottaa köydet ja minua jännittää.