Matkalla Omaniin

Alkuperäisestä suunnitelmastamme poiketen päätimme jatkaa matkaa jo lauantaina 20.1.

Olimme nähneet Gallen ja ajatus siitä, että olisimme vielä viettäneet viikonlopun melko likaisessa satamassa sai meidät muuttamaan suunnitelmamme.

Uloskirjautumisen suoritimme jo perjantaina. Paperisodan puolestamme hoiti agentti ja meidän ei tarvinnut käydä itse viranomaisten luona. Eräs veneilijä esitti teorian siitä, miksi joudumme käyttämään agenttia. Agentit kuulemma tietävät ne viranomaiset, joille täytyy antaa rahaa ja sen kuinka paljon. Asia on varmasti hyvin pitkälle juuri niin.

Perjantaina teimme viimeiset ostokset ja olimme valmiita jatkamaan matkaa. Lauantai aamuna veneellämme kävi Sri Lankan laivaston edustaja ja annoimme hänelle miehistöluettelomme. Sen jälkeen saimme luvan lähteä satamasta.

Huvittavaa papereiden täytössä on ollut se, että niihin on vaadittu veneemme leima. Onneksi teetimme veneeseemme hienon, pyöreän leimasimen, joka antaa asiakirjoille niille kuuluvan todella virallisen ulkonäön. Jos olette matkalla veneellänne pidemmälle, niin teettäkää veneeseenne oma leimasin.

Olimme päättäneet, että seuraava pysähdyksemme olisi noin 450 mailin päässä sijaitseva Uligamu. Uligamun saari sijaitsee Ihavandhippolhulla, Malediivien pohjoisimmalla atollilla.

Pääsimme matkaan noin kello 10.30. Meri oli tyyni, mutta meitä oli vastassa melko suuri maininki. Jouduimme ajamaan koneella yli kymmenen tuntia, jonka jälkeen tuuli hiljalleen alkoi voimistua. Tuuli oli aluksi vastainen, mutta kääntyi illan pimetessä sivutuuleksi. Sri Lankan etelä puolella on melko vilkas laivaliikenne. Reitillä liikkuvat laivat ovat matkalla Malakan salmesta Punaiselle merelle tai päinvastoin. Päivän ja pimenevän illan aikana näimme kymmeniä laivoja.

Illalla tuuli voimistui ja meidän oli reivattava purjeet. Illan ja yön aikana tuuli esitti voimiaan ja samalla aallokko kasvoi. Yöllä tuuli oli todella kova ja nukkuminen jäi ensimmäisen yön osalta lähes kokonaan. Veneen kylkeen törmäävät aallot nostivat korkean vesipatsaan, joka nousi reilusti veneemme kannen yläpuolelle. Sivusta puhaltavalla tuulella oli helppo työ puhaltaa vesipatsaan huippu veneemme avotilaan ja pärskiä vettä päällemme. Aallot ja tuuli tekivät varmasti yhteistyötä ja minusta tuntui, että ne nauttivat siitä. Purjehdus oli jälleen kerran märkää, rasittavaa, heiluvaa ja ennen kaikkea hyvin epämiellyttävää. Ajattelin jo mielessäni, että miksi tämän täytyy olla aina niin, tyyntä tai myrskyä, mutta ei mitään siltä väliltä. Sapetti.

Yöllä oli pidettävä tarkkaa vahtia vilkkaan laivaliikenteen vuoksi. Laivoja tuli vastaan tai ne ohittivat meidät melko läheltä. Yksi laiva aiheutti meille murhetta aamuyön tunteina. Laiva lähestyi meitä takaapäin ja aluksi näytti siltä, että se ohittaa meidät paapuurin (vasemmalta) puolelta. Laiva lähestyi meitä melko nopeasti ja nyt se näytti tulevan suoraan meitä kohti. Laivan tumman keulan edessä näkyi valkeana vyöryvä aalto ja sen koneiden ääni kantautui korviimme. Jouduimme muuttamaan kurssiamme todella jyrkästi pohjoiseen ja samalla laitoimme koneen käyntiin ja täysillä kierroksilla ajoimme pois laivan edestä. Näytin voimakkaalla valonheittimellä valoa laivan komentosillalle, mutta siellä ei varmasti ollut ketään paikalla. Laiva jatkoi vakaata etenemistä aivan veneemme vierestä. Laivan musta kylki näytti pahalta valonheittäjämme valaistessa sen lommoista pintaa. Säikäytti pirusti.

Seuraavan aamuna tuuli oli edelleen kova. Aamupäivän aikana tuuli kuitenkin alkoi rauhoittua ja meri tasaantua. Toinen purjehduspäivä oli mukavaa menoa sivumyötäisessä tuulessa. Rauhallista purjehdusta jatkui yli vuorokausi ja veneen kulku oli tasaista ja matka eteni yli kuuden solmun nopeudella. Ensimmäisen päivän ja yön aikana kohtaamamme vilkas laivaliikenne oli onneksi hiljentynyt. Laivat suuntasivat kulkunsa enemmän pohjoiseen, kohti nine degree kanavaa.

Yöllä taivas oli kirkas ja tähdet valaisivat matkaamme. Kuu oli pieni, oudosti kaareva puoli alaspäin makaava ohut sirppi ja se ei jaksanut valvoa matkaamme kuin muutaman tunnin auringon laskun jälkeen. Vahtivuoronsa jälkeen kuu laskeutui punertavana länteen ja vajosi horisonttiin. Mukava purjehdus haihdutti mielestä edellisen yön kovan aallokon ja märän purjehduksen, josta muistutti enää suolan jäykistämät köydet ja veneen suolainen kansi.

Saimme ssb-radion välityksellä ns. grip files tiedostoja, joista näimme tuulen suunnan ja voimakkuuden. Seuratessamme tuulen nopeuksia totesimme, että Sri Lankan ja Intian välissä olevalle Mannarin lahdelle oli jokaiselle päivälle luvattu melko kovia koillisesta puhaltavia tuulia. Alueen voimakkaat tuulet johtuvat ilmeisesti siitä, että Sri Lankan ja Intian etelä osassa olevat korkeat vuoret kanavoivat tuulet ja voimistavat niitä.

Kolmantena päivänä tuuli oli rauhallista ja illalla se tyyntyi lähes kokonaan. Illalla laitoimme koneen päälle ja matka jatkui purjeilla ja koneella ajaen. Koneella ajoa jatkui yli yön ja aamulla auringon noustessa näimme ensimmäiset pienet kalastajaveneet, jotka olivat lähteneet saaliin toivossa matkaan Malediiveiltä. Ensimmäiset Malediiveille kuuluvat saaret ohitimme aamupäivän aikana. Tiistaina 23.1. kello 14 saavuimme Uligamun saaren edustalle ja ankkuroimme päivää aikaisemmin saapuneen Mindoran viereen. Matti miehistöineen oli lähtenyt matkaan Langkawilta ja purjehtinut sieltä suoraan Uligamulle pysähtymättä lainkaan Sri Lankassa.

Saatuamme ankkurin laskettua otimme yhteyttä Uligamun tulliin, josta luvattiin tulla tekemään tarvittavat paperityöt veneellemme. Pienen ajan kuluttua veneellemme saapui viisi miestä ja papereiden täyttö alkoi. Mukana seurueessa olivat tullin, immigrationin, terveys osaston ja rannikkovartioston edustajat. Papereiden täyttö oli nopeasti ohi ja virkailijat olivat kohteliaita. Sri Lankassa jokainen virkailija pyysi tupakkaa tai alkoholia, mutta täällä virkailijat hoitivat asiansa tyylikkäästi ja tehokkaasti ilman mitään lahjus vaatimuksia.

Saimme viisumin, joka oikeutti meitä olemaan maassa 30 päivää. Muille saarille emme kuitenkaan saaneet purjehtia ilman erillistä lupaa.

Malediiveihin kuuluvat atollit ja saaret ovat todella matalia ja maan korkein kohta on vain muutaman metrin merenpinnan yläpuolella. Uligamu on pieni saari ja saarella asuu vain muutama sata ihmistä. Uligamu on muiden Malediivien saarten tapaan matala, ja kauas merelle näkyi ainoastaan saarella kasvavat korkeat palmut. Saaren rannat on valkeata hiekkaa ja saarta ympäröi koralliriutat. Merivesi saaren ympärillä on kirkasta ja korallit ovat selvästi nähtävissä myös merenpinnan yläpuolelta.

Uligamu on siisti saari. Monella saarella, joissa olemme vierailleet on ongelmana ollut jätteiden käsittely. Uligamussa ei roskia näkynyt ja saaren rannoilta puuttuivat mereen heitetyt muovipussit ja pullot. Kylän suorien ”katujen” varsille oli rakennettu taloja korallista muuraamalla. Uusimmat talot olivat kuitenkin tehty sementti harkoista. Kadut olivat vain pehmeällä valkoisella hiekalla päällystettyjä kujia talojen välissä. Kylässä oli muutama kauppa, moskeija, terveysasema, diesel generaattorein varustettu voimalaitos, sekä tietysti paikallisten asuntoja. Erikoinen asuinpaikka keskellä Intian valtamerta.

Malediivit muodostuvat 1190 saaresta, joista vain noin 200 on asuttuja. Saaret ovat jakautuneet 26 atollille (atoll sana on peräisin Malediivien kielestä, atollin suomenkielen vastine on kehäriutta). Malediivien alkuperäisten asukkaiden alkuperää ei tiedetä. Luultavammin ensimmäiset asukkaat saapuivat Intiasta tai Sri Lankasta.

1153-luvulle asti Malediiveja hallitsi buddhalaiset kuninkaat, jonka jälkeen islamilainen sulttaanikunta perustettiin. Malediiveja on hallinnut pienen ajan 1600-luvulla portugalilaiset. 1700-luvulla ranskalaiset puolustivat Malediiveja intialaisten hyökkäyksiä vastaan ja vuonna 1887 Malediivit tulivat brittien suojelukseen. Malediivien tasavalta perustettiin vuonna 1968.

Malediivien tärkein tulonlähde on ollut kalastus, mutta nykyään turismilla on suuri osuus maan taloudessa. Malé on maan pääkaupunki ja noin neljännes maan 270 000 asukkaasta elää siellä. Nykyinen väestö on srilankalaista, intialaista, indonesialaista, arabialaista, afrikkalaista tai eurooppalaista alkuperää. Malediivit on islamilainen maa, jonka vuoksi alkoholia ja siasta valmistettuja tuotteita on tarjolla ainoastaan turisti saarilla.

Uligamussa saimme pesetetyksi pyykkimme ja lisäksi saimme täytettyä diesel tankkimme. Uligamussa oli kauppa nimeltä ”Sailors choice”, josta sai tilattua ruokatarvikkeita matkalle Malediiveiltä kohti Punaista merta.

Uligamussa vierailee vuosittain noin 80 - 100 venettä. Saarelaisille veneilijöiden vierailu tuo pientä lisätuloa.

Minua on vaivannut lievä kurkkukipu jo muutamia viikkoja ja päätin käyttää hyväksi Uligamun terveysaseman palveluja. Terveysasema on vain kolme vuotta vanha ja siellä minut otti vastaan Kasmirissa Intiassa syntynyt nuori lääkäri. Lääkäri oli saanut koulutuksensa Pietarissa ja hän oli ollut lääkärinä Uligamussa kaksi vuotta. Lääkäri tutki kurkkuni ja määräsi minulle antibiootti kuurin ja kahta muuta lääkettä, joiden tarkoitus ja vaikutustapa jäivät minulle epäselväksi. Ehkä siitä syystä, että en niiden tarkoitusta kysynyt. Lääkäri puhui hyvää englantia ja oli kovasti kiinnostunut matkastamme.

En ollut saaren vakituinen asukas ja sen vuoksi lääkärissä käynti oli minulle maksullinen. Lääkäripalkkio ja lääkkeet, jotka sain terveystalolta mukaani, maksoivat yhteensä neljä ja puoli US dollaria. Maksoin viiden dollarin setelillä ja sanoin, että he voisivat pitää loput. Se ei kuitenkaan käynyt, ja sain vaihtorahana takaisin yhdeksän rufiyaa, paikallista rahaa. Mielenkiintoinen kokemus.

Perjantaina 26.1. saarella järjestettiin veneilijöille grilli-ilta. Aikaisemmin päivällä yksi järjestäjistä valitteli, että he eivät olleet saaneet kaloja yrityksistä huolimatta. Illalla järjestetyssä grilli-illassa saaliin puute näkyi ja tarjolla oli vain muutama pieni kala. Muut illan aikana tarjotut ruokalajit olivat kuitenkin hyviä ja saimme nauttia malediivilaisesta ateriasta. Tarjolla oli riisiä eri muodoissa, chapati leipää, erilaisia kastikkeita ja ruokajuomaksi kuumaa ja makeaa teetä.

Illan aikana meitä kehotettiin pitämään huolta jollastamme ja tavaroista veneen ulkopuolella. Edellisenä yönä oli saksalaisesta veneestä kadonnut jolla ja paikalliset asukkaat arvelivat varkaan tulleen muilta saarilta. Paratiisiin oli luikerrellut käärme.

Lauantaina 27.1. täydensimme ruokavarastojamme. Olimme valmiita jatkamaan matkaa. Malediiveillä perjantai ja lauantai ovat vapaapäiviä ja satamakonttori oli kiinni. Muut viranomaiset työskentelivät normaalisti, mutta me emme voineet kirjautua ulos, koska emme voineet maksaa satamamaksua. Meidän oli odotettava sunnuntai aamuun.

Tuulet ovat olleet erittäin heikkoja. Sääennusteiden mukaan tuulet kuitenkin voimistuvat lähipäivinä, joten pieni odottelu saattaa olla ihan hyvä asia. Matkaa seuraavaan kohteeseemme, Omanin Salalahiin on 1300 mailia ja olemme arvioineet, että matkaan kuluu noin kymmenen vuorokautta, jos tuulet ovat suotuisat.

Sunnuntaina 28.1. satamatoimisto aukesi ajallaan klo 7.30. Olimme lähdössä Uligamusta kohti Omania Mindoran kanssa samaa matkaa ja päätimme Matin kanssa olla ajoissa toimistolla. Ensimmäiseksi täytimme lomakkeen satamatoimistolla ja maksoimme 4 dollarin satamamaksun. Seuraavaksi marssimme passien leimaukseen. Sieltä matkamme jatkui terveystalolle, jossa jouduimme hetken odottamaan, kun virkailija saapui satamatoimistosta. Saimme muutamia leimoja papereihimme. Viimeisenä vierailimme tullin toimistossa, joka sijaitsi passintarkastuspisteen vieressä. Täytimme kaavakkeen ja papereihin lyötiin muutama leima. Uloskirjautumisprosessin tuotteena saimme A5 kokoa olevan sinisen paperin, joka oli tulliselvitys ulos Malediiveiltä.

Malediiveilla tehtiin ennätys. Täytimme viisi miehistöluetteloa saapuessamme ja neljä uloskirjautumisen yhteydessä. Erilaisia leimoja papereihin kertyi varmasti yli kolmekymmentä.

Virkailijat olivat ystävällisiä ja muodollisuudet sujuivat kohtalaisen nopeasti.

Nostimme ankkurin klo 9.30 ja suuntasimme kohti Omania. Gps näytti suunnaksi 300 astetta ja matkaksi 1257 mailia. Edessä oli n. 10 vuorokautta Intian valtamerta, nonstop.

Tuuli oli heikkoa ja nopeutemme 4 - 5 solmua. Mukavaa purjehdusta kevyessä sivutuulessa. Uligamusta lähtiessämme sanoin Marikalle: ”Kunnon vesisade tekisi hyvää, saisimme veneen kannen huuhdeltua suolasta.” Muutaman tunnin purjehduksen jälkeen tuuli alkoi kääntyä koillisesta itään ja meille enemmän myötäiseksi. Taivas verhoutui pilviin ja voimakkaiden puuskien vuoksi jouduimme reivaamaan purjeet.

Heti matkaan päästyämme viritimme salaisen aseemme, vaaleanpunaisen mustekalan siiman päähän. Iltapäivällä oli kala-ateria melko lähellä. Toisin kuitenkin kävi. Nopeutemme oli noin kuusi solmua, kun kala iski vieheeseemme. Kalan iskusta noin 0,1 sekunnin kuluttua kuului kova pamaus. Pamauksen jälkeen näimme oranssin siimakelan lentävän korkeassa kaaressa mereen. Hetken päästä näimme valtavan kalan hyppäävän muutaman kerran ilmaan veneemme perässä. Kalavehkeistämme jäi veneeseen ainoastaan siimassa iskunvaimentimena toiminut paksu kuminen lenkki.

Noodelikeitto oli hyvää, ehkä aavistuksen liian tulista.

Illan hämärtyessä taivaalle ilmestyi paksuja mustia pilviä. Illalla satoi kaatamalla. Seisoin ulkona vahdissa. Sade ja tuuli piiskasi selkääni. Kaikki oli hetkessä märkää. Purjehdustakin kauluksesta vesi valui sisälle ja kasteli päälläni olleen t-paidan. Jalassa minulla oli ainoastaan lyhyet alushousut. Vesi valui kasvoiltani, olin märkä ja hiukan kylmissäni. En kuitenkaan hymyillyt, vaikka toiveeni venettä huuhtelevasta sateesta oli toteutunut.

Puuskittaista tuulta ja sadekuuroja jatkui läpi yön. Ensimmäisen yön nukkumiset jäivät taas kerran vähiin.

29.1. maanantai. Aamulla tuulinen ja pilvinen sää jatkuivat. Tuuli oli inhottavasti suoraan myötäinen ja oli vaikea saada purjeita vetämään kunnolla. Täytyi purjehtia enemmän kohti pohjoista. Iltapäivällä tuuli kääntyi enemmän koilliseen ja sää kirkastui.

Illalla taivas oli kirkas ja valaisi meren. Nopeutemme oli hyvä ja vene kulki rauhallisesti kohti Omania. Yöllä näimme muutamia laivoja, jotka olivat matkalla Punaiselle merelle tai Malakan salmeen.

Puolen yön jälkeen alkoi taivaalle kasaantua tummia pilviä ja tuuli muutti suuntaansa enemmän itään. Aamuyöstä jouduimme reivaamaan purjeemme. Taivaalla välkkyi salamat ja saimme niskaamme muutaman virkistävän sadekuuron.

Reivauksen aikana sprayhood (= veneen sisään meno aukon edessä oleva roiskesuoja) luhistui kasaan, kuin korttitalo. Sprayhoodia tukevien putkien kiinnike oli irronnut kajuutan katosta. Aamuyön viimeiset pimeät tunnit vietin vahtivuorossa avotilassa istuen. Kahden huonosti nukutun yön jälkeen valveilla olo oli tuskallista. Silmät painuivat väkisin kiinni, vaikka kuinka taistelin vastaan. Pää nyökähteli torkahduksien tahdissa. Pitääkseni itseni hereillä keksin hauskan sanaleikin. Piti listata viisi asiaa aiheesta, miksi purjehdus on mukavaa. Aikani mietittyäni tulin siihen tulokseen, että tehtävän asettelu oli melko laaja. Muutin sääntöä niin, että oli keksittävä edes yksi syy miksi purjehdus on mukavaa. Olin vahvasti sitä mieltä, että keksin vielä sen yhden syyn ennen Omania. Nyt ei tullut yhtään mieleen.

30.1. tiistai. Päivä oli pilvinen. Tuuli puhalteli enimmäkseen idän ja kaakon väliltä. Meille se oli myötäinen ja jouduimme muuttamaan kurssiamme enemmän pohjoiseen. Päivällä oli muutama sadekuuro, jotka pitivät vaatteet ja veneen sopivan kosteana. Iltapäivällä tuuli tyyntyi ja alkoi kova sade. Noin tunnin ajan tuuli tuli kaikista mahdollisista suunnista. Taisi parhaimmillaan puhaltaa jopa ylhäältä alaspäin, pystypasaati. Otimme koneen avuksi ja ajoimme muutaman tunnin kohti määränpäätämme kevyessä tuulessa. Illalla saimme seuraksemme vielä muutaman sadekuuron, jonka jälkeen taivas selkeni. Illan aikana tuuli heräsi ja kääntyi koilliseen (missä sen olisi kuulunut olla koko ajan). Yö purjehdittiin mukavassa sivutuulessa.

Keskiviikkona mukava tuuli jatkui. Päätimme laittaa kalavehkeet mereen kalansaaliin toivossa.

Mindora oli meistä noin seitsemän mailin päässä. Kadotimme näköyhteyden illalla sadekuurojen aikana. Matkaa Omaniin oli 840 mailia. Isopurjeessa 1-reivi ja nopeutemme noin 6.5 solmua.

Keskiviikko oli mukavaa purjehdusta.

Noin kello 17 vieheeseen tarttui dorado (kultamakrilli). Kala oli sopivan kokoinen ja siitä olisi tullut mukava iltapala. Sohlasin nostokoukun kanssa ja pudotin sen mereen. Muutama sekunti nostokoukun jälkeen kala pääsi irti ja kala-ateria sai jäädä. Varsinainen pääsiäiskäsi, mämmikoura.

Noodelikeitto maistui hyvälle, eikä ollut läheskään niin tulinen kuin muutama päivä sitten.

Yöllä taivas oli pilvetön. Taivaalla loisti lähes täysikuu. Tuuli puhalteli koillisesta. Näimme muutaman paikallisen kalastajaveneen. Marika leipoi tuoreita sämpylöitä. Vene kulki tasaisesti. Purjehdus oli hauskaa.

Torstaina 1.2. tuuli jatkui tasaisena. Tuuli tuli pohjoisesta ja meille se oli sivu vastainen. Matka eteni yli kuuden solmun nopeudella ja meno oli tasaista.

Perjantai 2.2. Yöllä tuuli oli navakkaa ja meillä oli isossa purjeessa 2-reivi. Eilen vietimme puolimatkan juhlia ja aamulla meillä oli matkaa Omaniin 540 mailia. Aamulla tuuli oli heikentynyt ja kääntynyt enemmän itään. Meille tuuli oli taas myötäinen ja veneemme nopeus putosi viiteen solmuun.

Matti Mindoralla oli meistä muutaman mailin päässä. Oli mukavaa purjehtia tutun miehistön kanssa yhtä matkaa. Yemenin ja Somalian merialueet ovat olleet huonossa maineessa merirosvojen vuoksi.

Aamulla meillä oli läheltä piti tilanne kalan kanssa. Sain sen kuitenkin sohlattua irti koukusta yrittäessäni nostaa sitä veneeseen. Otin yhteyden Mattiin ja kysyin heidän kala saaliista. Mindoran saalis oli ollut kaksi doradoa aamun aikana. Minä lupasin panostaa kalastukseen 110 %. Lopettaessani radioyhteyden Mattiin oli siimamme päähän tarttunut muutaman kilon dorado ja tällä kertaa en päästänyt sitä karkuun. Pitkästä aikaa meillä oli kala veneessä.

Kalasta valmistettiin kalakeitto, jonka valmistus meni suunnilleen näin:

Ruo Toi Nee (aasialainen kirkas kalakeitto neljälle)

Pieni dorado (Suomessa vaikka made)

3 kpl isoja perunoita

Iso sipuli

2 kpl laakerinlehtiä

1 porkkana

10 mustapippuria

2 rkl oliiviöljyä

Suolaa

1 pussi noodelikeittoa (Tom Yum), josta käytetään vain maustepussit.

Poista kalasta fileet ja niistä nahka. Laita selkäruoto ja muut osat paitsi fileet kattilaan jossa on noin litra vettä. Lisää sekaan mausteet ja puolikas sipuli lohkoina. Keitä tunti ja siivilöi liemi talteen.

Lisää liemeen porkkanakuutiot, perunalohkot sekä loppu sipuli silputtuna. Kun perunat ovat lähes kypsiä, lisää fileet siivuina. Anna kiehua hiljakseen muutama minuutti. Lisää noodelikeiton maustesekoitukset (puolet riittää mainiosti). Anna kiehua hiljalleen hetki jonka jälkeen keitto on valmis.

Ai, että mistä nimi aasialainen kalakeitto? No tietysti Tom Yum mausteesta. Jos sitä laittaa liikaa, niin syödessä silmät saattaa mennä mukavasti viirulle ja suuta polttaa.

Suomessa on kohta mateen kudun aika. Laittakaa lyhty, siimat ja ryöstäjät reppuun ja lähtekää made pilkille. Mukavaa puuhaa pimeässä yössä ja todennäköisesti ei tarvitse käsiä kalassa sotkea, jos ei oikeita paikkoja tiedä. Ajatelkaa, perjantai ilta ja lupa lähteä kavereiden kanssa made pilkille! Muistakaa olla varovaisia, kun pakkaatte reppua. Kauluspaita, suorat housut ja pikkukengät eivät kuulu perinteiseen made pilkki varustukseen. Seuraavana päivänä voi sitten käydä mateen hakemassa supermarketin kalatiskiltä. Nylkevätkin sen valmiiksi.

Lauantaina purjehdimme myötäisessä tuulessa. Matkaa Omaniin oli 400 mailia.

Tuuli oli meille liian myötäinen ja oli vaikea saada purjeet vetämään kunnolla. Välillä, kuin tyhjästä ilmesty muita selvästi isompi aalto, joka sai veneen keinumaan voimakkaasti puolelta toiselle. Veneen keinunta puolestaan sai purjeet paukkumaan kovaäänisesti. 2-reivin reivikulmassa oleva metallirengas napautti samalla mastoon aiheuttaen metallisen kolahduksen, joka kaikui mastosta veneen sisällä. Äänien juhlaa.

Illalla matkaa Omaniin 340 mailia. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuuli tyyntyi ja oli otettava kone avuksemme. Ajoimme koneella läpi yön ja samalla käytimme vesikonettamme ja teimme juomavettä.

Kevyt tuuli jatkui koko sunnuntai päivän. Purjehdimme genaakkerilla koko päivän (genaakkeri on kevyestä kankaasta valmistettu keulapurje myötäisiin tuuliin). Matka taittui tasaisesti, mutta kovin hitaasti. Sunnuntai iltana tuuli jälleen loppui ja jatkoimme matkaa koneen avulla. Sunnuntai iltana meillä oli matkaa Omaniin 214 mailia (klo 22). Viiden solmun nopeudella matkaan kuluisi 43 tuntia ja sen perusteella olisimme Omanissa tiistaina myöhään iltapäivällä. Kannattaa hiukan käyttää konetta, koska muuten saavumme perille pimeän aikaan. Pimeällä ei kannata uuteen satamaan mennä.

Maanantai päivä ajettiin koneella. Tuuli oli vastainen ja heikko. Ilman konetta nopeutemme putosi muutamaan solmuun ja matka eteni todella hitaasti. Purjeilla ja koneella auttamalla pääsimme kohti Omania noin 5 solmun nopeudella. Koneella ajoa jatkui yli yön.

Tiistaina tuuli oli edelleen vastainen ja heikko. Koneella ajo jatkui koko loppu matkan.

Noin 15 mailia ennen satamaa vieheeseemme nappasi mukavan kokoinen tonnikala. Tiedossa oli tonnikala illallinen.

Kello 15 saavuimme Salalahin satamaan. Otimme yhteyden satamaviranomaisiin ja saimme luvan ajaa sisälle satamaan.

Salalahin satama on melko vilkas ja satamassa oli muutama suuri konttilaiva purkamassa lastiansa. Me ankkuroimme pieneen lahteen neljän muun purjeveneen viereen.

Hetken odoteltuamme tulli saapui veneellemme. Täytimme muutaman kaavakkeen ja homma oli tullin osalta selvä. Seuraavaksi lähdimme passien tarkastukseen. Passien tarkastuksessa meille myönnettiin 30 päivän viisumi. Viisumimme maksoi yhteensä noin 50 euroa.

Olimme matkasta väsyneitä. Muodollisuuksien jälkeen palasimme veneelle ja nautimme pikaisen tonnikala illallisen. Nukkumaan menimme aikaisin ja unta ei tarvinnut kauan odotella. Yhdeksän vuorokauden purjehdus oli vaatinut veronsa.

Yöllä lämpötila laski lähelle kahtakymmentä astetta. Me olimme tottuneet korkeampiin lämpötiloihin ja aamulla veneessämme oli mielestämme kylmä. Seuraavan päivän aikana huolsimme venettä. Kävin mastossa tarkastamassa, että kaikki on kunnossa. Samalla tarkastin vhf radion antennin. Mielestämme radiomme kuului melko huonosti matkan aikana. Antenni oli kuitenkin kunnossa ja radion huono kuuluvuus jäi selvittämättä. Ehkä sateinen ja kostea sää aiheutti häiriötä kuuluvuudessa. Korjasin myös matkalla irronneen sprayhoodin kannakkeen.

Veneilijöiden asioita hoiti agentti nimeltään Mohammad. Mohammad oli iholtaan tumma ja hän oli pukeutunut perinteiseen valkoiseen kaapuun. Mohammad toimitti meille dieseliä ja saimme pyykkimme pesetetyksi hänen kauttaan. Lisäksi vuokrasimme häneltä auton muutamaksi päiväksi.

Omanin sulttaanikunta oli meille matkamme ensi kosketus arabialaiseen kulttuuriin. Thaimaan ja Sri Lankan vihreä luonto oli vaihtunut kuivaan ja karuun hiekkaerämaahan.

Omanista löydettiin öljyä 1960-luvulla ja se on muuttanut maan talouden täysin.

Salalah on melko suuri ja siisti kaupunki. Siellä on monta ostoskeskusta ja supermarkettien valikoima on todella hyvä.

Vuokra-autolla teimme retken lähiympäristöön. Luonto on kuivaa ja kivistä. Teiden varsilla näimme muutamia kameli laumoja laiduntamassa. lisäksi näimme lehmiä ja lauman vuohia, joita paikalliset paimenet vahtivat. Omanissa on lounais monsuunin aikana, heinä- ja elokuussa, sateista ja silloin vuoret saavat vihreän ruohopeitteen ja pensaisiin ilmestyy lehdet. Sadekauden sateet riittävät turvaamaan veden tarpeen kuivan kauden yli. Salalahin ympäristössä on useita lähteitä, joista vettä saadaan kuivan kauden aikana.

Kävimme tutustumassa Taqahin linnaan ja sieltä jatkoimme Mirbatin kylää. Mirbat piti olla nähtävyys, mutta me emme oikein saaneet siitä mitään irti. Vanhoja osittain sortuneita taloja ja kapeita huonokuntoisia teitä. Ehkä ne juuri olivat näkemisen arvoisia. Kävimme satamassa katsomassa, kun kalastajat möivät saaliinsa paikallisille asukkaille. Kävimme nauttimassa kala-aterian paikallisessa ravintolassa. Paluumatkalla yritimme käydä tutustumassa Khawr Rawri nimiseen nähtävyyteen. Paikka on Unescon maailmanperintö kohde, mutta me etsimme sitä hiukan väärästä paikasta.

Matkalla takaisin veneelle kävimme tankkaamassa automme. Tankkiin mahtui 39 litraa ja lasku oli noin 9 euroa. Matkamme halvinta bensaa. Se on helppoa, kun saa pumpata omasta lähteestä.

Oman on islamilainen maa. Alkoholi on kiellettyjen aineiden listalla ja sitä ei ole tarjolla ravintoloissa. Salalahin sataman yhteydessä on klubi, joka on tarkoitettu ulkomaalaisille. Klubin ravintolassa on tarjolla länsimaisia ruokia ja alkoholia. Kylmä olut maistui erinomaiselle. Liekö makua parantanut se, että sitä ei ollut yleisesti saatavilla.

Perjantaina 9.2. kävimme supermarketissa täydentämässä ruokavarastomme. Meillä on tarkoitus jatkaa matkaa lauantaina. Tuulet ovat edelleen lounaasta ja meille vastaiset. Säätiedotus on luvannut tuulien kääntyvän lauantaina.

Meillä on edessä purjehdus Jemeniin. Saattaa olla, että pysähdymme Mukallan kaupungissa matkalla Adeniin. Matkaa Adeniin on noin 600 mailia, Mukalla on noin puolessa välissä matkaa, joten se jakaisi matkan mukavasti kahteen osaan.

Katsotaan, miten tuulet meitä kuljettavat.