Matkalla Fidzille

Keskiviikkona 3.5. olimme hereillä jo klo 6 aamulla. Yöllä uni oli ollut katkonaista ja aamulla unihiekat olivat haihtuneet silmistämme, oli lähdön hetki. Aamupalan, suihkun ja satamamaksun maksamisen jälkeen oli vuorossa uloskirjautuminen tullissa. Täytimme vielä vesisäiliöt ja kello 10.30 olimme valmiit irrottamaan köydet.

Opuasta on matkaa Fidzille, Vanua Levun saarella sijaitsevaan Savusavun kylään 1180 mailia, joten edessä oli pitkä purjehdus.

Löysin edellisenä päivänä nurmikolta neliapilan, toivottavasti se tuo meille onnea ja hyvät tuulet.

Sääikkuna ei välttämättä ollut paras mahdollinen. Alkumatkasta oli luvattu vastaisia tuulia ja pieni matalapaine oli ylittämässä Uutta Seelantia. Säätiedotuksen mukaan tuulen pitäisi kääntyä myötäiseksi seuraavana päivänä, lännestä saapuvan korkeapaineen myötä. Hyvää säätiedotuksessa oli kuitenkin se, että pohjoisessa lähempänä Fidziä ei ollut merkkejä trooppisista matalapaineista. Pyörremyrskykausi ei ole vielä virallisesti ohi ja trooppiset matalapaineet saattavat kehittyä trooppisiksi myrskyiksi.

Nostaessamme purjeet laitoimme isoon purjeeseen kakkos reivin ja genuan vain hiukan auki. Säätiedotuksen mukaan tuuli olisi luoteesta ja noin 8 – 12 m/s. Päästyämme ulos merelle, oli selvää, että ensimmäisestä matkapäivästämme ei tulisi helppo. Pääsimme purjehtimaan kohti Fidziä, mutta vene heilui ja keikkui epämukavasti. Veneen kannelle murtuvat aallot kastelivat minut ja merisairaus iski meihin molempiin nopeasti. ”Merijalkamme” eivät olleet vielä kehittyneet.

Merisairaus on todella kuvottava olotila. Ainoa hyvä asento on selällään salongin punkassa. Minä yritin olla mahdollisimman paljon ulkona ja katsella horisonttiin. Illalla minun oli kuitenkin mentävä vaihtamaan päälleni kuivat vaatteet ja vain muutaman minuutin sisällä olo ja kuivien vaatteiden etsiminen kaapeista heiluvassa veneessä oli melkein ylivoimainen tehtävä.

Tänään säästyisimme illallisen syömisestä. Ei ollut vapaaehtoisia kokkeja, eikä juuri ruokailijoitakaan. Matkalla söimme hiukan suklaata, hedelmiä ja yöllä valmistin itselleni nuudelikeiton. Marikalle ei ruoka maistunut.

Vahtivuoromme eivät olleet vielä lähteneet käyntiin ja nukkumisemme oli huonoa.

Aamulla 4.5. oli nopeutemme 6,5 solmua ja suuntamme suoraan kohti Fidziä. Olomme oli jo hiukan parantunut ja aamukahvit piristivät oloa huomattavasti.

Opuasta lähteneiden veneiden kesken oli sovittu SSB radion välityksellä toimivasta netistä taajuudella 8122 kHz. Netti oli joka aamu klo 8.30 ja netin vetäjä kyseli vuorollaan eri veneiden sijainnin ja sääolosuhteet. Netissä vaihdettiin säätietoja ja kyseltiin kuulumiset.

Uusi radiomme (SSB) on osoittautunut hyväksi hankinnaksi. Radion välityksellä saimme säätietoja Fidziltä ja Uudesta Seelannista. Lisäksi sähköpostiyhteys on mukava lisä kommunikointiin.

Ensimmäisen vuorokauden aikana olimme edenneet 149 mailia ja kaskinopeutemme oli ollut todella hyvä. Jens lähti Opuasta kanssamme samaan aikaan, mutta hän oli yön aikana jäänyt jo 20 mailia ja aamulla vhf radion kuuluvuus oli jo melko heikko. Päätimme jatkaa matkaa omaan tahtiin.

Tuuli oli kääntynyt myötäiseksi ja meri rauhoittunut. Päivällä saimme syödyksi keittoa ja nukuimme vuorotellen pieniä pätkiä. Imeskelimme inkiväärin palasia, koska olimme lukeneet sen auttavan merisairauteen. Illalla olo oli jo huomattavasti parempi. Yöllä nukuimme molemmat. Heräsimme kuitenkin pienin väliajoin tähystämään ympärillemme. olimme molemmat väsyneitä.

Purjehdittaessa, vahtivuorossa on aikaa miettiä. Mieleen tulee mitä ihmeellisimpiä asioita. Opuasta lähtiessämme minulle tuli mieleen vanha ”Pahkasika” lehdessä ollut sarjakuva, jossa Huikarilan humoristiveljekset käyvät kyselemässä kuulumisia naapurin isännältä. Taisi isäntä saada sydänkohtauksen, kun humoristiveljekset kysyivät: ”Onko ilmoja pidellyt, takarenkaassa”. Kaikkea turhaa ihminen päässään säilyttelee. Olisi varmaankin ollut hyödyllisempää, jos Pahkasian juttujen sijasta aivosoluihin olisi tarttunut muutama matematiikan kaava tai englannin kielen epäsäännöllisen verbin taivutus.

Perjantai 5.5. aamulla tuuli oli lounaasta ja meille myötäinen. Taivas oli kirkas ja sää aurinkoinen. Jens oli jäänyt meistä jo niin kauas, että emme saaneet häneen yhteyttä radiolla. Säätiedotuksista kuulimme, että illaksi oli luvattu kovia tuulia.

Melko nopeasti aamun aikana taivas peittyi pilviin ja tuuli yltyi. Laitoimme isoon purjeeseen kolmos reivin ja vauhtimme oli edelleen noin kuusi solmua. Iltapäivällä taivaalle ilmestyi tumma pilvirintama ja sen lähestyessä meitä, näkyvyys katosi harmaaseen saderintamaan. Otimme nopeasti purjeet kokonaan alas ja noin puoli tuntia kestäneen sadekuuron aikana tuuli oli todella kova ja puuskainen. Kuuron mentyä ohi tuuli rauhoittui ja me pääsimme jatkamaan purjehdusta. Tuuli ei kuitenkaan jättänyt meitä rauhaan vaan voimistui tasaisesti koko iltapäivän. Illalla tuuli oli jo todella kova ja ulkona ei ollut mukava olla. Aallot murtuivat veneen päälle ja avotilaan. Laitoimme luukut kiinni ja annoimme autopilotin hoitaa ohjauksen. Ulkona olisi ollut turha tähystää, koska näkyvyys oli todella huono ison aallokon takia. Ja kuka hullu siellä merellä olisi ollut niin huonolla säällä.

Tiedätte varmaan kaikki, miten purjehdusta voi harjoitella talvella kotona? Mennään sadevaatteet päällä kylmään suihkuun ja revitään samalla 50 euron seteleitä. Samanaikaisesti kaveri hakkaa lankulla selkään. Melko lähellä totuutta.

Onneksi mitään ei hajonnut ja seteleiden repimisen korvasi tällä kertaa merisairaudesta johtuva huono olo.

Yöllä nukuimme molemmat ja annoimme veneen mennä autopilotin ohjaamana. Tuuli ulvoi mastossa ja aallot kumisuttelivat kantta ja veneen kylkiä. Aamulla kuulimme, että tuuli oli yöllä ollut 40 - 45 solmua (20 – 23 m/s).

Lauantai aamuna 6.5. sää oli muuttunut. Taivas oli kirkas ja tuuli rauhoittunut. Purimme kolmos reivin ja purjehdus jatkui hyvässä säässä. Olimme purjehtineet kolmen ensimmäisen vuorokauden aikana 436 mailia ja keskinopeutemme oli ollut yli kuusi solmua.

Lauantaina valmistimme ensimmäisen kunnon aterian matkamme aikana. Ruokalistalla oli keitetyt perunat ja porkkanat ja lisäksi lihasäilykekastike.

Illaksi tuuli sitten tyyntyi kokonaan. Noin kuuden aikaan illalla laitoimme koneen käyntiin ja ajoimme koneella seuraavat 36 tuntia. Yöllä koneella ajettaessa meillä oli tutka käytössä. Laitoimme tutkaan hälytyksen noin kolmen mailin päähän. Nukuimme molemmat yöllä ja annoimme autopilotin hoitaa ohjauksen ja tutkan hoitaa tähystyksen.

Sunnuntai 7.5. kului moottorilla ajellessa. Nopeutemme oli noin 5 solmua.

Merivesi oli lämminnyt jo 7 astetta Opuasta lähtömme jälkeen. Vesi oli nyt 27 asteista. Ilma oli myös lämmennyt ja ulkona tarkeni shortseissa ja t-paidassa. Päivän aikana korjasin sprayhoodin ratkenneita saumoja ja Marikalla oli samat hommat purjepeiton kanssa. Aurinko oli tehnyt tehtävänsä ja saumojen langat olivat haurastuneet.

Päivälliseksi meillä oli perunoita ja säilykelammasta. Olimme vahvasti sitä mieltä, että lampaan syönti sai nyt riittää.

Sunnuntain ja maanantain välinen yö ajettiin myös koneella. Aamulla tuuli kuitenkin heräsi ja pääsimme jatkamaan purjehdusta. Tuuli puhalteli idästä ja meille tuulen suunta ja nopeus olivat hyvät, vauhtimme oli noin 6 - 6,5 solmua ja aallokko oli matalaa. Purjehdus oli pitkästä aikaa miellyttävää ja tasaista. Päivällä nostimme genaakkerin ja vauhtimme kohosi seitsemään solmuun.

Ruokalistalla oli tänään riisiä ja papuja.

Iltapäivällä taivaalle ilmestyi taas mustia pilviä ja genaakkeri otettiin alas. Jatkoimme purjehdusta yltyvässä tuulessa. Vauhtimme oli hyvä ja Fidzi läheni lähes seitsemän solmun nopeudella.

Yö oli mukavaa purjehdusta melko kevyessä sivutuulessa. Taivaalla loisti kirkas kuu ja ilma oli lämmin. Aamulla 9.5. näimme amerikkalaisen Rico veneen. Rico lähti kanssamme samaan aikaan Opuasta. Ricon miehistön kalastus tuotti tulosta ja iltapäivällä he ajoivat viereemme ja heittivät meille isot Wahoo fileet. Olimme jo ruokailleet ja päätimme säilyttää fileet seuraavaan päivään.

Keskiviikko aamuna 10.5. taivaalle oli taas ilmestynyt tummia pilviä. Yritimme kiertää pilvet ja sateen ja onnistuimmekin siinä melko hyvin. Vain hetken jouduimme purjehtimaan kovassa tuulessa, mutta sateelta vältyimme.

Marika leipoi sämpylöitä ja ne maistuivat erinomaisilta. Nopeutemme oli koko päivän 6 - 7 solmun välillä ja matka taittui mukavasti.

Teimme wahoosta keiton, jonka resepti on seuraava:

Kuuden solmun kalasoppa

2 sipulia

1 l vettä

800 g wahoota

2 pientä perunaa

2 rkl vehnäjauhoja

öljyä tai voita

2 rkl kapriksia

2 pientä maustekurkkua

2 valkosipulin kynttä

3 rkl tomaattisosetta

2 laakerinlehteä

½ sitruunan mehu

5 valkopippuria

5 maustepippuria

1 tl suolaa

Laakerinlehtiä on hyvä olla veneessä, koska niitä kannattaa laittaa riisien sekaan säilytysastioihin. Laakerinlehdet karkottaa pienet ötökät, joita muuten saattaa ilmestyä riisien yms. sekaan.

Laitoin 1 ½ sipulia, pippurit, laakerinlehdet, valkosipulit, suolan ja puolet wahoosta kylmään veteen. Keitin liemen ja annoin sen kiehua puoli tuntia. Siivilöin liemen talteen.

Kiehautin jauhot öljyssä ja lisäsin liemen kattilaan. Laitoin keittoon pieneksi paloitellut perunat, loput wahoosta paloiteltuna ja ½ sipulia silputtuna. Annoin kiehua noin 15 minuuttia. Lopuksi lisäsin tomaattisoseen, pilkotut kurkut, kaprikset ja sitruuna mehun.

Näin lähellä päämääräämme keittoa voisi luonnehtia sanoilla ”fitsin hyvää”. Jos kalareissullanne ei wahoo nappaa, niin liemen voi varmaan keittää pienistä ahvenista ja keittoon voi paloitella vaikka kirjolohi fileen.

Tunnelman lisäämiseksi voitte valmistaa ja nauttia keiton kiikkustuolissa keinutellen.

Loppu matkasta meni vauhdikkaasti ja Savusavun lahden suulla olimme torstaina 11.5. iltapäivällä. Juuri ennen lahden suuta saimme vielä päällemme sadekuuron, joka huuhteli suolat kanneltamme ja kasteli kuivat vaatteemme. Ajoimme lopun matkasta koneella pimeässä gps:n reittipisteitä seuraten. Copra Shed marinan poijussa olimme illalla

klo 20.30.

Olimme purjehtineet 1177 mailia ja aikaa siihen kului 8 vrk ja 10 tuntia. Keskinopeutemme oli 5,8 solmua. Mielestämme olimme selvinnet matkasta nopeasti ja tuulet olivat olleet alun kovia tuulia lukuun ottamatta hyvät. Se jää arvoitukseksi, mitä tuulet olisi olleet ilman neliapilaa.

Olimme valinneet Savusavun ensimmäiseksi satamaksemme, koska Fidzille sisään kirjautuminen täällä olisi helppoa. Savusavulta purjehtisimme jatkossa länteen ja ulos kirjautuminen Fidziltä tapahtuu Lautokasta.

Savusavu on noin 40 mailin päässä 180 asteen pituuspiiristä (päivämääräraja). Olimme itäisellä pallonpuoliskolla ja täällä oli hyvä aloittaa perjantai päivä 12.5. ensimmäisten joukossa maailmassa.

Ilmeisesti uudet päivät nousevat merestä ja kierrettyään maapallon ne hautautuvat takaisin mereen 180 asteen pituuspiirin toisella puolella. Toisaalta päiviä varmaan myös kierrätetään. Niihin lyödään uusi päivämäärä ja ne laitetaan uudelleen kiertoon. Muuten se olisi melkoista tuhlausta. Olen myös kuullut ihmisten huokailevan, että päivät muistuttavat niin kovasti toisiaan. Me emme aio purjehtia enää itään päin, jotenka päivien syntyminen jää meidän osalta hiukan hämärän peittoon. Eikä meidän ihan kaikkea tarvitse tietää.

Me aloitimme uuden päivän täyttämällä noin 15 kpl lomakkeita. Osa lomakkeista jouduttiin täyttämään kaksi kertaa, koska virkailijoiden antama kalkeeripaperi ei toiminut (muistatteko vielä mikä kalkeeripaperi on). Veneessämme vieraili tulli, passien tarkastaja, terveystarkastaja ja tarkastaja, joka tutki veneemme ruokatarvikkeet. Papereita ja tarkastajia oli paljon, mutta kaikki sujui nopeasti ja vaivattomasti. Tarkastajat olivat kaikki todella ystävällisiä ja kohteliaita. Tarkastusten jälkeen saimme luvan poistua veneestämme ja päästyämme Savusavun kylään oli selvää, että olimme saapuneet uuteen maahan. Katukuva oli äänekäs ja värikäs. Opimme nopeasti paikallisen tervehdyksen ”bula” ja kadulla monet vastaantulijat tervehtivät meitä iloisesti.

Savusavussa oli aika käydä parturissa. Parturina toimi pieni intialaisen näköinen mies. Selitin hänelle, että sivuilta ja takaa saa leikata melko lyhyeksi, mutta päältä ei tarvitse leikata niin paljon. Kaveri katsoi kaljuuntuvaa päälakeani ja sanoi: ”Älä huolehdi, ei täällä ole paljoa mitä leikata”. Leikkauksen edetessä hän huomasi pitkät korvista kasvavat karvat ja totesi: ”Päälaen hiukset ovat näköjään alkaneet kasvaa korvista”. Pidin parturia melko huumorintajuisena ja äärimmäisen rohkeana miehenä. Mehevimmät kaskunsa hän tosin heitteli tasatessaan partaveitsellä pulisonkiani. Hiusten leikkuu maksoi noin euron.

Rautakaupassa silmiini osui messinkinen hana ja sen hinta oli noin euron. Ostin hanan matkamuistoksi, koska mikään esine maailmassa ei voi muistuttaa enempää hanaa.

Oli mukava olla jälleen tropiikissa ja mikä parasta: ”Ilmoja on pidellyt”, kumijollassa.