Malta hetki

Meillä on Välimerellä ollut pieniä ongelmia veneemme kanssa. Säät ovat myös oikutelleet meille. Kosissa vene saatiin taas kuntoon ja säätiedotus lupaili mukavia purjehduskelejä. Aivan kuin tunnelin päässä olisi pilkahtanut valoa. Näin myöhemmin voimme vain todeta, että jos siellä tunnelissa jotain pilkahti, niin valoa se ei ollut. Tai jos se oli valoa, niin ei se ihan tunnelin päästä asti tullut.

Yksi maailman ohuimmista kirjoista on varmasti keittokirja: ” Englantilaisen keittiön parhaat.” Kuvitelkaapa seuraavanlaista teosta. Kreikan ilmatieteenlaitoksen julkaisema tilastoihin perustuva teos: ”Oikeaan osuneet merisääennusteet vuosilta 1957 – 2007.” Teos sisältäisi sääkarttoja ja meteorologien kommentteja (esim. ”miten se nyt noin kohdalleen napsahti”). Pitkästä ajanjaksosta ja laajasta aihepiiristä huolimatta ei siitäkään mikään paksu teos tulisi. Saattaisi muutama A4 riittää.

Kreikassa on hyvät säätiedotukset veneilijöille. Vhf radion välityksellä säätiedotukset luetaan useaan kertaan päivässä. Lukuisat saaret ja niiden korkeat vuoret tekevät tuulien ennustamisen kuitenkin todella vaikeaksi ja epätarkaksi. Kohdallamme tuulien suunnat ovat pitäneet melko hyvin paikkansa, mutta tuulien voimakkuus on ollut usein huomattavasti ennustettua kovempi.

Me lähdimme Kosista kohti Miloksen saarta vapunpäivänä kello 8. Sää oli hyvä ja vene kulki mukavasti purjeilla. Aamupäivän aikana taivaalle alkoi kuitenkin kasaantua pilviä ja tuuli heikkeni. Iltapäivällä alkoi sataa vettä ja sade jatkui taukoamatta iltaan asti. Illan aikana tuuli voimistui ja aallokko kasvoi. Huononevan sään tunsi veneen liikkeistä. Tuuli ei ollut vielä kovaa, mutta vene alkoi kulkea ”nyökkien” kasvavassa aallokossa. Illan hämärtyessä veneestä kuului outo pamaus. Mastoa tukevan oikeanpuoleisen barduunan haponkestävä kiinnityssakkeli murtui. Onneksi meiltä löytyi varaosa ja barduuna saatiin kuntoon. Keinuvassa veneessä barduunan vaijeri tempoili ja sakkelin vaihto oli hankala työ. Alkuillasta minulla oli ollut hiukan kylmä, mutta barduunan korjauksen jälkeen tunsin muutaman hikipisaran vaeltavan selässäni.

Myöhemmin illalla tuuli yltyi niin, että meillä oli ainoastaan kolmannessa reivissä oleva isopurje ylhäällä. Taivaalla salamoi ja ukkonen jyrisi. Yöllä tuuli tyyntyi ja jätti jälkeensä ison mainingin, joka keinutti venettä epämukavasti. Meidän oli käynnistettävä kone purjeiden avuksi.

Aamuyöllä noin kello 3 veneen moottorin kierrokset muuttuivat ja vene alkoi täristä voimakkaasti. Heräsin kesken unien ja tiesimme heti, että potkuriimme oli tarttunut jotain ylimääräistä. Kurkotin kaiteen yli ja valaisin potkuria valonheittimellä. Potkuriin oli tarttunut iso valkoinen muovipussi. Yritin poistaa pussia venehaan avulla, mutta pussi oli tiukasti potkurin ympärillä ja työ oli tuloksetonta. Emme voineet käyttää konetta ja meidän oli odoteltava aamuun ja päivän valkenemista.

Aamuyöstä pääsimme eteenpäin pienessä myötäisessä tuulenvireessä. Aamulla auringon noustessa tuuli sopivasti tyyntyi ja oli aika sukeltaa tarkastamaan potkuri. Aamu oli puolipilvinen, ilman lämpötila oli 15 astetta ja merivesi samoissa lukemissa. Minun varustukseen kuului snorkkeli, puukko, pitkät kalsarit ja pitkähihainen paita. Aivan kuin asusteeni olisi tehnyt sukelluksesta lämpimämmän. Muuta merkitystä niillä ei ollut, kuin se, että kylmä merivesi jäähdytti ihoani pidempään sukelluksen jälkeen.

Onneksi muovipussi irtosi potkurista melko helposti ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Milosta.

Välimerellä on meressä ollut todella paljon muovipusseja ja roskaa. Muovipussit eivät välttämättä kellu aivan meren pinnassa, vaan saattavat olla noin metrin syvyydellä vedessä. Olemme antaneet niille tieteellisen nimen plasticos plasticos ja tämä valkoinen potkuriimme tarttunut kuului alaryhmään plasticos plasticos blanco. Surkea juttu.

Puoli tuntia moottorin käynnistyksen jälkeen sen ääni muuttui jälleen. Pakoputkesta kuuluva ääni muuttui voimakkaaksi paukkeeksi. Arvasimme heti, että jäähdytysvesipumpun siipipyörä oli hajonnut. Olimme väsyneitä huonosti nukutun yön jälkeen. Vesipumpun hajottua istuin hetkeksi alas ja suustani purkautui kaksi kertaa oikeita aikuisten kirosanoja: ”xxxxxleen, xxxxxleen, xxxxxle.” Ei auttanut kiroilu, oli otettava työkalut käteen ja ryhdyttävä siipipyörän vaihtoon.

Vesipumpun siipipyöriä on hajonnut todella paljon Uudesta Seelannista lähtömme jälkeen. Heikoimpia ovat olleet Volvo Pentan alkuperäiset varaosat. Jotkut siipipyöristä ovat kestäneet alle sata tuntia. Siipipyörien kuminen osa on irronnut keskiön pronssisesta holkista ja jäähdytysveden virtaus on loppunut välittömästi. Onneksi olemme huomanneet vioittumisen ajoissa ja olemme säästyneet moottorin ylikuumenemiselta. Siipipyörän tuotekehityksellä on ilmeisesti saatu piristystä varaosakauppaan.

Ennen Miloksen satamaan saapumistamme öljynpaineen merkkivalo ja hälytysääni heräsivät jälleen eloon. Eipä olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Ankkuroimme Miloksen sataman ulkopuolelle. Satama oli ahdas ja siihen osui maininki. Ankkuripaikka sataman ulkopuolella oli hiljainen ja rauhallinen. Pumppasimme jollan ja kävimme satamapoliisin luona leimauttamassa paperimme. Kylästä löytyi myös hyvä kauppa, josta saimme tuoretta leipää ja muita tarvikkeita iltapalaksi. Olo oli väsynyt ja uni tuli aikaisin.

Aamulla olo oli jälleen pirteä ja matkan pienet murheet tuntuivat kovin mitättömiltä. Kävimme netissä ja säätiedotus lupasi hyviä tuulia. Päätimme jatkaa matkaa saman tien. Kävimme leimauttamassa paperimme ja olimme valmiita jatkamaan matkaa kello 12. Otimme suunnaksi Peloponnesoksen ja siellä Kalamatan sataman. Matkaa kartasta mitattuna oli noin 140 mailia. Tuuli oli todella hyvä ja pääsimme purjeilla noin 40 mailia eteenpäin. Illalla tuuli kuitenkin tyyntyi ja oli otettava jälleen kerran moottori avuksi.

Välimerellä olemme kalastaneet jonkin verran, mutta tulos on ollut todella huono. Kalaonnemme kuitenkin kääntyi ja illalla saimme noin kolme kiloa painavan tonnikalan. Tarkempi lajimääritys jäi sopivan kirjallisuuden puutteessa tekemättä. Tonnikaloja on useita eri lajeja ja niiden tunnistaminen melko vaikeaa. Kaupassa tunnistaminen onnistuu melko hyvin, koska purkkien kylkeen on kirjoitettu: ”tonnikalaa öljyssä, tonnikalaa vedessä tai tuna light”. Kalasta saimme isot fileet ja annoimme puolet kalasta S/Y Goilien Kårelle ja Anitalle. Tillillä ja pippurilla maustetut, pannulla paistetut tonnikalapihvit maistuivat erinomaisilta keitettyjen perunoiden kanssa.

Säätiedotus lupaili meille myötäisiä tuulia. Säätiedotuksen mukaan tuuli puhaltelisi kaakosta noin 10 m/s. Meri oli rasvatyyni ja ajoimme koneella koko yön. Aamulla pääsimme muutaman mailin purjeilla, mutta sitten tuuli taas tyyntyi.

Aamulla meillä oli matkaa Kalamatan satamaan noin 20 mailia. Auringon noustessa näimme kaksi purjevenettä, jotka lähtivät matkaan ohittamastamme lahden pohjukasta. Toinen veneistä oli rungoltaan tumma ja toinen vaalea. Katselimme veneitä ja mietimme, mihin ne mahtavat olla matkalla. Sitten vhf radiosta kuului tuttu ääni. Tanskalainen Jens kutsui toista venettä ja tunnistimme hänen äänen välittömästi sen kuultuamme. Kutsuin Jensiä radiolla ja saimme kuulla, että hän oli vain mailin meidän takanamme. Tiemme erosivat Fidzillä noin vuosi sitten ja nyt aivan sattumalta kuulimme hänet radiossa. Hidastimme nopeuttamme ja odottelimme niin, että hän sai meidät kiinni. Vaihdoimme pikaiset kuulumiset keskellä merta jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Jens oli matkalla Piloksen satamaan ja lupasimme olla yhteydessä ennen kuin jatkamme matkaa kohti Maltaa. Maailma on niin kovin pieni.

Kalamata on kuuluisa oliiveista. Kalamatassa on runsaasti oliiviviljelmiä. Kalamata on melko suuri kaupunki ja sen kaduilla ei juuri turisteja näkynyt. Kalamatasta saimme hankittua kaksi varaosa siipipyörää vesipumppuun. Lisäksi hankimme vahvemmat sakkelit hajonneeseen barduunaan. Ohjelmassa oli lisäksi moottorin öljynvaihto.

Kalamatan satamassa tapasimme suomalaisen Kimmo Vaseniuksen. Hän oli viettänyt jo muutaman kauden Kalamatassa Pohjanneito veneellään. Kimmon kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia. Kalamatassa oli myös toinen suomalaine vene S/Y Aruru. Arurun olimme tavanneet vuonna 2004 Karibialla. Nyt vene oli laiturissa ilman miehistöä, jotenka heidän tarinoita maailman meriltä emme kuulleet.

Kalamatan marina maksoi 25 euroa/vrk. Marina oli ihan hyvä, mutta jotenkin tuntui, että 25 euroa oli hiukan liikaa. Säätiedotus lupaili melko mukavia tuulia ja päätimme jatkaa matkaa tiistaina 8.5. Päästyämme avoimelle merelle meitä oli vastassa kova tuuli ja iso aallokko. Pääsimme eteenpäin purjeilla, mutta meidän oli ohjattava enemmän etelään suorasta kurssista Maltaan. Vastainen tuuli jatkui myös seuraavana päivänä. Matka eteni ryskyen vastaisessa aallokossa.

Olimme yhteydessä Jensiin vhf radion välityksellä. Jens oli päättänyt seurata meitä Maltaan. Vhf yhteys oli outo juttu, koska meillä oli välimatkaa noin 100 mailia. Normaalisti 15 - 20 mailia on ollut rajana radion kuuluvuudelle.

Keskiviikkona veneemme istumalaatikkoon laskeutui pieni lintu, joka etsi suojaa tuulelta. Lintu nukkui yön istumalaatikossa ja vielä seuraavana aamuna se piti päätään siipensä suojassa ja nukkui. Yritimme syöttää sille siemeniä, mutta nokan muodosta päätellen se oli hyönteissyöjä. Eväämme ei lintua auttaneet, eikä se jaksanut jatkaa matkaansa, minne lie ollut matkalla.

Torstaina tuuli oli suoraan vastainen. Onneksi tuuli oli kadottanut voimansa ja pääsimme mukavasti eteenpäin purjeilla, koneella hiukan auttaen. Perjantaina noin kello 14 saavuimme Vallettaan. Matkaa Kalamatasta oli kertynyt 370 mailia.

Valletta Grand Harbuor marina oli ihan mukava paikka. Marinan hinta, 34 euroa yö oli kuitenkin melko korkea. Marina on melko uusi ja huvittavinta siinä oli se, että marinassa oli vain yksi wc, joka oli yhteinen naisille ja miehille. Wc:ssä oli suihku ja pytty samassa huoneessa. Marinassa oli paikka 270:lle veneelle! Aamulla oli oltava nopea tai sitten kärsivällinen.

S/y Carita ja Jens saapuivat Vallettaan päivä meidän jälkeemme. Meillä oli vuoden tarinat kerrottavana. Kuulimme Jensin meriselityksen hänen joutumisestaan koralliriutalle, sekä tarinan siitä, kuinka hänen veneeseen oli murtauduttu Suvassa.

Malta on mielenkiintoinen valtio. Malta koostuu kolmesta saaresta, joista suurin on Malta. Gozo on pienempi ja harvemmin asutettu kuin Malta. Maltan ja Gozon välissä on pieni Comino saari. Maltan suurin tulonlähde on turismi. Valletta on nimetty UNESCON maailman perintö kohteeksi vuonna 1980. Koko Valletta on täynnä historian siipien havinaa. Vaikka marina oli kallis, niin hintataso Maltassa oli melko alhainen. Hinnat ravintoloissa ja kaupoissa olivat kohtuulliset.

Valletassa koimme Suomen paluun eroviisusijoituksien normaalille tasolle, Kimi Räikkösen keskeytyksen Espanjassa ja Suomen tappion Kanadalle jääkiekossa. Olimme valmistautuneet kolmeen voittoon.

Maanantaina 14.5 säätiedotukset lupasivat kovia tuulia koko viikoksi. Maanantaina oli kuitenkin tyyni päivä ja siirryimme viiden mailin päähän St Paul lahteen ankkuriin. Vietimme lahdella kaksi yötä. Keskiviikkona 16.5. siirryimme Gozo saarelle Mgarr marinaan. Marina oli huomattavasti Vallettaa halvempi ja Mgarr oli pieni ja mukava kalastajakylä. Torstaina kävimme tutustumassa Gozon saaren pääkaupunkiin Victoriaan.

Säätiedotukset näyttävät siltä, että me pääsemme jatkamaan matkaa sunnuntaina. Silloin on luvassa myötäisiä tuulia ja matkamme voi jatkua kohti länttä.

Arvatkaapa, kuinka monta kertaa mielessäni olen ajatellut seuraavia hullun hauskoja tietokilpailu kysymyksiä.

Mikä seuraavista on valtio Italian etelä puolella? a) Odota b) Malta c) Venttaa

Mikä mahtaa olla sen pääkaupunki? a) Tarua b) Valletta c) Puppua

Puujalkavitsien kuningas on palannut (King of the wooden leg jokes has returned).