Malakan salmessa, merirosvojen kotivesillä.

Singaporesta otimme suunnan luoteiseen ja kohti Malesiaa. Purjehdimme Malakan salmessa, joka on aikaisemmin ollut huonossa maineessa merirosvojen takia. Merirosvous on kuitenkin vähentynyt ja ainoat raportoidut merirosvohyökkäykset ovat kohdistuneet kauppa-aluksiin. Purjehdus Malakan salmessa on melko mielenkiintoista, koska laivaliikenne on vilkasta ja vuorovesivirrat vaikuttavat ratkaisevasti veneen kulkuun. Lisäksi salmessa on runsaasti kalastajia pyydyksineen. Malakan salmessa saattaa olla myös voimakkaita ukkoskuuroja, joita kutsutaan nimellä ”Sumatrans”. Kuurot kestävät muutaman tunnin ja moni vene on joutunut hankkimaan veneeseen uutta elektroniikkaa ukkosen tekemien tuhojen vuoksi.

Välttääksemme kalastajien veneet ja pyydykset meillä oli tarkoitus purjehtia vain päivisin ja pysähtyä yöksi ankkuriin. Matkaan päästyämme teimme kuitenkin muutoksen suunnitelmaan ja päätimme purjehtia yön yli suoraan Port Dicksoniin, jonne matkaa oli noin 140 mailia. Päästyämme ulos Johorin salmesta ajoimme suoraan suureen, mustaan ja paksuun öljylauttaan, joka oli ilmeisesti ”vahingossa” livahtanut ulos jonkin laivan pilssistä. Necessen valkoisena hohtavat kyljet olivat hetkessä öljyn tahrimat ja tiedossa oli veneen puhdistusta. Huusin ilmoille pitkän liudan perhanoita ja muita mieleeni muistuneita voimasanoja (himputti, jukra sentään yms.).

Purjehdimme aivan laivojen reittijakojärjestelmän reunassa ja näin vältimme kalastajien pyydykset. Valoisan aikana näimme useita laivoja ja pimeän laskeuduttua Malakan salmeen, meille selvisi, että meidän ei tarvitse olla yksin pimeässä. Kevyen tuulen takia käytimme konetta apunamme koko matkan ajan. Meillä oli myös koko ajan tutka päällä, jonka näytöltä oli helppo seurata lähestyviä laivoja. Malakan salmeen Indonesiasta levinnyt savusumu ei tehnyt tähystyksestä yhtään helpompaa. Reittivalintamme oli kuitenkin hyvä ja yön aikana näimme vain muutaman kalastusaluksen, jotka ohittivat meidät melko pitkän matkan päästä. Samoin laivat, jotka matkasivat kohti Intian valtamerta ohittivat meidät noin puolen mailin päästä. Yksi paikallinen alus oli yllättää meidät yön aikana ja jouduimme hidastamaan nopeuttamme törmäämisen estämiseksi. Alus oli melko suuri ja sen ilmestyminen eteemme lähes valaisemattomana oli hiukan pelottava tilanne. Alus oli ilmeisesti puinen, koska se ei näkynyt tutkassamme. Yöllä näimme taivaalla salamoiden aiheuttamaa sinertävää välkettä, mutta varsinaisilta ukkoskuuroilta vältyimme. Seuraavana aamuna ukkoskuuro sateineen oli suoraan edessämme, mutta tutkan avulla havaitsimme sen ajoissa ja suunnan muutoksella saimme sen kierrettyä.

Yön aikana oli vauhtimme gps:n näytön perusteella hidastunut ja luulin sen johtuvan vastavirrasta. Lokin siipipyörään oli tarttunut jotain roskaa ja emme nähneet nopeuttamme veden suhteen. Ennen Port Dicksoniin saapumistamme näimme vedessä kelluvan puuveistoksen ja koetimme poimia sen ylös vedestä. Yrittäessämme hiljentää veneen vauhtia veistoksen kohdalla, totesimme että potkurissa oli jotain vialla. Peruuttaessamme moottorin avulla huomasimme, että potkurissa ei ollut mitään tehoa ja kierroksia nostettaessa vene alkoi täristä voimakkaasta. Oli perjantai 13. päivä ja näin suurinumeroisten seteleiden vilahtelevan silmieni editse, saamatta niihin mitään otetta. Eteenpäin ajettaessa veneen kulku oli melko normaalia. Veistos osoittautui mustaksi, osittain palaneeksi Budhan patsaaksi johon meressä vietetyt päivät olivat jättäneet omat jälkensä.

Saavuimme Port Dicksoniin iltapäivällä ja kiinnitimme Necessen hienon Admiral marinan laituriin. Meressä kellunut Budha patsas pelasti meidät suuremmilta murheilta, koska tiesimme, että potkurissamme oli jotain pielessä. Olisimme muuten ajaneet laituriin normaalilla nopeudella ja yrittäessämme jarruttaa pakin avulla olisimme vain voineet todeta laiturin lähestyvän melko nopealla vauhdilla. Kovan rysähdyksen ja hämmästyneiden ilmeiden jälkeen olisimme kärsimättömästi odottaneet sitä hetkeä, jolloin Necessen keula lähtisi hitaasti laskeutumaan ponttonilaiturilta takaisin veteen. Kevyt punoitus kasvoillamme olisimme tehneet selittäviä eleitä käsillämme ja siitä huolimatta olisimme saaneet osaksemme muiden veneilijöiden arvostelevat katseet.

Admiral marinassa koin voimakkaan Déjà vu - tuntemuksen, olin ollut täällä aikaisemminkin. Näin tosiaan olikin, koska olin työmatkalla Port Dicksonissa kahdeksan vuotta sitten ja asuin neljä kuukautta lähellä silloin vielä rakenteilla ollutta Admiral marinaa.

Saapumispäivänämme kävimme Port Dicksonissa hoitamassa maahantulo muodollisuudet. Kävimme myös paikallisessa marketissa ja totesimme, että Malesia oli huomattavasti halvempi maa, kuin Singapore.

Seuraava päivä kului veneemme kylkiä puhdistaessa. Keulassa ja perässä öljyn jättämä ruskea vana ylettyi noin 30 cm korkeuteen vesilinjasta. Tahroja oli todella vaikea puhdistaa ja veneen pesu ja vahaus kesti koko päivän. Onneksi saimme suurimmat tahrat puhdistettua ja vene näytti jälleen jokseenkin puhtaalta. Onnea oli myös potkurin suhteen, jonka kävin tarkastamassa sukeltamalla. Potkuriimme oli tarttunut nippu nailon narua ja paali merilevää, jotka sain poistettua puukon avulla.

Maanantaina pakkasimme reppumme ja otimme suunnaksi Malesian pääkaupungin Kuala Lumpurin. Marinan läheltä saimme taksikyydin Port Dicksonin keskustaan ja sieltä jatkoimme bussilla Serambanin kaupunkiin. Serambanissa vaihdoimme bussia ja jatkoimme Kuala Lumpuriin. Matkustaminen Malesiassa on halpaa ja bussimatkojen hinnat todella edulliset. Malesian rahayksikkö on ringgit ja yksi euro on noin 4,6 ringittiä. Taksimatkamme aamulla maksoi 4 ringittiä, bussimatkamme Serambaniin 6 ringgittiä ja bussi Kuala Lumpuriin 9,40 ringittiä. Matkamme maksoi yhteensä vain reilut neljä euroa

(2 eur / hlö) ja pidimme sitä halpana hintana, koska matkaa kertyi lähes 100 kilometriä.

Kuala Lumpurista löysimme sopivan hotellin aivan Chinatownin keskustasta. Hotellin nimi ”Hotel Chinatown” ei meitä yllättänyt. Ilmastoidun, suihkulla ja tv:llä varustetun kahden hengen huoneen hinta oli 80 ringgittiä, eli noin 18 euroa / yö.

Malesian valtio koostuu kolmestatoista osavaltiosta, joista yksitoista sijaitsee Malakan niemimaalla Thaimaan ja Singaporen välissä. Sabahin ja Sarawakin osavaltiot sijaitsevat Kalimantanin luoteisessa osassa. Malesia on ollut Ison Britannian hallinnassa ja se itsenäistyi vuonna 1957. Singapore oli aikaisemmin osa Malesiaa, mutta erosi liittovaltiosta vuonna 1965. Tina, raakakumi ja sahateollisuuden kehittämiseksi maahan rakennettiin runsaasti teitä ja rautatie verkosto. Maahan tuotiin työvoimaa Intiasta ja Kiinasta.

Malesian väkiluku on noin 19 miljoonaa.

Kuala Lumpur on mielenkiintoinen sekoitus malesialaista, kiinalaista ja intialaista kulttuuria. Kaupungista löytyy Chinatown, Little India ja lisäksi useita suuria kauppakeskuksia tavarataloineen. Kuala Lumpurin maamerkki on Petronas Twin tower, jonka kaksi vierekkäin olevaa korkeaa rakennusta kohoavat 451,9 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Tornien juuressa sijaitsee suuri kauppakeskus KLCC, johon me kävimme tutustumassa heti ensimmäisenä päivänä. Kauppakeskuksen tarjonta ei meitä yllättänyt. Samanlaisia keskuksia, samoilla tuotteilla löytyy varmasti monesta eri maasta. Päivän aikana kävimme vielä Bintang ostoskadulla ja aikamme kierreltyämme jatkoimme takaisin Chinatownin kapeille kaduille.

Chinatown on iltaisin vilkas paikka. Päivällä melko tyhjinä olleet kadut olivat täyttyneet sadoista myyntikojuista ja lukuisten pienten ravintoloiden tarjonta oli runsasta. Chinatown on suosittu turistikohde ja kaduilla näkyi runsaasti ulkomaisia matkailijoita.

Monen myyntikojun tuotteet olivat kopiota ja monella myyjällä oli radiopuhelinyhteys, jonka välityksellä he saivat varoituksen mahdollisesta tarkastuksesta. Malesiassa on yritetty taistella piraatti tuotteita vastaan, mutta ilmeisesti melko turhaan.

Tarjolla oli kelloja, DVD elokuvia, lenkkikenkiä ja muita merkkituotteita taidokkaasti kopioituna. Myytävänä oli runsaasti myös vaatteita ja kankaita. Vaatteet olivat halpoja ja t-paitoja sai eurolla. Tinkiminen kuului kaupantekoon ja hinnat putosivat helposti kolmannekseen alkuperäisestä hinnasta.

Myös minä pääsin shoppailun makuun ja innostuin ostamaan kahdella eurolla ”Spring Come” nimisen käsikäyttöisen ompelukoneen. Veneellä tehdyn pikaisen kokeilun perusteella laite toimi moitteettomasti ja sain sinisten shortsien punttiin keltaisella langalla ommeltua noin viiden sentin pituisen sauman. Sen jälkeen en ole onnistunut saamaan laitteella saumaa aikaiseksi. Taitaa olla jokin säätö pielessä. Saattaa kevät tulla, ennen kuin laite saadaan toimimaan.

Seuraava hankintani oli kello, Rolex Submariner (= sukellusveneen miehistön jäsen). Kello on varustettu sinisellä kellotaululla ja myyjän mukaan se oli ”original copy”. Muutaman euron hintainen kello on hienon näköinen ja automaattivedolla varustettu laite. Kopioiden valmistus täytyy olla todella teollista toimintaa, koska missään autotallissa ei niin hyviä kopioita pysty tekemään. Kellotaulussa on ilmoitettu, että kello on vesitiivis 300 m ja epäilen, että se on rannasta kuivalle maalle päin. Syvyys se ei voi olla, koska suihkussa kellooni oli päässyt kosteutta. Muuten oikein hyvä ja ripeäkäyntinen kello, ei meinaan kauan tuntia pyyhkäise. Saattaa olla, että Submariner lentää oikeaan elementtiinsä, kunhan seuraava sopiva syvänne sattuu kohdalle.

Innolla odotan, millaisia hankintoja pääsen Thaimaassa tekemään.

Hotellimme oli hiljainen ja oli mukava nukkua ilmastoidussa huoneessa. Singaporeen saapumisemme jälkeen on veneessä ollut todella kuuma. Veneessä on vaikea saada hyvää tuuletusta aikaiseksi ja yöt ovat olleet todella hikisiä. Ankkuripaikoissa saattaisi olla hiukan helpompaa, koska vene kääntyy automaattisesti keula tuuleen ja luukkujen kautta saisimme ilman virtaamaan sisällä. Satamissa tilanne on toinen ja usein suuret veneet ja satamien rakenteen estävät ilman vapaat virtaukset. Singaporesta lähtien on ollut myös tyyntä ja ilma kosteaa.

Seuraavana aamuna lähdimme tutustumaan Hindujen pyhään paikkaan Batu Cavesiin. Batu Caves sijaitsee noin 13 km Kuala Lumpurin keskustasta ja matkustimme sinne

bussilla. Paikallisliikenteen busseilla oli todella halpa matkustaa, mutta bussien aikataulujen ja reittien löytäminen ei ole aivan helppoa. Kuala Lumpurissa on useita eri yhtiöitä, jotka hoitavat bussiliikennettä kaupungin sisällä. Jokaisella yhtiöllä on omat vuoronsa ja aikataulunsa. Bussit lähtevät eri paikoista ja lähtöpaikkojen löytäminen oli melko vaikeaa. Ihmiset ovat kuitenkin ystävällisiä ja jokainen auttaa varmasti parhaansa mukaan, jos heiltä kysyy neuvoa. Bussikuskit ovat myös avuliaita ja pysäyttävät bussin oikealla pysäkillä, jos et itse tiedä missä jäädä pois kyydistä. Me löysimme oikean bussin ja vieressämme istunut rouva piti henkilökohtaisesti huolen siitä, että seuraavalla asemalla bussia vaihtaessamme pääsimme oikeaan kyytiin.

Batu Caves on suuri luola ja se on löydetty joskus 1800 luvun lopulla. Luolan suuaukolle mentäessä jouduimme kiipeämään 272 porrasaskelmaa. Luola on valtavan kokoinen ja sen sisälle on rakennettu hindujen jumalia esittäviä patsaita. Luolan ulkopuolella portaiden alapäässä oli suuri kultainen patsas ja temppeli. Seuraavaksi, kun pääsemme internetin ääreen, niin täytyy hiukan sivistää itseämme ja tutkia hindu uskontoa. Taitaa olla niin, että minulla on ollut muuta tekemistä koulun uskontotunnilla juuri silloin, kun aihetta on käsitelty.

Kahden Kuala Lumpurissa vietetyn päivän jälkeen tuntui siltä, että kaupungissa olisi riittänyt nähtävää pidemmäksikin ajaksi. Kuala Lumpur on mielenkiintoinen ja edullinen kaupunki. Kuala Lumpurista löytyy paljon edullisia majapaikkoja ja ravintoloita. Joukkoliikenne toimii hyvin ja matkustaminen on halpaa. Kannattaa poiketa, jos on Aasiaan päin matkustamassa.

Port Dicksonissa olimme kahdeksan päivää ja lauantaina 21.10. päätimme jatkaa matkaamme. Malesiassa oli alkanut hindujen Deepavali juhla. Deepavali on hindujen suurin juhla ja käännettynä Deepavali merkitsee ”Festival of Light”, valon juhla. Tänä vuonna juhla alkoi 21.10, koska silloin syntyi uusi kuu. Juhlan aiheena on hyvän voitto pahasta tai valon voitto pimeydestä. Etelä Intiassa juhlitaan Lordi Krishnan voittoa Narakasura pirusta, joka aiheutti suurta hämminkiä taivaan ja maan välillä. Pohjoisessa Intiassa on hiukan toiset aiheet, mutta juhla on kuitenkin sama. Deepavali on kansallinen vapaapäivä Malesiassa.

Tuulet olivat heikot ja jouduimme ajamaan koneella koko lauantai päivän. Iltapäivällä ankkuroimme Port Klangin edustalla sijaitsevien saarien läheisyyteen. Malesian länsirannikolla meri on melko matala ja pohja on savea tai mutaa. Ankkuripaikkojen löytäminen on helppoa ja ankkurin pito pohjassa hyvä. Port Klang on Malesian vilkkain satama ja siellä sijaitsee Royal Selangor Yacht Club. Kuulimme muilta veneilijöiltä, että sataman vesi on erittäin likaista ja Port Dicksonissa suoritetun veneen pesuoperaation jälkeen, päätimme olla menemättä satamaan.

Aamulla jatkoimme matkaamme kohti Pankorin saarta. Päivä oli jälleen tuuleton ja koneella ajo jatkui. Yöksi ankkuroimme noin 1,5 mailin päähän lähimmästä rannasta. Vettä ankkuripaikassa oli noin seitsemän metriä ja oli outoa olla ankkurissa keskellä merta.

Aamulla jatkoimme matkaamme ja pääsimme pitkästä aikaa pelkillä purjeilla eteenpäin. Iltapäivällä saavuimme Lumut international Yacht Clubin laituriin.

Lumut on pieni kaupunki ja se oli täyttynyt sadoista paikallisista turisteista, jotka olivat tulleet viettämään Deepavali juhlaa tai 24. ja 25. lokakuuta sijoittuvaa muslimien Hari Raya juhlaa, jotka myös ovat vapaapäiviä Malesiassa. Monet turistit olivat matkalla Pankorin saarelle, johon oli lauttayhteys Lumutista.

Hari Raya päättää muslimien kuukauden kestäneen paaston, jota kutsutaan Ramadhaniksi. Hari Raya on muslimien suurin juhla ja myös sen ajankohta riippuu kuun kierrosta. Juhlan ajankohdan päättää uskonnolliset johtajat, jotka kuun asennosta katsovat sopivan ajankohdan. Oikea päivä ja ajankohta ilmoitetaan televisiossa ja radiossa ja sen perusteella ihmiset osaavat valmistautua suureen juhlaan. Ramadanin aikana ihmiset paastoavat päivisin 12 tuntia ja ruuan ja juoman nauttiminen päivisin on kielletty. Paastoaika riippuu auringon nousu- ja laskuajoista ja esim. hampurilaisketju Mc Donalds ilmoitti lehdissä paikkakunnittain paaston ajat minuuttien tarkkuudella.

Hari Raya juhlaan kuuluu syöminen ja ilotulitukset. Juhlaa vietetään perinteisin menoin ja se vastaa meidän joulua.

Lumutista jatkoimme matkaa 25.10. kohti Penangin saarta ja George Townia. Matkaa George Towniin oli noin 87 mailia ja lähdimme matkaan kello kolme iltapäivällä. Tuuli oli jälleen kateissa ja matkaa tehtiin koneen avustuksella. Saimme seuraksemme sateen, joka kasteli meidät ja teki päivästä harmaan. Indonesiasta levinnyt savusumu oli hiukan hälvennyt ja näkyvyys oli parantunut. Illalla tuuli virisi, mutta meidän matkaamme se ei helpottanut, koska tuuli oli suoraan vastainen. Tuulen nostattama aallokko hidasti matkaamme ja veneen keula pomppi aaltojen tahdissa. Ilmeisesti puhelin itsekseni pimenevässä illassa ja kehuin Malakan salmen oivallisia purjehdussäitä. Yöllä taivaan valaisi lukuisat salamat ja ukkosen jyrinä kantautui korviimme, mutta jälleen kerran vältyimme joutumasta ukkoskuuroon. Pimeällä merellä oli myös lukuisia kalastusaluksia, joiden kulkusuunnan arvioiminen epämääräisten kulkuvalojen vuoksi oli melkoista arpomista.

Aamulla saavuimme George Towniin ja kiinnityimme Tanjong City marinan laituriin.

Tanjog City marina on uusi ja se sijaitsee aivan George Townin keskustassa. Marina oli hyvä ja sen ainoa huono puoli oli Penagin ja mantereen välisten lauttojen aiheuttama maininki, joka ajoittain heilutti venettä todella voimakkaasti.

Ilmeisesti Malakan salmessa vallinneen savusumun, yöllisten purjehdusten ja pimeällä tähystämisen vuoksi silmäni eivät olleet aivan kunnossa ja tunsin niiden olevan hiukan ”hiekkaiset”. Jouduimme etsimään silmätippoja vaivojen lievittämiseksi.

Emme oikein tienneet millaiseen paikkaan olimme matkalla. Lähestyessämme Penangin saarta näimme suuria ja korkeita rakennuksia. Penagin lentokenttä oli vilkas ja suuret matkustajakoneet laskeutuivat ja nousivat kentältä pienin väliajoin. Olimme saapuneet vilkkaaseen ja moderniin kaupunkiin, joka oli kaikkea muuta, mutta ei hiljainen kalastajakylä.

Penangin historia alkaa vuodesta 1786, jolloin englantilainen kapteeni Francis Light teki sopimuksen Penangin omistuksesta Kedahin sultaanin kanssa.

Penang oli alussa vain soinen ja viidakkoinen saari, jossa malaria oli yleinen tauti. Kapteeni Light keksi kuitenkin melko tehokkaan keinon siivota rantoja. Hän latasi laivan tykit hopeakolikoilla ja laukaisi ne viidakkoon ja sai näin aikaiseksi melko ripeää liikehdintää viidakon alimpien kasvikerrosten siivoamisessa.

Penangista tuli nopeasti tärkeä kauppapaikka, jossa tee, mausteet, posliini, tekstiilit ja myöhemmin tina ja kumi olivat päätuotteita.

Penangista tuli sulatusuuni, jossa kauppiaat ja uudisasukkaat Euroopasta, Intiasta, Kiinasta, Thaimaasta, Burmasta ja Malesian niemimaalta kohtasivat.

George Town on todella mielenkiintoinen kaupunki. Kaupunki on sekoitus uutta ja vanhaa. George Townin kaduilla voisi viettää useamman päivän vain katsellen ihmisten päivittäisiä askareita. Kaupunki on täynnä historiallisia rakennuksia joihin kuuluu temppeleitä, kiinalaisten klaanien taloja, moskeijoita ja tietysti vanhoja asuntoja. Osa kaupungin kaduista on kapeita ja täynnä ääniä ja tuoksuja. Jos ei halua tutustua kaupunkiin kävellen voi tarvittaessa ottaa kyydin perinteisellä trishaw polkupyörä taksilla.

George Town on täynnä pieniä ravintoloita. Kaduilta löytyy nuudeli kojuja, kiinalaisia ja intialaisia ravintoloita ja ilmeisesti kaikkea siltä väliltä. Kaupunki on varmasti unelmakohde kulinaristeille. Me söimme pienissä kiinalaisissa ravintoloissa ja hyvän ateria kahdelle saa muutamalla eurolla.

Kaupungissa on runsaasti halpoja hotelleja ja kaupunki on suosittu turistikohde.

Hieno kaupunki.

Me vietimme saarella viisi päivää ja nähtävää olisi varmasti riittänyt muutamaksi viikoksi. Jatkoimme kuitenkin matkaamme ja seuraavana vuorossa oli Langkawin saari.

Matkaa Penagista Langkawille oli noin 55 mailia. Alkumatkan tyynen osuuden jälkeen tuuli heräsi, mutta oli jälleen melko vastainen. Meillä oli purjeet ylhäällä, mutta jouduimme käyttämään konetta apunamme, että ehtisimme ennen pimeän tuloa Langkawille.

Saavuimme noin kello 18 Dayangin saaren lounaiseen kulmaan ja vietimme siinä yön ankkurissa. Aamulla jatkoimme kohti Langkawin saaren pääkaupunkia Kuahia ja saimme veneellemme paikan Royal Langkawi Yacht Clubin laiturista.

Olimme varanneet paikan Rebak marinasta ja veneemme nostetaan ylös 5. marraskuuta pohjan maalausta varten. Ensimmäinen hoidettava asia Kuahissa oli löytää myrkkymaalit pohjan maalaukseen. Paikallisesta liikkeestä löysimme samaa myrkkymaalia, jota olimme laittaneet pohjaan Uudessa Seelannissa. Pohja on viimeksi maalattu noin kahdeksan kuukautta sitten. Matkaa Uudesta Seelannista tänne Langkawille on kuitenkin kertynyt yli 7000 mailia ja keulasta ja peräsimestä maali on jo osittain kulunut pois. Suomeen on matkaa jäljellä reilut 9000 mailia, joten muutama kerros maalia on lisättävä.

Veneen huollon jälkeen meillä on aikaa tutustua Langkawin saareen, koska jatkamme matkaa kohti Thaimaata ja Phukettia vasta joulukuun alussa. Langkawi on verovapaa saari ja joidenkin tuotteiden hinnat ovat melko edullisia. Pojilta kuulin, että olut on todella edullista ja kuulemma olut tölkki maksaa 1,70 ringittiä (noin 30 senttiä). Täytyy jossain välissä tutkia tilanne ja tarkistaa hintataso (kun Marikan valvova silmä hetkeksi herpaantuu).