Kanavamatkailua Euroopassa

Sunnuntaina 3.6. tuulet näyttivät suotuisilta ja jatkoimme matkaamme Bonifaciosta kohti Ranskan rannikkoa. Jälleen kerran pääsimme etenemään purjeilla vain muutaman tunnin ja sen jälkeen tuuli tyyntyi. Iltapäivällä tuuli kääntyi vastaiseksi ja illan aikana se voimistui. Myöhemmin illalla tuuli oli kovaa ja se oli vastainen. Pääsimme kohti Port St Lousia, mutta aallokko oli isoa. Jouduimme hiljentämään veneen vauhtia, koska isossa aallokossa meno oli todella kuoppaista. Tuuli tyyntyi yön aikana ja koneella ajo jatkui. Loppumatkasta meillä oli kevyt myötäinen tuuli, mutta se ei jaksanut kuljettaa meitä eteenpäin.

Maanantai iltapäivänä vieheeseemme tarttui mukavan kokoinen tonnikala ja se oli iloinen yllätys. Tonnikala oli todella voimakas ja sen väsyttäminen kesti jonkin aikaa. Olimme varmoja siitä, että se oli matkamme viimeinen tonnikala, joka ei ole pakattu peltipurkkiin.

Port St Louisiin saavuimme tiistaina 5.6. Tuulet matkan aikana olivat olleet keskimäärin hyvät. Alkumatkasta heikkoa sivutuulta, sitten kovaa vastaista ja sen jälkeen heikkoa myötätuulta. Siis keskimäärin mukavaa sivutuulta. Moottorilla ajon osalta matka meni myös keskinkertaisesti. Emme joutuneet vaihtamaan kuin yhden vesipumpun siipipyörän. Tulos oli heikkoa keskitasoa.

Port St Louis on kaupunki Rhône joen suistossa. Me parkkeerasimme veneemme Port St Lousin marinaan. Marinassa oli paljon veneitä, jotka olivat tulossa Välimerelle tai matkalla ylöspäin, samoin kuin me. Päivän aikana saimme hankittua paljon tietoa kanavista. Paikallisesta venetarvikeliikkeestä hankimme opaskirjan kanavista.

Marinan lähellä oli supermarket, jonka tarjonta oli todella hyvä. Nälkäisenä markettiin ei kannattanut mennä. Marketin hyllyt notkuivat juustoja, kinkkuja, makkaroita, maksapateeta, viinejä ja kaikkea mahdollista - olimme saapuneet Ranskaan.

S/Y Vindela veneen kippari Jerk sai järjestettyä kolmelle veneelle maston kuljetuksen Travemündeen (Vindela, Goilia ja Necesse). Saksalainen firma Yacht Graft (www.masttransporte.com) on erikoistunut mastojen kuljetukseen ja heiltä saimme parhaan tarjouksen. Meidän maston (17 m) kuljetuksen hinta oli 680 eroa ja se olisi perillä Travemündessa kesäkuun lopussa. Kuljetus ei ole kovin halpa, mutta matka kanavissa ilman pitkää mastoa on varmasti huomattavasti helpompaa.

Jerk Oldenburgin tarinoita maailman meriltä voi käydä lukemassa sivuilta www.autonik.se/vindela.

Mastomme kaadettiin lauantaina 9.6. Port Napoleonissa. Mastomme kaato oli aikataulun mukaan kello 11.30. Jouduimme maksamaan maston kaadon etukäteen ja sen hinta oli 100 euroa. Olimme etukäteen purkaneet mastosta kaikki ylimääräiset osat. Jouduimme odottamaan maston kaatoa yli kaksi tuntia sovitusta aikataulusta ja aikataulussa moni vene oli ohittanut meidät. Jouduin kaksi kertaa käymään kysymässä koska olisi meidän vuoromme. Vihdoin saimme mastomme alas ja toimitus kesti vain muutaman minuutin. Ainoa toimenpide marinan puolesta oli nostolenkin asennus ja maston nosto veneestä rannalla olleeseen telineeseen. Sata euroa tuntui hyvältä hinnalta, marinalle.

Marika kävi toimistossa valittamassa palvelusta ja aikatauluista. Palautteen saimme melko välittömästi maston noston suorittaneilta miehiltä. Kävivät haukkumassa meidät siitä, että me olemme kuulemma lomalla ja heidän täytyy tehdä töitä myös lauantaisin. Lisäksi miehet uhkailivat sillä, että mastomme ei lähde Port Napoleonista mihinkään. Käskivät seuraavan kerran mennä johonkin muuhun marinaan. Asiakaspalvelua parhaimmillaan. Ehkä jahtimme oli liian pieni tai sitten me vain olimme turhan tarkkoja aikataulusta. Päivä sinne tai tänne on ilmeisesti osa etelä ranskalaita kulttuuria.

Port Napoleonissa tapasimme hollantilaisen veneen, joka oli juuri tullut Välimerelle jokia pitkin ja heiltä saimme ostettua kaksi karttaa Ranskan kanaville. Ensimmäinen kartta oli Port St Lousista Lyoniin ja seuraava Lyonista Saône jokea pitkin Corren kaupunkiin. Karttojen avulla pääsisimme hyvään alkuun.

Meidän jokimatka alkoi maanantaina 11.6. Sulkujen kautta siirryimme Rhône joelle ja lähdimme kohti pohjoista. Rhône joki lähellä Välimerta on melko leveä ja veneilyyn soveltuva väylä on hyvin merkattu merimerkeillä. Rhône on merkattu kilometripylväin niin, että nolla kilometri kohta on Lyonin kaupungissa. Kilometripylväät osoittivat, että meillä on matkaa Lyoniin 323 kilometriä.

Matkamme eteni mukavaa vauhtia ja sää oli aurinkoinen ja kuuma. Matkan aikana kohtasimme muutaman kaupallisen aluksen, jotka kuljettivat rahtia Rhône joella.

Matkamme oli edennyt noin 30 kilometriä, kun saimme kokea ensimmäisen kerran Rhône joen kovan vastavirran. Nopeutemme putosi vain muutamaan solmuun ja kovassa virrassa veneen ohjaaminen oli tarkkaa puuhaa. Tuntui siltä, että matkasta Lyoniin tulisi pitkä ja vaivalloinen.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Arlesin kaupunki. Matkamme Arlesiin kesti lähes kahdeksan tuntia ja olimme edenneet vain 40 kilometriä. Arlessa oli kanavatoimisto ja sieltä saimme hankittua Vignette tarran, joka kiinnitetään veneen ikkunaan. Tarra on osoitus kanavamaksun maksamisesta. Osaltamme kuukauden kanavamaksu oli 90 euroa.

Arles on vanha kaupunki ja se on ollut tärkeässä asemassa maantieteellisen sijaintinsa vuoksi. Arles on ollut tärkeä kaupunki Rooman valtakunnassa ja keskiajalla se on ollut uskonnollinen keskus. Arlessa on hyvin säilynyt amfiteatteri, jossa gladiaattorit ovat taistelleet verisesti kauan sitten.

Taidemaalari Van Gogh on maalannut taulujaan Arlesin kaupungissa. Van Gogh menetti myöhemmin järkensä ja samaa kohtaloa peläten päätimme jatkaa matkaamme kohti pohjoista yhden yön jälkeen.

Aikataulumme mukaan meidän pitäisi palata takaisin Suomeen heinäkuun lopulla. Matkaa on vielä paljon jäljellä ja meidän on pidettävä kiirettä aikataulussa pysyäksemme. Kiire ei ole hyvä asia matkailun kannalta ja meiltä jää varmasti paljon kiinnostavia paikkoja näkemättä. Kanavamatkastamme ei tulisi syväluotaus ranskalaiseen kulttuuriin ja historiaan.

Kanavamatkalle lähtiessämme olimme iloisia siitä, että me emme olisi enää Välimeren oikullisten tuulien armoilla. Me voisimme jatkaa matkaamme säästä riippumatta, väärin arvattu. Me vältyimme kovalta Mistral tuulelta, joka saattaa sotkea matkasuunnitelmia Rhône joen laaksossa. Matkaamme hidastamaan ilmestyi kuitenkin pohjoisempana esiintyneet kovat ukkoskuurot. Rhône joen pinta oli normaalia ylempänä ja virtaus vuodenaikaan nähden kova.

Arlesista suuntasimme kohti Avignonin kaupunkia. Koko matkan ajan meillä oli kova vastavirta ja matka eteni hitaasti. Tarasconin kaupungin kohdalla vastavirta oli niin voimakas, että etenimme paikoitellen alle solmun nopeutta. Välillä tuntui siltä, että emme ikinä pääsisi Avignoniin. Matkan teko tuntui jopa hiukan vaaralliselta kovan virran vuoksi. Moottorin varma toiminta on välttämättömyys joen kovassa virrassa. Vesipumpun siipipyörän hajoaminen kovassa virrassa olisi varmasti aiheuttanut ylimääräistä hikoilua ja siipipyörän vaihto olisi todennäköisesti sujunut ennätysajassa. Vanha Volvo Pentamme ilmeisesti tajusi tilanteen ja puuskutti hitaasti kohti joen yläjuoksua lohikalojen lailla.

Tarasconin jälkeen meillä oli edessämme ensimmäinen sulku. Rhône joessa sulut ovat isoja ja ne on mitoitettu suurille joessa kulkeville rahtialuksille ja proomuille. Ensimmäisessä sulussa nousimme lähes 16 metriä ylöspäin. Sulkujen seinillä on kelluvat ponttonit, joihin vene kiinnitetään. Meidän ensimmäinen sulutus ei mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti ja saimme pieniä naarmuja keulakaiteeseen. Otimme virheestä kuitenkin opiksemme ja paransimme kiinnityssysteemiä seuraaviin sulkuihin. Ensimmäisessä sulussa selvisi myös se, että oli hyvä idea lähettää masto autokuljetuksella Travemündeen.

Avignonin kaupunkiin saavuimme iltapäivällä. Seitsemän tunnin aikana olimme edenneet 40 kilometriä. Avignonissa päätimme olla kaksi yötä ja odotella virran heikkenemistä. Ensimmäisen yön aikana joen pinta oli kuitenkin jatkanut nousuaan ja virta voimistunut.

Jos Arlesissa oli havaittavissa historian siipien havinaa, niin sitä oli ilmassa myös Avignonissa. Avignonissa on paljon historiallisia paikkoja ja nähtävyyksiä. Avignon on ollut aikoinaan paavien pääpaikka (1304 - 1377). Paavin palatsi on yksi suosituista nähtävyyksistä. Avignonin kapeilla kivipäällystetyillä kaduilla oli lähes kuultavissa hevosten kavioiden kopina ja paikallisten ihmisten puheensorina. Nyt Avignonin kaduilla oli paljon turisteja ja turisteille tarkoitettuja nähtävyyksiä. Avignon ja sen ympäristö ovat suosittuja turistikohteita. Me kiertelimme kaupunkia ja katselimme nähtävyyksiä ulkopuolelta. Yksi päivä ei riitä siihen, että kiertelisi kirkot ja palatsit läpikotaisin.

Avignonista matkamme jatkui 14.6. kello 7. Vastavirta oli hiukan helpottanut ja matkamme eteni mukavaa nopeutta. Matkalla Saint-Étienne-des-Sortsiin oli kaksi sulkua ja nousimme yhteensä 20 metriä ylöspäin. Etenimme lähes 60 kilometriä seitsemässä tunnissa. Saint-Étienne-des-Sortsiin saapuessamme taivas meni pilveen ja eteläinen tuuli nostatti laituripaikkaamme pienen aallokon. Iltapäivällä viereemme pysähtyi suomalainen vene, joka oli myös matkalla kohti pohjoista. Heidän aikataulunsa oli ilmeisesti meitä tiukempi ja he jatkoivat pienen pysähdyksen jälkeen matkaansa.

Rhône joen laakso on tärkeä viinialue Ranskassa. Saint-Étienne-des-Sortsissa kävimme maistelemassa alueen viinejä paikallisessa ”viinitehtaassa”. Yritimme olla asiantuntijoita ja tarkastella viinin hajuja, väriä ja makua. Myymälästä ostimme mukaamme muutaman viinipullon ja pullon samppanjaa. Oli mukava kokemus käydä pienen hiprakan alkulähteillä.

Yöllä oli kova ukonilma ja satoi kaatamalla. Seuraava aamu oli synkkä ja sateinen. Pilvet roikkuivat alhaalla ja vettä satoi edelleen kaatamalla. Ihmettelin, että miksi sade yleensäkään tulee pisaroina, kun se yhtä hyvin voisi tulla alas taivaalta yhtenä 10 cm paksuna levynä? Päätimme säästä huolimatta jatkaa matkaamme. Sateinen päivä veneellä ei varmasti olisi sen mukavampi, kuin kanavamatka kohti pohjoista. Heti matkaan päästyämme joki muuttui kanavaksi, jonka molemmat reunat olivat pengerretty betonilla. Kanavassa virta oli todella voimakas ja keskellä kanavaa nopeus putosi alle kahden solmun. Matka eteni kuitenkin hyvällä nopeudella, kuin ajoi aivan kanavan oikeassa reunassa. Ohjaaminen oli melko raskasta ja tarkkaavaisuutta vaativaa, koska kanavan reunaan oli vain muutama metri.

Aamun aikana sade lakkasi, mutta taivas oli vielä harmaiden pilvien verhoama. Päivän ensimmäisellä sululla nousimme 23 metriä ylöspäin. Sulun jälkeen pysähdyimme kanavan laitaan ja mietimme matkan jatkoa. Minä kävin kysymässä sululta Rhônen virtausta ja tietokoneen ruutu näytti nousevaa käyrää. Sulkumestarin mukaan sade kuitenkin oli lakannut ja virtaus kääntyisi pian laskuun. Muutaman tunnin pysähdyksen aikana aurinko oli tullut näkyviin ja sää parantunut huomattavasti. Päätimme jatkaa matkaamme kohti pohjoista.

Kello 15 saavuimme Viviersin kaupunkiin ja kiinnitimme veneemme sen mukavaan ja hiljaiseen marinaan. Olimme edenneet päivän aikana 38 kilometriä ja aikaa siihen oli kulunut 8 tuntia. Ei mikään päätä huimaava keskinopeus.

Kaupungista löysimme internetin ja kävimme tutkimassa Rhône joen virtauksia. Nettisivuilta http://www.inforhone.fr/ löytyi tietoja virtauksista eri kaupunkien kohdalla. Virtaukset näyttivät olevan nousussa ja me päätimme jäädä satamaan kahdeksi yöksi odottamaan parempia ”kelejä”.

Viviers oli mukava pieni kaupunki. Myös Viviersillä on pitkä historia takanaan ja sen kaduilla on kuljettu jo tuhat vuotta sitten. Kaupungin katedraali on rakennettu 1200-luvulla.

Viviers oli mukava pieni kaupunki, jossa kaikki tarvittavat palvelut olivat pienen kävelymatkan päässä.

Viviersissä saimme lainaksi naapurissamme olleelta hollantilaiselta pariskunnalta polkupyörät. He kertoivat meille, että viiden kilometrin päässä on iso supermarket, jonka valikoima on hyvä. Laitoimme reput selkään ja lähdimme matkaan. Marikan pyörässä oli satula, jonka korkeutta voi säätää ilman työkaluja. Minun pyöräni satulan säätäminen olisi vaatinut työkaluja ja niitä meillä ei ollut mukana. Ensimmäinen kilometri taittui mukavasti maisemia katsellen ja ranskalaista maaseutua ihastellen. Tie oli loivaa nousua ja jo ensimmäisen kolmen kilometrin jälkeen pyöräily tuntui jaloissa. Supermarkettia ei vielä näkynyt ja me päätimme jatkaa eteenpäin. Koko matkan tie oli loivaa nousua ja päästyämme supermarkettiin olimme aivan puhki. Matkaa oli kertynyt lähes kymmenen kilometriä ja pienellä pyörällä polvet suussa ajaen matka tuntui raskaalta. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että kuntoilusuoritukset ovat jääneet melko vähiin viimeisten kuukausien aikana. No, me saimme kuitenkin ostokset suoritettua ja palautimme pyörät hollantilaisille. Kiitimme tietysti pyörien lainasta ja kehuimme retkeä onnistuneeksi ja mielenkiintoiseksi, olimme kohteliaita.

Aamulla marinassa oli mukava herätä lintujen lauluun, auringon noustessa tuulen kahisuttamien lehtipuiden latvojen yläpuolelle. Tunnelma oli kuin kesäaamuna Päijänteellä. Päivä on pidentynyt huomattavasti matkallamme kohti pohjoista. Aurinko laskee myöhään illalla ja monesti se on ennättänyt taivaalle jo ennen meidän heräämistämme. Olemme ilmeisesti matkalla oikeaan suuntaan.

Matkamme jatkui sunnuntaina 17.6. kello 7.45. Kolmen sulun ja 56 kilometrin jälkeen saavuimme Valencen kaupunkiin. Matkamme kesti yhdeksän tuntia ja olimme nousseet 47 metriä ylöspäin. Valencessa sää oli sateinen ja tuulinen. Pikaisen iltapalan jälkeen olimme valmiita nukkumaan. Pitkä päivä kanavassa oli väsyttänyt meidät.

Maanantai aamuna kello 8 matkamme jatkui. Noin kahden kilometrin jälkeen löysimme ensimmäisen kiven kanavan pohjasta. Ajoimme lähellä kanavan reunaa ja yllättäen kaikuluotaimen lukema putosi 1,6 metriin, muutamaa hetkeä myöhemmin kolahti ja vene heilahti ikävästi. Veneemme ”pomppasi” kuitenkin kivien yli ja pääsimme jatkamaan matkaamme. Kölin etureunassa on todennäköisesti tarvetta pienelle paikkamaalaukselle.

Päivän ensimmäisellä sululla jouduimme odottamaan sulutusta lähes kolme tuntia. Kanavassa liikkuvilla ammattialuksilla on etuoikeus sulkuihin menoon ja nyt sululla tuntui olevan melkoinen ruuhka. Ensin tuli muutaman matkustaja-alus kanavaa alaspäin ja sitten kanavassa meni iso proomu ylöspäin. Proomut ovat mitoitettu niin, että ne juuri mahtuvat sulkuun ja tilaa pienille veneille samassa sulutuksessa ei ole. Suurin aluskoko Rhônen suluissa on 190 m x 11,4 m ja syväys 3 m, jotenka aivan pienistä purtiloista ei ole kyse.

Päivän aikana etenimme kymmenessä tunnissa noin 50 kilometriä. Yön vietimme Sablens sululla jonka läpäisimme illalla kello 18. Rhônellä sulkujen yhteyteen on rakennettu ponttonilaiturit, joihin on hyvä pysähtyä odottamaan sulutusta. Laitureissa on pysäköimisen kieltävät taulut, mutta meidän uniamme laiturissa ei kukaan tullut häiritsemää.

Tiistaina 19.6. saimme osaltamme Rhônen valmiiksi. Saavuimme Lyoniin illalla kello 17.30. Päivän aikana olimme olleet kahdessa sulussa ja nousseet noin 150 metriä Välimeren pintaa ylemmäs. Matkaa olimme taittaneet 323 kilometriä ja aikaa olimme kuluttaneet 9 vuorokautta. Rhône joki ei ollut meille suotuisa ja kovat virrat hidastivat huomattavasti matkamme etenemistä. Matkalla näimme hienoja maisemia ja kuljimme läpi historiallisten kaupunkien ja ikivanhojen viinitilojen. Olemme alittaneet useita vanhoja koristeellisesti rakennettuja siltoja joiden rakenteet saavat ihmettelemään sen aikaisten siltainsinöörien taitoja. Kuuluisin silloista on ilmeisesti Saint Benezet silta Avignonissa, josta on tehty kuuluisa laulu ”Pont d`Avignon”. Tieto sillasta on suoraan oppaastamme ja meillä ei ole mitään hajua kyseisestä kuuluisasta laulusta.

Lyon on Ranskan toiseksi suurin kaupunki. Lyonissa on asukkaita yli 1,2 miljoonaa. Samoin kuin monessa muussa pysähdyspaikassamme nähtävää olisi riittänyt useaksi päiväksi. Me tyydyimme kuitenkin siihen, että veneemme tankattiin dieselillä ja vedellä ja saimme supermarketista täydennystä ruokavarastoihimme.

Matkamme jatkui heti seuraavana päivänä Saône jokea pitkin kohti pohjoista. Me sanoimme hyvästi Jensille jo neljännen kerran matkamme aikana. Jens ja Tomas ruotsalaisesta S/Y Youyou veneestä päättivät ottaa kanavamatkailun hiukan rennommin, kuin me ja he jäivät Lyoniin muutamaksi päiväksi.

Saône joki on huomattavasti pienempi, kuin Rhône. Virta on heikompi ja kaupallisia aluksia joessa liikkuu huomattavasti vähemmän. Joessa olevien sulkujen korkeusero on vain muutamia metrejä. Saône joella aluksen maksimi syväys on 1,8 metriä ja meillä tulisi jatkossa varmasti olemaan jännittäviä hetkiä oman syväyksemme kanssa (1,8 m).

Lähdimme Lyonista puolelta päivin ja ajoimme ensimmäisenä päivän 52 kilometriä viidessä tunnissa. Matka taittui huomattavasti nopeammin ja rauhallisella joella oli huomattavasti mukavampi liikkua. Seuraavana päivänä päätimme ottaa hiukan aikataulua kiinni ja ajoimme huikeat 136 kilometriä 15 tunnin aikana.

Seurren kaupungissa meillä oli ensimmäisen kerran ongelmia syväyksemme kanssa. Meille ei löytynyt vapaata laituripaikkaa, joka olisi ollut tarpeeksi syvä veneellemme. Parkkeerasimme australialaisen pariskunnan veneen kylkeen ja veneen kiinnityksen jälkeen saimme heiltä kylmät oluet päivä päätteeksi. Hetken juteltuamme selvisi, että Sail Indonesia purjehduksessa tapaamamme S/Y Envy oli heidän tuttujaan ja he ovat yhteydessä heidän kanssaan viikoittain. Pyysimme lähettämään terveisiä.

Perjantai aamuna sää oli juhannusaatolle tyypillinen, satoi, tuuli ja ukkonen jyrisi. Me jatkoimme matkaamme aamulla kello 6.45. Päivän aikana etenimme jälleen mukavasti ja illalla pysähtyessämme Grayn satamaan meillä oli jo 283 kilometriä Saône jokea takana. Grayn kaupungissa meillä oli jälleen ongelmia syväyksen kanssa. Saimme paikan yhden vuokraveneen kyljestä, jossa oli tarpeeksi vettä meille. Varsinaisen laiturin vieressä vettä oli vain metri, jotenka edes kovemman vauhdin ottaminen ei olisi auttanut laituriin menossa.

Saône on muuttunut kapeaksi uomaksi ja sen sulut pääosin automaattisiksi. Joessa kaikuluotaimemme on toisinaan näyttänyt lukemia 1,8 m tai 1,7 m. Onneksi kaikuluotainta ei ole kalibroitua aivan veden pintaan ja todellisuudessa vettä on noin 30 cm kaikuluotaimen näyttöä enemmän. Ei ole kuitenkaan mukava ajaa 5,5 solmun nopeutta, kun kaiku näyttää 1,8 metriä vettä. Pohjassa ei tarvitse olla kovinkaan iso kumpare, kun kolahtaa. Onneksemme matalimmat kohdat ovat kuitenkin olleet rakennetuissa kanavaan osissa ja silloin pohjan luulisi olevan hiukan tasaisempi. Automaattisen sulut ovat toimineet niin, että ennen sulkuun menoa sulutus käynnistetään kanavan suulla roikkuvasta sauvasta kääntämällä. Valojen vaihduttua vihreäksi ajetaan sulkuun ja kiinnitetään vene. Sulutus käynnistetään sulussa olevaa tankoa työntämällä ja automatiikka hoitaa loput.

Grayn kaupungista jatkoimme matkaa juhannuspäivänä kohti Port-sur-Saônea. Matkalla ajoimme läpi kahdesta tunnelista, joista pidempi oli 680 metriä pitkä. Sää oli kolea, pilvinen ja tuulinen. Tuuli vaikeutti kanaviin menoa ja veneen pitäminen paikoillaan ennen sulutusta kapeassa kanavassa oli melkoista temppuilua.

Port-sur-Saônessa meitä odotti iloinen yllätys. Eija ja Ari (S/Y Suvisussu) olivat meitä vastassa viimeisen sulutuksen jälkeen. Olimme purjehtineet heidän kanssaan yhtä matkaa Espanjassa ja Portugalissa matkamme alussa. Nyt he olivat purjehtineet Saksaan ja vuokranneet auton ja huristelleet Saksan läpi meitä tapaamaan. Tilaisuutta oli juhlistettava samppanjalla ja illallisella paikallisessa ravintolassa. Mukava juhannuspäivä Port-sur-Saônessa. Websivut . www.suvisussu.fi

Vietimme Port-sur-Saônessa seuraavan päivän pyykkiä pesten ja venettä huoltaen. Matkamme jatkui maanantaina 25.6. sateisessa ja harmaassa säässä. Päivän aikana selvitimme 17 sulkua ja nousimme yhteensä lähes 45 metriä ylöspäin. Olimme päivän aikana saapuneet Canal de l´Estiin ja sen sulut toimivat automaattisesti kauko-ohjaimen avulla. Kauko-ohjaimen saimme veneeseemme Corren kylästä Canal de l´Estin ensimmäisellä sululla. Yövyimme Fontenoy le Chàteau nimisessä kylässä. Vettä satoi koko päivän ja illalla yritimme löytää Marikalle sadetakkia. Kylästä ei sellaista kuitenkaan löytynyt.

Kolme vuotta vanhat Gillin purjehdusasut kuuluvat myös matkan aikana luovuttaneisiin varusteisiin. Purjehdusasujen ominaisuus pitää vettä on kadonnut ja ne vuotavat läpi pienessäkin sateessa. Asusteiden hintaan nähden niiden kesto oli suuri pettymys.

Myös toinen matkallamme olleista kameroista luovutti kanavamatkamme aikana. Panamasta hankkimamme Canon PowerShot Pro 1 päätti, että matkanteko riittää. Kameran kuvat olivat ylivalottuneita ja kameran hajoaminen oli myös pettymys. Kamera oli kallis ja kaksi vuotta on liian lyhyt aika hintaan nähden.

Matkamme jatkui seuraavana aamuna. Sade ja tuuli oli yön aikana lennättänyt oksia ja lehtiä veneemme kannelle. Aamulla sade jatkui taukoamatta ja taivas peittyi kovaa vauhtia kiitäviin harmaisiin pilviin. Päivä sujui sulkusulkeisissa. Päivän aikana nousimme lähes 80 metriä ylöspäin ja selvitimme 26 sulkua. Sulkujen meno ylöspäin oli melko raskasta ja illalla olimme päivän urakasta väsyneitä. Päivän neljä viimeistä sulkua olivat manuaalisia ja kanavan hoitaja kävi käsin veivaamassa luukut auki ja kiinni. Välillä hoidimme itse toisen puolen luukut. Kanavan hoitaja ajoi autollaan aina seuraavalle sululle meitä odottamaan. Tuntui siltä, että kuukauden kanavamaksu 90 euroa ei välttämättä riitä kattamaan kanavan kaikkia kuluja!

Päivän viimeisellä sululla ajoin Necessen kyljen kanavan reunan kivetykseen ja siihen ilmestyi pienet naarmut. Kiroilin huolimattomuuttani sateisessa ja tuulisessa illassa.

Keskiviikko 27.6. ei tuonut helpotusta säiden suhteen. Vettä satoi ja tuuli kovaa. Lämpötila aamuisin kosteassa veneessä oli vain noin 10 astetta ja päivälläkään lämpötila ei kohonnut yli 15 asteen. Kanavan reunalla kasvava nurmikko oli juuri leikattu ja märkä ruoho tarttui saappaisiin ja kulkeutui veneen kannelle. Veneemme kansi oli kurjassa kunnossa.

Keskiviikkona nousimme vielä 22 metriä ylöspäin ja saavutimme kanavan korkeimman kohdan Truseyn sululla. Olimme nousseet 360 metriä merenpinnasta ylöspäin ja oli aika aloittaa laskeutuminen. Truseyn sulun jälkeen oli noin 10 kilometrin matka tasaista ja kanavan osa toimi vedenjakajana. Canal de l´Est laskeutui alaspäin etelään kohti Saône jokea ja pohjoisessa kanava lähti laskeutumaan kohti Mosel jokea.

Kanava oppaissa kanavien maksimi syväykseksi ilmoitetaan 1,8 metriä. Se ei kuitenkaan tarkoita ilmeisesti sitä, että maksimi syväys voisi olla 1,8 metriä. Mitä se sitten tarkoittaa, niin se ei ole meille vielä selvinnyt. Kymmenen kilometrin matka vedenjakajalla oli meille tuskainen. Useaan otteeseen kaikuluotaimemme näytti lukemia 1,5 metriä. Useasti kölimme otti pohjaan ja tunsimme veneen heilahtavan.

Noin kolmen kilometrin kohdalla vedenjakajaa kölimme kolahti pohjaan ja veneemme jäi kiinni kiven päälle. Yritimme saada venettä irti kiveltä, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Laitoimme spinaakkeripuomin veneen laidalta ulos ja sidoimme ison vesikanisterin sen päähän. Veneen kallistus ei tuottanut toivottua tulosta, vaan olimme tukevasti kivellä.

Soitin puhelimella kanava toimistoon ja sain selitettyä tilanteen puhelimeen vastanneelle miehelle. Hän ilmoitti ymmärtävänsä ongelmamme. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja olimme kivellä vielä tunnin kuluttua. Oli kuitenkin huojentavaa tietää, että joku ymmärsi ongelmamme. Olimme saaneet keskustella ongelmistamme.

Vastaan tullut hollantilainen moottorivene hinasi meidät pois kiveltä ja kiitimme palveluksesta. Emme kuitenkaan luovuttaneet vaan yritimme eteenpäin hiukan toisesta kohdasta. Tulos ei meitä hämmästyttänyt, jäimme kiinni kivelle. Pääsimme kuitenkin peruuttamalla irti kiveltä ja yritimme vielä kolmannen kerran. Tulos oli toisinto edellisiin ja jäimme jälleen kivelle keikkumaan. Harmitti pirusti ja tuntui todella masentavalta. Olisi ollut todella kurja kääntyä takaisin ja etsiä toinen vaihtoehto matkan jatkamiselle.

Moottorilla vedättämällä saimme veneen käännettyä niin, että keula oli lähes kiinni kanavan reunassa. Nostimme kaikki ylimääräiset vesi- ja polttoainekanisterit rannalle. Kiinnitimme veneen keulasta köyden rannalla olleeseen betoni paaluun ja narusta puskemalla saimme veneemme irti kiveltä. Kanisterit kyytiin ja matkamme jatkui ja vielä oikeaan suuntaan. Matkan aikana olimme vielä kerran kiinni kanavan mutapohjassa ja kaikumme näytti 1,4 metriä. Emme kuitenkaan luovuttaneet vaan kaasun lisääminen irrotti meidät pohjasta.

Ensimmäisen alaspäin laskeutuvan sulun jälkeen huokaisimme helpotuksesta, koska kanava oli syventynyt. Meillä oli sateiset säät, mutta se oli meille varmasti onni. Kuivana kesänä emme olisi päässeet läpi kanavan matalimmasta osuudesta.

Päivän päätteeksi selvitimme 14 sulkua ja laskeuduimme 42 metriä alaspäin. Suluissa alaspäin meno oli huomattavasti helpompaa, koska sulutuksessa ei ollut kovia virtoja. Lisäksi köysien kiinnittämiseksi ei tarvinnut kiivetä tikkaita pitkin kolmea metriä ylöspäin.

Saône joella olimme kiinnittäneet veneemme keulaan kyltin, joka ilmoitti syväyksemme olevan 1,8 metriä. Kyltti helpotti huomattavasti kanavassa liikkumista, koska vastaantulevat veneilijät antoivat meille helpommin tietä, eikä meidän tarvinnut väistää aivan kanavan reunaan asti. Kyltti ilmoitti myös kanavan työntekijöille syväyksemme. Heiltä saimme neuvoja laituripaikoista, joihin pääsisimme veneemme kanssa.

Me olimme matkalla Epinalin kylään, mutta kanavan henkilökunta ilmoitti meille, että reitti sinne on liian matala meille. Saimme jäädä kanavan konttorin laituriin ja pääsimme vielä lämpöiseen suihkuun kanavan henkilökunnan taukotiloihin.

Torstaina 28.6. selvitimme 16 sulkua ja laskeuduimme 49 metriä alaspäin. Yövyimme Charmesin kylässä. Sää oli edelleen pilvinen ja kolea. Matka on ollut rasittava, eivätkä säät ole meitä suosineet.

Perjantaina vuorossa oli 21 sulkua, joista illan kolme viimeistä nostivat meidät lähes kymmenen metriä ylöspäin Toulin kaupungin satamaan. Satamassa meillä oli jälleen ongelmia syväyksemme kanssa ja jouduimme marinan sijasta kiinnittämään veneemme kanavan kylkeen. Toulin kaupunkiin kävimme tutustumassa lauantai aamuna koleassa ja sateisessa säässä. Toulista saimme hankittua Marikalle muovisen sadetakin.

Lauantaina matkamme jatkui kohti Corny-sur-Mosellen kaupunkia. Olimme siirtyneet Mosellen kanavaan. Sulut olivat suurentuneet ja kanava oli syventynyt huomattavasti. Yhdeksän sulun jälkeen olimme laskeutuneet 40 metriä ja saimme hyvän paikan kaupungin marinasta. Kaupungista löytyi nettikahvila ja supermarket aivan marinan läheltä. Illalla kävimme tutustumassa paikallisiin ”viinijuhliin” kaupungin keskustassa. Olutta oli tarjolla muovi mukeista ja ruokalajit näyttivät kovin samoilta, kuin kotimaisilla kesäjuhlilla. Tarjolla oli ranskanperunoita ja grillattuja lihoja. Juhlien esiintymislavalle nousi paikallinen bändi ja meno jatkui myöhään yöhön. Suomalaisilla kesäjuhlilla ainakin yksi asia on paremmin hoidettu kuin ranskalaisilla. Täällä tilaisuuteen ei ollut varattu yhtään wc:tä ja se hiukan ihmetytti meitä.

Lähdimme aamulla Toulesta samaa matkaa saksalaisen seurueen kanssa. He olivat vuokranneet veneen viikoksi. Seurueen jäsenet olivat suuria Janne Ahonen faneja ja olivat sitä mieltä, että jos heidän lapsensa olisi ollut poika, niin hänestä olisi tullut isona mäkihyppääjä. Emme kysyneet, mikä heidän 1-vuotiaasta tyttärestä isona tulisi.

Sunnuntaina matkamme jatkui Thionvillen kaupunkiin. Matkalla oli vain viisi sulkua ja laskeuduimme vain 12 metriä alaspäin. Thionvillessä kävimme etsimässä opaskirjoja Mosel joelle, mutta niitä ei kaupoista löytynyt. Vinkkinä kaikille kanavamatkaa harkitseville voisimme sanoa, että opaskirjat kannattaa hankkia ennen matkalle lähtöä. Pienissä kylissä kanavan varrella oppaita ei ole saatavilla.

Maanantaina saavuimme Apachen sululle ja samalla saavuimme Mosel joelle. Mosel virtaa Saksan ja Luxemburgin rajaa pitkin kohti etelää. Maanantaina selvitimme viisi isoa sulkua ja illalla saavuimme Wasserbilligin kaupunkiin Luxmburgin puolella. Mosel on iso joki ja sen sulut ovat mitoitettu suurille aluksille ja proomuille. Luxemburgin puolella sulutus maksoi 4,50 euroa, jos sulussa ei ollut mukana kaupallisia aluksia. Maksu suoritettiin sulun konttoriin ja minusta koko homma tuntui hiukan oudolta. Jouduimme maksamaan maksun, vaikka toisella puolella odotti alus ylöspäin tuloa. Kanavan sululla olisi jouduttu suorittamaan aivan samat toimenpiteet ilman meitäkin. No, maksusta kirjoitettiin oikein A4 kokoinen kuitti ja siihen laitettiin veneen nimi ja alakulmaan lyötiin vielä sulun leima.

Vettä on satanut jokaisena päivänä yli viikon ajan. Moselin pinta on melko ylhäällä ja virta voimakas. Onneksi virta on meille myötäinen ja nopeutemme joessa on toisinaan noussut yli kahdeksan solmun. Liikenne Moselissa on ollut vilkasta ja suuria aluksia on tullut vastaan pienin väliajoin.

Tiistaina 3.7. jatkoimme matkaa Mosel jokea pitkin. Iltapäivällä 16.30 saavuimme Wintrichin kylään ja saimme veneemme kiinnitettyä saksalaisen moottoriveneen kylkeen. Laituriin emme päässeet, koska siinä oli liian matalaa meille. Päivän aikana olimme olleet vain kahdessa sulussa.

Tiistaina olimme olleet matkalla kolme vuotta. Sää vuosipäivän viettoon oli otollinen, satoi kaatamalla ja tuuli. Ilman lämpötila oli vain 12 astetta. Lähdimme Helsingistä kolme vuotta aikaisemmin samanlaisessa säässä.

Laituri, johon olimme kiinnittyneitä oli varattu Geierslay viinitilan asiakkaille. Illalla kävimme viinitilan viinituvassa maistelemassa paikallisia viinejä ja nauttimassa pienen iltapalan. Vietimme iltaa samassa pöydässä saksalaisen pariskunnan kanssa. Keskustelu sujui sujuvasti suomeksi, saksaksi, englanniksi, käsimerkein ja erilaisin ilmein. Illan aikana viinitilan isäntä kertoi, että hän oli viinintuottaja 18. sukupolvessa.

Matkamme vuosipäivän illan kruunasi ukkoskuuro, rakeiden kera.

Keskiviikko sujui jo meille tutuksi tulleeseen tyyliin kovassa vesisateessa.

Yöksi pääsimme marinaan, jossa veneilijöille oli kaikki palvelut. Sateesta huolimatta kävimme Senheimin kylällä kävelemässä ja tutustumassa kylän touhuihin. Kylällä oli hiljaista ja siellä ei tapahtunut mitään.

Torstaina etenimme Fankelin, Mudenin ja Lehmenin sulkujen läpi ja pääsimme Winnigennin marinaan. Marinassa oli pitkästä aikaa hyvät palvelut veneilijöille ja päätimme jäädä kahdeksi yöksi. Meille oli kertynyt iso kassillinen pyykkiä ja veneen kansi vaati pesua kanavamatkailun jälkeen.

Willingenistä meillä on vain 12 kilometriä matkaa Koblenziin, josta siirrymme Rein joelle.

Rhone joen laaksossa näimme runsaasti viiniviljelmiä. Mosel joen laakso on myös viinialuetta ja joen rantoja on peittänyt laajat viiniviljelmät koko matkan ajan. Olemme ohittaneen matkallamme useita todella upeita maisemia.

Harmaa ja sateinen sää on kuitenkin latistanut matkaamme. Veneessä kaikki on kosteata ja matkan aikana mieliala ei ole ollut aivan huipussaan.

Veneemme suuri syväys on aiheuttanut paljon ongelmia ja olemme joutuneet etsimään sopivaa yöpymispaikkaa. Kaikkiin haluamiimme satamiin emme ole päässeet. Kanavamatkaa harkitsevien kannattaa tutkia reitit tarkoin ja mielestämme 1,8 merin syväys on kanaville liikaa. Kanavista saattaa päästä läpi 1,8 metrin syväyksellä, mutta satamat tuottavat ongelmia.

Kanaville kannattaa varata aikaa runsaasti. Kanavien varsilla on paljon nähtävää ja kanavaverkosto Euroopassa on todella laaja. Kanaville kannattaisi tulla moottoriveneellä ja viettää vaikka muutama kesä kanavia koluten. Kaipa kanavilla voisi jopa talvehtia. Purjeveneellä kanavamatkailu on siirtymistä Välimereltä Itämerelle tai päinvastoin.

Matkamme jatkuu Rein jokea pitkin kohti Duisburgia ja sieltä käännymme tiukasti oikeaan ja jatkamme Mittellandin kanavaa kohti Hannoveria.

Toivottavasti vettä riittää, muuallakin kuin tankeissa.