Kalastuksella vaihtelua päivään ja
ruokavalioon
Matkallamme olemme harrastaneet kalastusta Espanjasta lähtien. Tulos on ollut heikko, kun jakaa mailit kalojen määrällä. Ensimmäiset yritykset kalojen saamiseksi suoritettiin valkoisella narulla ja tiskihanskasta tehdyllä mustekalalla. Yhdistelmä ei kaloja miellyttänyt.
Porto Santossa teimme teräksiset perukkeet ja hankimme siiman, jonka pitäisi kestää noin 40 kg paino. Porto Santosta hankimme myös kumisia mustekaloja syötiksi.
Matkalla Porto Santosta Teneriffalle kalaonni ei meitä suosinut.
La Comeralta hankimme muovisen kelan siimalle, koukkuja ja lisää syöttejä. Atlantin ylityksen alkaessa La Comeralta aloitimme kalastuksen ”täysillä”.
Toisen vuorokauden iltana meillä oli veneessä ensimmäinen Dolphinfish, tunnetaan myös nimellä kultamakrilli. Vene oli kalan perkauksen jälkeen, kuin teurastamo. Kalasta otimme fileet ja paistoimme ne. Kala oli hyvää. Kala oli iso ja meillä ei ollut jääkaappi käytössä, jotenka suuren osan kalasta jouduimme heittämään pois.
Emme harrastaneet kalastusta joka päivä.
Muutaman kerran kala pääsi karkuun, kun olimme nostamassa sitä veneeseen.
Yhtenä päivänä saimme suuren kultamakrillin. Peratessani sitä osuin fileointi veitsellä peukalooni. Peukalossa syvä haava. Minä ja kala makasimme verisinä istumalaatikossa. Marikalta tuli käsky heittää kaikki kalavehkeet mereen ja lopettaa kalastus. No sitä emme tehneet.
Atlantin ylityksellä nappasi vielä kerran, mutta emme ehtineet tehdä mitään, kun siima oli jo poikki.
Muutaman kerran siima oli vedessä myös Karibialla purjehtiessamme. Saalista emme saaneet. Seuraava kala saatiin matkalla Trinidadista Bonaireen. Pieni tonnikala oli sopivan kokoinen saalis ja siitä saimme maukkaat pihvit. Olimme tosin jo syöneet illallista, jotenka kova nälkä meillä ei ollut. Mielestämme Dolphinfish on parempi kala, kuin tonnikala. Tonnikala on melko kuiva ja vaikea valmistaa mehukkaaksi. Sushiin se sopii kuulemma erinomaisesti. Wasabi tahnan ostimme vasta Curacaosta, jotenka sushin saloihin emme vielä ole tutustuneet.
Kari ja Satu (Satu III) olivat saaneet Dolphinfishin matkalla Curacaosta Aruballe. Saavuimme muutama tunti heidän jälkeen Aruban satamaan ja meitä odotti valmis kala illallinen. Kala oli haudutettu kermassa ja perunoiden kanssa se maistui todella hyvälle.
Purjehtiessamme Arubalta Panamaan kokeilimme kalaonnea. Ensimmäinen kala katkaisi meiltä perukkeen ja vei hyvän harmaan Rapalan vieheen. Toinen kala katkaisi siiman ja vei vieheen. Saalista emme saaneet.
San Blas saarilla ostimme kaloja paikallisilta kalastajilta. Hinta oli edullinen ja kalat tuoreita. Kalat olivat punaisia ja muistutti hiukan ahventa, myös maultaan.
Kalastajilta sai myös ostaa hummereita. Söimme kalaa, hummeria ja riisiä useana päivänä.
Meidän ongelma on ollut se, että meillä ei ole jarrulla varustettua kelaa. Veneen nopeuden ollessa yli 6 solmua on kalan isku melko voimakas ja usein on tuloksena ollut siiman katkeaminen. Kalan saaminen veneeseen on myös ongelmallista, kun veneen nopeus on suuri. Toisaalta olemme huomanneet, että kala ottaa vieheeseen paremmin, kun vene liikkuu nopeammin.
Kala syö parhaiten illalla auringon laskiessa. Yleensä olemme jo syöneet illallista, jotenka tarvetta kalalle ei ole. Jääkaappi auttaisi kalan säilyttämisessä seuraavaan päivää.
Olemme todenneet, että kalastuksen varaan ei ruokahuoltoa voi jättää. Olemme täyttäneet pilssin tonnikala, vihannes yms. säilykkeillä. Jännittävää puuhaa kalastus on, mutta varmemmin kala-aterian saa paikallisilta kalastajilta tai supermarketin tiskiltä.
Siimaa, kela, vieheitä, koukkuja ja Wasabi tahna odottamassa seuraavaa tonnikalaa. Rapala varasto on tyhjentynyt kalojen ansiosta.