Jouluvalmisteluja Thaimaassa.

Vietimme muutaman päivän Chalong lahdella ja huolsimme itseämme ja venettä. Pyykkipussi oli saatava hoidettua, juomavettä tankattava ja muuta pientä askaretta. Monet asiat hoituisivat normaalissa elämässä muutamassa minuutissa. Veneellä uuteen satamaan saavuttaessa on ensin löydettävä paikka, missä esim. pyykit saa pesetetyksi. Pyykkien, vesien ynnä muiden tarvikkeiden kuljettaminen rannalle tai veneeseen jollalla (pieni kokoisella) on täyttä työtä ja kovin pitkää tehtävälistaa ei yhdelle päivälle kannata laatia.

Phuketissa on runsaasti ravintoloita ja ruokalistoilta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Ravintoloiden hinnat ovat edullisia, ja ainakin minulle aasialainen ruoka on maistunut erinomaisesti. Emme ole laittaneet ruokaa veneessämme pitkään aikaan ja paikallinen ruoka on tuonut mukavaa vaihtelua veneemme aterioihin. Aamupalan olemme kuitenkin syöneet veneessämme.

Chalong lahdella oli runsaasti purjeveneitä ja se oli hyvä paikka hoitaa asioita. Chalong lahti on myös paikka, josta paikalliset turisteja kuljettavat pikaveneet, sekä sukellus- ja kalastusmatkoja tekevät moottoriveneet olivat ankkurissa. Aamuisin veneet suuntasivat merelle jättäen jälkeensä venettämme keinuttavat peräaaltonsa. Veneet palasivat iltapäivisin uusien peräaaltojen myötä. Illalla kovaääniset jollat kulkivat satamassa edestakaisin, kun veneet täydensivät varastojaan seuraavan päivän retkiä varten.

Chalon lahteen osui myös koillisesta puhalteleva ja voimiaan keräävä monsuuni. Ankkuripaikkamme oli mielestämme rauhaton ja päätimme vaihtaa maisemaa.

Purjehdimme Phuketin saaren lounaiseen kärkeen ja ankkuroimme Nai Harn nimiseen lahteen. Lahti oli huomattavasti rauhallisempi, kuin Chalong lahti ja kovaääniset moottoriveneet puuttuivat kokonaan. Nai Harn on kuitenkin melko kaukana Phuketin kaupungista ja bussimatka kaupunkiin kesti lähes tunnin. Matkan kestoa lisäsi se, että bussit ajoivat lähes kävelyvauhtia ja odottivat matkalla tietysti sitä, että bussi täyttyisi asiakkaista.

Nai Harn lahti oli miellyttävä ankkuripaikka. Lahden pohjoisessa osassa oli pieni hiekkaranta, johon jollan sai mukavasti jätettyä. Rannan tuntumassa oli pieni ravintola, josta saimme hankittua juoma- ja pesuvettä ja tietysti nautittua herkullisia thaimaalaisia ruokia.

Nai Harn lahdella vietimme muutaman päivän, jonka jälkeen vaihdoimme ankkuripaikaksi Kata beachin. Rannalla oli huomattavasti enemmän turisteille suunnattuja aktiviteettejä, kuin Nai Harn lahdella. Kovaääniset ”long tail” veneet kiisivät ohitsemme pienin väliajoin ja vesiskootterien korkeakierroksisien koneiden ulina kuului päivän luontoääniin. Jouduin myös huolestuneena tarkkailemaan moottoriveneen perässä leijuvan liitovarjon vetonarun etäisyyttä mastomme huipusta. Liitovarjo olisi varmasti tehnyt melko äkkinäisen liikkeen, jos vene ja varjossa riippuva henkilö olisi ohittanut mastomme eri puolilta ja vetoköysi olisi tarttunut mastoomme. Varjossa riippuva henkilö olisi ehkä tuntenut hartioissaan ”orastavan” nykäyksen.

Kata beach oli huono paikka, myös sen vuoksi, koska siihen osui melko iso maininki. Veneemme keinui ja heilui mainingin tahdissa. Varsinkin iltaisin tuulen tyynnyttyä ja veneen käännyttyä poikittain mainingin suuntaan eläminen veneessä oli epämiellyttävää.

Veneemme alla majaili melko suuri parvi pieniä mustekaloja (squid). Paikalliset pyydystivät mustekaloja innokkaasti pienillä vaappuja muistuttavilla vieheillä. Ilmeisesti saalistus tuotti tulosta ja pienin väliajoin siiman päässä näkyi pieni mustekala.

Lahdella jouduin useaan kertaan puhdistamaan veneemme kylkiä mustasta liasta. Luulin, että lika oli peräisin moottoriveneiden veteen päästämistä öljyistä tai pakokaasuista, mutta myöhemmin sain kuulla lian olevan mustekalojen mustetta. Mustekalat ruiskuttivat mustetta veteen paetessaan niitä saalistavia kaloja. Uskomaton juttu.

Me kyllästyimme Kata beachin meluun ja maininkiin ja palasimme takaisin Nai Harn lahteen.

Joulukuun alussa Phuketissa purjehditaan The Phuket Kings Cup Regatta. Regatta on Aasian suurimpia purjehduskilpailuja. Edellisenä vuonna veneitä on kilpailussa ollut 90 ja miehistön jäseniä reilut 500. Kata beachille oli ankkuroitunut useita kilpailuun osallistuneita veneitä. Veneet olivat suuria ja komeita laitteita. Suurimmat varmasti yli 70 jalkaisia kisaveneitä. Kisaan osallistui myös pienempiä veneitä, mutta me päätimme jättää kisat tällä kertaa väliin. Necesse on hiukan ylipainoinen kisoihin tällä hetkellä. Tietoa kilpailusta ja tuloksista löytyy sivuilta www.kingscup.com

Olin ravintoloissa syönyt mustekalaa ja nähtyäni paikallisten kalastajien hyvät saaliit minussa heräsi metsästysvietti. Ostin rannalla olleilta kalastajilta oranssin värisen vieheen, joka oli tarkoitettu mustekaloille. Muutaman kerran sitä kokeiltuani, sain todeta, että mustekala ei todennäköisesti tule olemaan pääruokamme veneellä. Tyhjää olisi saanut pyytämättäkin.

Eräänä iltana päätin kuitenkin vielä kokeilla onneani ja muutaman heiton jälkeen vieheeseen tarttui noin 30 cm pitkä mustekala. Saatuani sen ylös vedestä, se ruiskasi vettä päälleni ja koukusta sitä irrottaessani se päästi mustat musteet käsilleni ja veneen kannelle. Squid ja minä olimme varmasti yhtä yllättyneitä tilanteesta ja tasapelin vuoksi päästin sen takaisin mereen. Olisitteko itse tienneet, miten mustekala perataan?

Phuketissa on paljon yrityksiä, jotka tekevät matkoja Myanmariin viisumin jatkoa varten. Me varasimme matkamme ja meidän viisumin jatko tapahtuisi 14. joulukuuta. Ennen matkalle lähtöä jouduin käymään maahantuloviranomaisten luona ja täyttämään useita eri kaavakkeita. Lisäksi jouduin maksamaan 20 000 bathin (noin 430 euroa) takuusumman minun osalta, koska olin veneen kippari (ainakin papereiden mukaan). Kaikki meni hienosti ja olin tyytyväinen siihen, että asiat hoituivat yllättävän joustavasti. Palattuani veneelle huomasin, että Marikan maahantulokortti oli niitattu minun passiini ja minun kortti oli Marikan passin välissä. Kaikki kipparin maasta poistumiseen tarvittavat leimat oli tietysti leimattu maahantulokorttiin ja nyt ne oli aivan väärässä kortissa. Seuraavana päivänä oli tiedossa matka takaisin kaupunkiin ja viranomaisten juttusille. Asia oli kuitenkin helposti korjattu. Viranomaiset sanoivat, että oli hyvä kun huomasin asian ajoissa. Olisi kuulemma tullut vaikeuksia rajalla. Viranomaiset sanoivat: ”We are very sorry.” Johon minä: ”No problems.” Kummastutti se, että takuusummaa maksaessani papereita tutki kolme eri henkilöä ja tietoja kirjattiin moneen kansioon. Kukaan ei kuitenkaan huomannut, että passini välissä oli väärä paperi, johon leimat lyötiin. Kävellessäni ulos toimistosta huomasin pyöritteleväni päätä puolelta toiselle ja vaimeasti huokaisevan: ”Kaikenlaista.”

Viisumin jatkamisesta käytetään nimitystä ”visa run”. Ja sitä se todellakin on. Viisumin jatkoa edeltävänä päivänä siirsimme veneemme takaisin Chalong lahteen. Sieltä oli parempi lähetä matkalle, koska bussi lähti jo kello 6 aamulla. Matti Mindoralta oli mukana matkalla ja lähdimme veneeltämme Matin jollalla kello 5.

”Visa run” on melko osuva nimitys matkalle ja kaikessa lyhykäisyydessään se menee seuraavasti:

Aamulla minibussiin kello 6 ja täyttä vauhtia kohti reilun kolmensadan kilometrin päässä sijaitsevaa Ranongin kaupunkia. Kello 8 on matkan hintaan sisältyvä aamiainen paikallisessa ravintolassa, jonka jälkeen vauhdilla takaisin bussiin. Noin kello 11 saavutaan Ranongin immigrationiin, jossa lyödään ulosmeno leimat passeihin. Leimauksen jälkeen siirrytään satamaan, josta hypätään veneen kyytiin. Veneellä ajetaan Pakchan joen yli ja 30 minuutin jälkeen saavutaan Kawthoungin kaupunkiin Myanmariin. Sataman toimistossa passiin lyödään maahantuloleima ja tietysti myös maasta poistumisleima. Toimitus kestää muutaman minuutin, jonka jälkeen takaisin veneeseen ja Thaimaan puolelle. Mennään Thaimaan immigrationiin ja täytetään kaavakkeet ja passiin lyödään uusi 30 päivän viisumi. Syödään pikainen lounas ja ajetaan minibussilla takaisin Phukettiin, johon saavutaan noin klo 18. Matkan jälkeen joutuu odottelemaan noin kaksi viikkoa takuusumman palautusta. Matkan hinta oli 1500 bathia / henkilö.

Täytyy sanoa, että melko järjetöntä touhua. Mutta toisaalta turha on kenenkään tulla sanomaan, että ei olisi muka Myanmarissa käyty.

Viisuminjatko matkalla Marikan kolme vuotta vanhan passin etulehti murtui irti. Minun passi jouduttiin samasta syystä uusimaan Uudessa Seelannissa ja nyt oli vuorossa Marikan passin uusiminen. Uusiminen onnistui ainoastaan Bangkokissa Suomen suurlähetystössä. Tiedossa oli matka Thaimaan pääkaupunkiin Bangkokiin.

Matkaan lähdimme 17.12 klo 18.30 Phuketista. Bussimatka Bangkokiin kestää ainoastaan 12 tuntia ja matkan hinta VIP luokassa oli 970 bathia / henkilö (noin 20 euroa). Bussimme oli hyvä, mutta nukkumisesta ei matkalla meinannut tulla mitään. Aamulla saavuimme Bangkokiin klo 6 ja päätimme hoitaa passiin liittyvät asiat ensimmäisenä.

Useita innokkaita taksikuskeja oli bussiamme vastassa. Kaikilla oli suuri halu saada meidät kyytiimme. Ilmeisesti siksi, että turistilta saa helposti hiukan lisähintaa matkasta. Valitsimme taksimme ja sanoimme olevamme matkalla Suomen suurlähetystöön. Kuskin ilme naamalla paljasti sen, että hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta mihin olimme menossa. Kaivoin repustani kartan ja näytin hänelle, missä lähetystö sijaitsee. Kuskin ilmeestä näki, että kohde ei vieläkään ollut aivan selvä. Hän sanoi kuitenkin aasialaiseen tyyliin nopeasti lausuen: ”Okei, okei ,okei.”

Matkalla hän kysyi meiltä, että olimmeko matkalla USA:n lähetystöön. Me sanoimme haluavamme Suomen lähetystöön, johon taksikuskimme totesi: ”Okei, okei, okei.”

Taksimme pysähtyi USA:n suurlähetystön eteen ja näytti sormella, että perillä ollaan. Totesimme, että väärässä paikassa olemme ja näytimme kartalta missä Suomen lähetystö sijaitsee. Kuskimme kysyi lähetystön vartijalta tietä ja sen jälkeen reitti oli selvä. Onneksi Suomen lähetystö sijaitsi melko lähellä. Emme voineet muuta todeta, kuin: ”Okei, okei, okei”.

Olemme monessa paikassa törmänneet siihen, että taksikuskit eivät osaa lukea karttaa. Kartalta on aivan turha näyttää mihin on menossa. Pitäisi aina tietää jokin tunnettu rakennus, jonka perusteella kuskit osaisivat suunnistaa. Mistä niitä rakennuksia tuntee, kun on ensimmäistä kertaa Bangkokissa? Ei mistään ja niitä muuten Bangkokissa riittää.

Saimme passihakemuksen täytettyä ja passi luvattiin toimittaa Phuketissa sijaitsevaan Suomen kunniakonsuliin. Meille jäi kaksi päivää aikaa tutustua Bangkokin ihmeisiin. Olimme varanneet bussimatkan takaisin Phuketiin seuraavan päivän iltana.

Kävelimme kaupungilla muutaman tunnin ja katselimme sen kiireistä elämänmenoa. Sitten paikallinen tuk-tuk kuljettaja sai meidät houkuteltua kyytiinsä ja päätimme katsella hiukan nähtävyyksiä.

Tuk-tukit ovat paikallisia pieniä takseja. Phuketissa tuk-tukit on tehty pienistä pakettiautoista. Bangkokissa tuk-tukit ovat kolmipyöräisiä kaksitahtisia kulkuneuvoja. Minusta tuntuu, että niissä on kaksitahtinen nestekaasulla toimiva moottori, joka on varustettu tuoreöljy voitelulla. Niistä lähtevä pakokaasun käry oli melkoinen ja oudon hajuinen. Bangkokissa on valtava määrä tuk-tuk takseja, moottoripyöriä ja autoja. Kaupungin ilma on sinisen harmaata ja se on kyllästetty pakokaasuilla.

Ensimmäisenä kävimme tutustumassa pieneen buddha temppeliin. Siellä seuraksemme saimme paikallisen naisen, joka kertoi meille Bangkokin muista nähtävyyksistä. Temppeliltä huristelimme tuk-tukilla Bangkokin läpi virtaavan joen (Mae Nam Chao Phraya) rantaan. Rannasta hyppäsimme long tail veneen kyytiin ja lähdimme tutustumaan Bangkokin kanaviin.

Kahden tunnin ”risteilyn” aikana ajoimme veneellä kapeissa kanavissa ja katselimme elämää sen rannoilla. Kanavien nähtävyys piti olla kelluva marketti, jossa paikalliset myivät vihanneksia ja hedelmiä suoraan kanooteista. Me näimme muutaman kanootin, joista myytiin matkamuistoja turisteille. Epoksista tehtyjä buddha patsaita ja norsuja, kovaan hintaan. Pysähdyimme myös pienessä eläintarhassa, jossa oli nähtävänä käärmeitä, liskoja, apinoita, lintuja ja tiikeri. Eläintarha oli huonosti hoidettu ja meistä tuntui, että olimme nähneet samat eläimet jo aiemmin Singaporen hienossa tarhassa. Tarhassa oli yksi iso lintu, jolla oli sininen pää ja valtavat jalat. Meille ei selvinnyt mikä lintu oli kyseessä, mutta oudon näköinen se oli.

Kanavaristeily oli meille pieni pettymys.

Matkamme jatkui tuk-tukilla Rachathiwas temppelille, vaikka sanoimme kuskillemme haluavamme hotellille. Temppelissä oli kultainen buddha patsas ja muutama munkki. Olimme väsyneitä edellisen yön matkasta ja nähtävyydet eivät meitä enää oikein jaksaneet kiinnostaa.

Bangkokissa on useita koruliikkeitä, jotka maksavat tuk-tuk kuskeille siitä, että he tuovat turisteja liikkeeseen. Kuskimme olisi vielä halunnut viedä meidät katsomaan koruja ja me jouduimme sanomaan todella jyrkästi ei. Kuskimme uskoi ja seuraavaksi lähdimme etsimään itsellemme hotellia. Hyvä hotelli löytyi ja saimme tavaramme jätettyä huoneeseen ja lähdimme syömään.

Illalla oli aika nauttia hotellin lämpöisestä suihkusta, ilmastoidusta huoneesta ja paikallaan pysyvästä sängystä.

Aamulla kävimme vielä kiertelemässä muutamassa ostoskeskuksessa, jonka jälkeen päätimme lähteä tutustumaan Emerald Buddhaan Phra Kaew temppeliin. Saimme kyydin samalta tuk-tuk kuskilta, kuin edellisenä päivänä ja lähdimme kohti nähtävyyksiä. Tietysti ensimmäisenä meidät vietiin tutustumaan koruliikkeeseen. Kuljettajamme sanoi saavansa polttoainekupongin, jos kävisimme tutustumassa liikkeeseen. Kiersimme liikettä muutaman minuutin ja totesimme hintojen olevan aivan liian kalliita meidän budjetillemme. Kuljettajamme oli selvästi pettynyt, koska olimme liikkeessä liian vähän aikaa ja kuponki jäi saamatta. Hän olisi halunnut viedä meidät vielä toiseen liikkeeseen, josta olisi kuulemma saanut myös kupongin. Kaupunki oli ruuhkainen, savuinen ja meluinen. Sanoimme kuljettajallemme, että haluaisimme suorinta tietä linja-auto asemalle, meillä tuli kuponki täyteen. Bangkok on suuri kaupunki, mutta turisteille siellä ei ole kovin paljon nähtävää. Kaupunki on meluinen ja savuinen. Meille kaksi päivää Bangkokissa riitti aivan mainiosti.

Kahdentoista tunnin bussimatka takaisin Phukettiin oli vähintäänkin yhtä epämiellyttävä, kuin tulomatka. Nukkumisesta ei tullut mitään ja penkkiin ei löytynyt sopivaa säätöä.

Seuraavana aamuna oli kuitenkin mukava palata omalle veneelle. Cahlong lahteen osui kova tuuli ja päätimme vaihtaa ankkuripaikkaa saman tien. Ankkuroimme Nai Harn lahteen, jossa olimme olleet jo aikaisemminkin.

Bangkokissa sää oli ollut huomattavasti viileämpi kuin Phuketissa. Phuketissa oli muutaman päivän aikana puhaltanut melko voimakas tuuli koillisesta ja sää oli viilentynyt huomattavasti Bangkokin matkamme aikana. Voimakas tuuli jatkui viikon ajan ja päättelimme, että koillinen monsuuni on alkanut. Öisin lämpötila putosi niin, että otimme lakanat peitoiksemme.

Ennen joulua saimme vieraita Suomesta. Isäni ja hänen ystävättärensä Meeri saapuivat 22. joulukuuta kahden viikon lomalle Phukettiin. Oli mukava saada vieraita Suomesta ja tavata isääni kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen.

Saimme tuliaisiksi silliä, sinappia, joulupipareita, joululahjoja, lehtiä, kirjoja ja muutaman varaosan koneeseemme.

Jouluaattona nautimme yhdessä runsaan jouluaterian Phuket Islad View hotellilla. Ruoka oli hyvää ja sitä oli todella runsaasti. Ravintolassa vieraili myös useita paikallisia tanssiryhmiä esiintymässä.

Phuket Islad View hotellilla tapasimme myös entisiä työkavereitamme. Raija Ajala oli saapunut perheineen joulun viettoon Phukettiin.

Yhden päivän vietimme purjehtien ja siirsimme veneemme Kata beachin edustalle.

Teimme myös retken, jonka aikana tutustuimme Gippson apinoihin, ajelimme vesipuhvelilla, tutustuimme kumin valmistukseen, meloimme mangrove metsässä ja lopuksi ratsastimme norsuilla. Retken aikataulu oli tiukka ja siinä oli turistimatkan tuntua. Retki oli kuitenkin mukava ja näimme ja koimme paljon asioita.

28. joulukuuta saimme takaisin ennen viisumin jatkoa maksamamme 20 000 bathin takuusumman. Täytimme taas muutaman kaavakkeen ja lopuksi saimme shekin, jonka avulla saimme rahamme pankista.

Uutta vuotta otimme vastaan Karon beachillä, jossa kävimme syömässä ja seuraamassa valtavaa ilotulitusta. Raketteja ammuttiin jokaisesta hotellista ja puolen tunnin ajan Karon beach oli kuin taistelukenttä. Ihmiset lähettelivät taivaalle myös paperisia lyhtyjä jotka nousivat korkeuksiin niiden sisällä palavan liekin avulla. Lyhtyjä lähetettiin taivaalle myös tapaninpäivänä tsunamin uhrien muistoksi.

Meillä on tarkoitus jatkaa matkaa 8. päivä tammikuuta. Ennen lähtöä vene on tankattava vedellä ja dieselillä. Kaupasta on hankittava ruokatarvikkeita muutamaksi kuukaudeksi. Vene on myös laitettava purjehdus kuntoon. Tavarat on saatava paikoilleen ja kaikki valmiiksi pitkää merimatkaa varten. Seuraava kohteemme on Malediivit ja sinne on matkaa noin 1500 mailia.

Navtex vastaanottimen säätiedot ovat lupailleet tuulta luoteesta (meille lähes vastainen), koillismonsuuni on kateissa. Navtexiin tuli viesti myös Singaporesta, jossa laivalle oli hyökännyt merirosvoja. Ankkuripaikkaamme on osunut voimakas maininki. Veneessämme on ollut hiukan hermostunut ilmapiiri.

Ilmassa on lähdön tuntua.