Jäähyväiset Aasialle.
Saavuimme Indonesian Kupangiin 26.7.2006. Yli viisi kuukautta kestäneen Aasian purjehdukseen jälkeen oli aika jättää hyvästit ja jatkaa matkaa kohti Punaista merta. Kirjauduimme ulos Thaimaasta perjantaina 5.1.2007. Vanhan merimiesten uskomuksen mukaan ei ole hyvä lähteä matkaan perjantaina, joten me vietimme vielä yhden yön Chalong lahdella ankkurissa. Seuraavana aamuna säätiedotus lupasi kovia tuulia, koska Etelä-Kiinan merellä oli trooppinen matalapaine. Viivytimme lähtöämme vielä päivällä. Siirsimme veneemme Nai Harn lahteen ja vietimme yön ankkurissa.
Sunnuntaina 7.1.2007 nostimme ankkurin ja suuntasimme kohti Malediiveja. Matkaan pääsimme kello 9.30. Otimme suunnan suoraan länteen kohti Nicobar saariin kuuluvaa Katchall saarta ja sen eteläpuolella olevaa Sombrero salmea. Toinen vaihtoehto olisi ollut suunnata lounaaseen ja ohittaa Nicobar saaret etelä puolelta. Tutkittuamme sääkarttoja totesimme, että meillä olisi paremmat tuulet, jos purjehtisimme suoraan länteen. Sää oli pilvinen ja harmaa. Tuuli oli melko heikkoa, mutta voimistui iltapäivän aikana.
Iltapäivällä satoi vettä.
Phuket katosi horisonttiin. Maukkaat thaimaalaiset ruuat olivat vaihtuneet spagettiin tomaattikastikkeella ja noodeli keittoon. Ruoka Aasiassa oli ollut erinomaista. Tuoretta kalaa, rapuja, simpukoita ja mustekalaa edulliseen hintaan.
Matkamme alussa näimme kolme muuta venettä, jotka olivat matkalla samaan suuntaan.
Laitoimme vieheet veteen heti matkaan päästyämme. Neljän tunnin purjehduksen jälkeen siima vingahti ja joustimena toiminut kuminauha venyi äärimmilleen. Ei epäilystäkään, kala oli napannut. Vaaleanpunaiseen mustekalaa esittävään vieheeseen oli tarttunut peto. Kesti pitkän aikaa saada kala veneen lähelle. Jouduimme hidastamaan veneen kulkua laittamalla moottorin päälle ja vaihde peruutukselle. Kala oli yli metrin pituinen Wahoo ja meille se oli aivan liian suuri. Emme halunneet kalaa, josta söisimme vain pienen osan ja loput joutuisimme heittämään takaisin mereen. Päästimme kalan irti koukusta ja toivotimme sille hyvää matkaa ja samalla varoitimme sitä vaaleanpunaisista mustekaloista.
Emme kalastaneet enää matkan aikana.
Yöllä tuuli vaihteli suuntaansa, mutta oli melko rauhallista. Yön aikana meri käyttäytyi oudosti. Suurimman osan ajasta meren pinta oli rauhallinen. Välillä tuli hetkiä, jolloin meren pintaan muodostui vedestä pystysuoria patsaita ja vesi piti outoa ääntä. Myöhemmin yöllä ilmiö voimistui ja tunnelma oli kuin kosken laskussa. Vesi kuohui ja aaltojen valkeat huiput vierivät kohisten veneen vierellä. Ilmiö kesti aina vain muutaman minuutin ja sen jälkeen meri jälleen tyyntyi. Ilmiön aiheutti ilmeisesti merivirrat.
8. tammikuuta, maanantai.
Aamu valkeni pilvisenä ja sateisena. Tuuli oli melko heikkoa, mutta meren pinta outo ja veneen kulku pomppivaa ja epämääräistä.
Purjehtiessamme aamun rutiineihimme kuului sääfaksin vastaanottaminen klo 8.40. Lisäksi saimme joka aamu sähköpostiimme grip file tiedoston, jossa oli alueen tuulen voimakkuudet ja suunnat.
Furunon Gps navigaattori on polttanut sulakkeen muutaman kerran. Sulake on palanut aina, kun gps on kytketty tietokoneeseen ja tietokoneeseen on kytketty ulkopuolinen sähkön syöttö. Laitoimme viestiä Suomeen ongelmastamme ja saimme vastauksen seuraavana aamuna veljeni välityksellä. Ongelma on tietokone puolella ja olimme kiitollisia nopeasta vastauksesta. Todella kätevää, kun on sähköposti käytettävissä keskellä merta.
Sailmail HF radion välityksellä on toiminut todella hyvin ja olemme olleet tyytyväisiä Uudessa Seelannissa tekemäämme radio hankintaan.
Ensimmäisen vuorokauden aikana olimme edenneet 135 mailia.
Klo 11.30 alhaalla roikkuvat tummat pilvet saivat meren näyttämään mustalta. Aaltojen murtuvilla harjoilla näkyi valkeita pärskeitä. Toisinaan risteävästi kohtaava aallokko ja maininki saivat veneen pomppimaan oudosti. Veneen ominaisuuksia ei varmasti paranna täyteen lastatut tankit ja kannella olevat diesel kanisterit. Lisäksi vettä oli kanistereissa yli 150 litraa.
Päivällä tuuli yltyi ja pienensimme keulapurjetta. Olimme lähteneet matkaan niin, että meillä oli isossa purjeessa 2-reivi. Kello 21 otimme isoon purjeeseen 3-reivin. Yöllä oli kirkas taivas ja kuu valaisi matkaamme. Yöllä aallokko oli isoa.
9. tammikuuta, tiistai.
Aamulla taivas oli jälleen pilvien peittämä. Meillä oli edelleen isossa purjeessa 3-reivi.
Noin kello 10 aamulla olimme Katchall saaren etelä puolella. Nicobar saaret kuuluvat Intialle ja saarille ei voi pysähtyä. Viranomaiset hyväksyvät pysähdyksen hätätapauksessa, mutta meillä ei ollut sellaista.
Nicobar saarien jälkeen purjehdus oli mukavaa ja rauhallista.
Illalla taivaalle kertyi pilviä, tuuli yltyi ja muuttui puuskaiseksi. Edessämme tumman pilvien verhoaman taivaan valaisi lukuisat kirkkaat salama. Muutimme veneemme kurssia ja pyrimme ohittamaan ukkospilven. Valitsemamme suunta oli huono, risteävä aallokko ja maininki saivat veneen hyppimään ja pomppimaan. Kuuron mentyä ohitse jatkoimme alkuperäisen kurssimme mukaan. Yö purjehdittiin pienillä purjeilla epätasaisella merellä.
Illalla hiukan luksusta elämään, hapankorppuja ja juustoa.
10. tammikuuta, keskiviikko.
Aamulla olimme purjehtineet 418 mailia Phuketista länteen. Viimeisen vuorokauden aikana olimme edenneet 138 mailia.
Taivaalla kulki isoja pilvilauttoja. Tuuli oli yön jälkeen rauhoittunut, mutta meren pinta oli edelleen oudon sekainen. Vene keinui ja heilui ilman mitään logiikkaa.
Nukkuminen on ollut melko vähäistä ja olemme molemmat väsyneitä. Pilvisien päivien vuoksi aurinkopaneelien sähköntuotto on ollut hyvin pientä. Olemme joutuneet käyttämään konetta melko paljon akkujen lataamiseksi. Heiluva ja keinuva meno on kuluttanut akkuja paljon, koska autopilotti on joutunut korjaamaan kurssiamme koko ajan.
Olemme yrittäneet nukkua muutaman tunnin vuoroissa. Rytmi ei ole vielä oikein löytynyt ja päivisin ei ole nukkumisesta tullut mitään. Toisaalta nukkuminen yöllä oman vahtivuoron aikana ei ole tuottanut mitään ongelmia.
Kolmea samaan aikaan Phuketista lähtenyttä venettä emme ole nähneet toisen purjehduspäivän jälkeen. Koko matkan aikana olemme nähneet vain kaksi laivaa ja nekin jo ensimmäisen päivän ja yön aikana. Yöllä kun katsoo horisonttiin, niin on näkevinään useita valoja. Ne on kuitenkin tähtien, kuun, meren ja mielikuvituksen tuotteita.
Purjehduksen aikana on kypsynyt ajatus, että alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen pysähtyisimme kuitenkin Sri Lankassa, Gallessa. Moni vene aikoo pysähtyä siellä ja se sai meidät muuttamaan suunnitelmia.
Illalliseksi meillä oli keitettyjä perunoita ja säilykenakkeja majoneesi kera.
11. tammikuuta, torstai.
Matka edennyt 580 mailia Phuketista. Viimeisen vuorokauden aikana 162 mailia, mikä on melko hyvin 36 jalkaiselle veneelle.
Paistetut perunat ja kananmunaa aamiaiseksi, taas luksusta.
Päivällä tuuli oli melko heikkoa, mutta illalla tuuli jälleen yltyi.
Päivisin aika on kulunut nukkumalla tai kirjoja lukien. Olemme lukeneet kaikkia kirjoja, joita olemme käsiimme saaneet. Välillä olemme ihmetellet, miksi kyseisen kirja on yleensä kirjoitettu ja ketä varten? Ei ainakaan meitä varten. Toisaalta, erilaisuus on rikkautta, ehkä.
12. tammikuuta, perjantai.
Yön purjehdimme sivu myötäisessä tuulessa pienillä purjeilla. Olemme molemmat nukkuneet vahtivuorojemme aikana. Pienin väliajoin vahtivuorossa ollut on kuitenkin käynyt tähystämässä ulos. Mitään ei ole näkynyt.
Pilvinen taivas ja tumma meri on todella pimeä yhdistelmä yöllä. Outo tunne purjehtia keskellä merta, täysin pimeässä. Ainut ääni on tuulen suhina ja veneen vesirajasta kuuluva veden kohina. Aikaa ajatella.
Purjehdittu 730 mailia. Viimeisen vuorokauden aikana 150 mailia.
Lounaaksi meillä oli Aasian erikoisuus Nasi Goreng (paistettua riisiä).
Kello 15.00 Marika käy ulkona ja huutaa minulla: ”Laiva edessä.”
Menen äkkiä ulos ja vain muutaman sadan metrin päässä keulamme edessä oli hitaasti liikkuva kalastusvene. Saimme muutettua kurssiamme ja ohitimme veneen perän puolelta. Emme nähneet ketään veneessä. Ehkä miehistö oli lukemassa, samoin kuin me. Nukkumassa ne oli.
Se siitä laivaliikenteen puuttumisesta.
13. tammikuuta, lauantai.
Purjehdittu 890 mailia. Viimeinen vuorokausi 160 mailia.
Viime yö purjehdittiin jälleen pienillä purjeilla (3-reivi isossa purjeessa).
Säätiedotuksissa on jokaiselle päivälle luvattu 10 - 15 solmun tuulia (5 - 7 m/s). Todellisuudessa tuulet ovat kuitenkin olleet jotain ihan muuta. Aallokko on ollut isoa ja toisinaan aallot ovat murtuneet avotilaan ja antaneet meille suolaisen kasteen.
Lauantai aamu valkeni jälleen tummana ja harmaana. Olemme purjehtineet paljon pienillä purjeilla, mutta siitä huolimatta keskinopeutemme on ollut hyvä. Meillä on ollut hyvä myötävirta koko ajan. Virran voimakkuutta emme ole pystyneet toteamaan, koska lokimme on edelleen rikki.
Olisimme varmasti pystyneet purjehtimaan huomattavasti nopeammin. Olemme purjehtineet pienillä purjeilla ja yrittäneet tehdä veneestä mukavan paikan. Isossa aallokossa eläminen veneessä on hankalaa ja ainoa asia mitä voi kunnolla tehdä on lukeminen. Korttia en Marikan kanssa enää pelaa, koska häviän aina. Se on väärin. Paskahousua voin pelata, mutta en Maijaa.
14. tammikuuta, sunnuntai.
Aamulla olimme purjehtineet 1063 mailia. Viimeisen vuorokauden aikana olimme edenneet 173 mailia, joka on varmasti ennätyksemme. Aamuyöstä saavuimme Sri Lankan rannikolle ja vielä siinä vaiheessa meille oli epäselvää, että pysähtyisimmekö siellä vai jatkaisimmeko matkaa kohti Malediiveja.
Minulla oli suuria ennakkoluuloja Sri Lankaa kohtaan. Suomen ulkoministeriön internet sivuilla ei suositeltu Sri Lankaan matkustamista maan poliittisen tilanteen vuoksi. Vaakakupin toisella puolella painoi kuitenkin se, että halusin käydä Sri Lankassa, kun näin lähellä kerran olimme. Aamun valjetessa päätimme ottaa suunnaksi Gallen, kaupungin Sri Lankan etelä kärjessä.
Mielessäni pyöri tarina kaverista, jonka autosta puhkesi rengas yöllä, keskellä metsäistä tietä. Autossa ei ollut tunkkia. Metsän keskeltä pilkotti talon ikkunasta loistava valo. Mies lähti kävelemään taloa kohti ja samalla mietti, että mahtaako talossa olla ketään kotona. Hetken käveltyään mies mietti mielessään, mahtaako heillä olla tunkkia talossa. Mies jatkoi kohti taloa ja mietti mielessään, että jos heillä on tunkki, niin ei ne varmaan lainaa sitä. Päästyään muutaman metrin päähän talosta mies otti kiven maasta ja heitti sen valoa loistavasta ikkunasta sisään ja lähti kävelemään takaisin autolleen. Huusi mennessään:
”Perkele, pitäkää tunkkinne.”
Olisi ollut väärin ohittaa mielenkiintoinen maa ilman pysähdystä. Ei täälläpäin niin usein tule purjehdittua.
Iltapäivällä saavuimme Gallen satamaan ja otimme yhteyttä vhf-radiolla satama konttoriin. Meidän tiedot kirjattiin ylös ja meidän käskettiin ottaa yhteyttä paikalliseen agenttiin, joka hoitaisi veneemme paperit kuntoon puolestamme. Emme saaneet yhteyttä agenttiimme päivän aikana ja syynä oli ehkä se, että oli sunnuntai. Jouduimme viettämään yön ankkurissa varsinaisen sataman ulkopuolella.
Vierelämme pyöri useita pieniä veneitä, joiden keulakannella oli konekivääri valmiina puolustamaan satamaa. Tamili tiikerit olivat viime vuonna tehneet pommi iskun Gallen satamassa Sri Lankan laivastoa vastaan. Iskussa oli kuollut yksi sotilas ja useita haavoittunut. Sri Lankassa on meneillään kovia taisteluita hallituksen ja tamili sissien välillä. Ryhmien välisten rauhanneuvottelujen kariutumisen jälkeen Sri Lankassa on taisteluissa kuollut tuhansia ihmisiä.
Maanantaina pääsimme sisälle satamaan ja kiinnitimme veneemme pieneen muoviseen ponttoni laituriin. Agenttimme saapui veneelle ja alkoi papereiden täyttö. Kaavakkeita oli useita ja jouduimme täyttämään samat tiedot moneen eri kaavakkeeseen.
Jouduimme täyttämään kaavakkeen, jossa kysytään tietoja sairauksista veneellä. Onko matkan aikana esiintynyt tarttuvia tauteja? Onko kukaan kuollut merimatkan aikana? Helppo aistia, että kaavakkeet ovat menneiltä ajoilta. Sri Lanka on ollut Englannin siirtomaa ja paperisota on varmasti peruja niiltä ajoilta.
Outoa on myös se, että jouduimme käyttämään agenttia asioidemme hoidossa. Agenttimme oli vanha mies ja hänen englannin taitonsa ei ollut paras mahdollinen. Hän kertoi meille, mitä kaavakkeisiin piti täyttää, mutta kun kysyimme asioita hän ei oikein ymmärtänyt meitä. Agenttimme otti passimme ja kävi leimauttamassa ne. Outo toimenpide. Passien tarkastajat eivät nähneet meitä, mutta silti he olivat valmiita lyömään leimat passeihimme.
Sri Lankaan sisään kirjautuminen oli melko kallista. Jouduimme maksamaan 200 USD, johon sisältyi maahan kirjautuminen ja agentin palkkio.
Gallen satama on sotilasaluetta ja satamassa oli valokuvaus kielletty. Satama alueelta poistuessamme jouduimme näyttämään passimme ja meille myönnetyn kulkuluvan. Sataman portin ulkopuolella meitä odotti innokas ja palveluhaluinen joukko tuk-tuk kuljettajia. Tuk-tukit olivat pienentyneet Thaimaan jälkeen ja Sri Lankassa ne olivat pieniä kolmipyöräisiä vespan moottorilla varustettuja ”kiitäjiä”.
Kuskimme halusi näyttää meille ensin kotinsa. Tutustuimme hänen vaimoonsa ja poikiinsa. Saimme maistiaisiksi paikallista saviruukussa tarjottua yoghurttia. Yoghurtti oli hyvän makuista ja maistiaiset nautittuamme jatkoimme matkaa. Lähtiessämme talosta taksikuski näytti noin kahden metri korkeudella talonsa seinällä olevaa viivaa ja kertoi sen olevan merkki vedenpinnasta tsunamin iskettyä Sri Lankan rannikolle. Sri Lanka kärsi suuria tuhoja tsunamissa ja kuolonuhrien määrä oli noin 50 000.
Jatkoimme matkaa Gallen keskustaan. Liikenne oli melko hiljaista, koska Sri Lankassa oli maanantaina vapaapäivä. Saimme nostettua paikallista rahaa automaatista ja tutustuimme kaupunkiin. Ihmiset olivat ystävällisiä ja tuntui siltä, että olimme tehneet oikean päätöksen tullessamme Sri Lankaan.
Ensimmäisenä yönä satamassa meidät herätti useaan kertaan kova pamahdus. Kuulimme jo illalla naapuriveneeltä, että satamassa aiotaan räjäyttää pommeja sukeltajien toiminnan estämiseksi. Pommeille halutaan estää tamili tiikeri sukeltajien iskut Sri Lankan merivoimia vastaan. Melko villiä toimintaa. Saattaa sukeltajalla mennä vettä korviin ja naamarin kuva painua kasvoihin, jos sattuu olemaan lähellä räjäytystä.
Tiistaina oli normaali työpäivä ja liikenne Gallessa sen mukaista. Liikenteessä vallitsi hallittu kaaos.
Gallessa oli hyvä hedelmätori. Kauppojen valikoima oli melko suppea ja hintataso Thaimaata korkeampi.
Keskiviikkona teimme päivän kestävän retken ja tutustuimme Sri Lankaan. Sri Lankan keskiosa on melko vuoristoinen ja useat maan nähtävyydet sijaitsevat siellä. Sri Lankassa tiet ovat kuitenkin huonoja ja liikenne ruuhkaista. Tutustuminen vuoristoon olisi vaatinut kolmen päivän retken, mutta me tyydyimme vain päivän retkeen. Retkellä tutustuimme teen valmistukseen, isoon Buddha temppeliin ja mauste farmiin. Näimme myös kalastajia, jotka onkivat sardiineja rannalla puisten tolppien päissä istuen. Tutustuminen tee tehtaaseen oli melko mielenkiintoinen. Näimme miten lehdet kuivataan ja miten hyvälaatuiset lehden osat erotellaan huonoista osista. Buddha temppeli oli melko iso ja siellä oli 20 000 piirrosta, jotka esittivät Buddhan tarinan.
Sri Lanka on köyhä maa. Sri Lankan tulonlähteitä ovat aikoinaan ollut raakakumi, kookos tuotteet ja tee. Teen viljely alkoi vasta 1800-luvun lopulla englantilaisten toimesta. Nyt kumin ja kookoksen viljely ei enää ole kovin kannattavaa toimintaa, jotenka maan talous ei ole aivan parhaassa vedossa. Sota maan hallituksen ja itsenäisyyttä vaativien tamilien välillä on ajanut maan talouden todella huonoon tilaan. Samalla sisällissota on karkottanut maasta turistit, jotka toivat tuloa monelle yrittäjälle. Surkea juttu.
Sri Lanka on ollut mukava kokemus. Siitä huolimatta, että maa on köyhä olemme tavannet ystävällisiä ihmisiä. Ennakkoluulot maata kohtaa olivat turhia ja toivottavasti asiat maassa kehittyvät niin, että turistit tulevat takaisin ja tuovat oman panoksensa maan talouden kehittymiseen.
Meillä on edessä veneen tankkaus ja kaupassa käynti. Aiomme jatkaa matkaa maanantaina 22. tammikuuta. kohde ei vielä ole aivan selvä. Malediiveilla tekisi mieli käydä, mutta toisaalta voisimme jatkaa matkaamme suoraan kohti Omania.
Siinä sitä on pähkäilemistä muutamaksi päiväksi.