Fidzi, Vanuatu, Thursday Island ja Darwin

Meidän aikamme on viime aikoina kulunut purjehduksen merkeissä. Saavuimme tänne Darwiniin Australiaan lauantaina 8.7. Takana on yli 3000 tuulista, märkää ja väsyttävää mailia.

Purjehdus Fidzistä Vanuatuun oli tarkoitus aloittaa lauantaina 3.6. Perjantaina 2.6. emme kuitenkaan olleet tyytyväisiä säätiedotukseen ja päätimme siirtää lähtömme seuraavalle viikolle.

Viikonloppuna meille jäi aikaa tutustua Nadin kaupunkiin. Nadissa sijaitsee Fidzin kansainvälinen lentokenttä ja siellä oli huomattavasti enemmän turisteja, kuin Lautokassa. Nadissa kävimme tutustumassa intialaiseen temppeliin. Aikamme katseltuamme temppelissä vierailevia ihmisiä ja pappien touhuja on vain todettava, että uskontoja ja jumalia on moneen lähtöön. Mikä niistä on sitten se oikea ja paras?

Tiistaina 6.6. Lautokassa sokeritehtaan höyrykattilan savupiipusta tuprusi musta savu. Ulospuhallusputkista purkautui taivaalle valkoisia höyrypilviä. Tehtaan pihalla odotti sokeriruokokuorman purkamista täyteen lastatut kuorma-autot ja pienet junan vaunut.

Lautokassa oli alkanut sokeriruokon sadonkorjuu.

Meillä alkoi lähes 600 mailin purjehdus Vanuatuun.

Matkaan pääsimme noin klo 11.00 . Tuuli oli heikkoa ja ajoimme koneella yli 20 mailin päässä sijaitsevalle aukolle josta pääsimme avomerelle Fidziä ympäröivän koralliriutan suojasta.

Koralliriutan ulkopuolella puhalsi heikko tuuli ja pääsimme jatkamaan matkaa purjehtien. Fidzin kadottua horisonttiin merelle ilmestyi outo kahdesta suunnasta tuleva maininki. Risteävän mainingin ansiosta vene kallisteli ja heilui epämiellyttävästi. Ajoimme koneella ja pidimme isopurjeen 2-reivissä rauhoittamassa veneen keinuntaa.

Heikkoa tuulta ja keinuvaa etenemistä kesti kaksi vuorokautta. Kolmantena päivänä tuuli heräsi. Päivän aikana tuuli keräsi voimiaan ja illalla meidän oli reivattava isopurje 3-reiviin. Keulapurje oli vain hiukan auki. Yö oli vauhdikasta purjehdusta isossa aallokossa. Neljännen päivän aamuna meidän oli otettava keulapurje sisään ja jatkettava purjehdusta pelkällä isolla purjeella. Vanuatusta saamamme säätiedotuksen mukaan tuuli voimistuisi 33 solmuun ja meri tulisi olemaan ”very rough.” Meille meri oli jo nyt riittävän kuoppainen ja enemmästä ei olisi ollut väliksi. Tuuli voimistui päivän aikana ja illalla aallokko oli jo isoa. Ainoa hyvä asia oli, että tuuli oli myötäinen. Välillä murtuvat aallonharjat käänsivät veneen poikittain aaltoon nähden ja sen seurauksena vene kallistui epämukavasti. Toisinaan aallot murtuivat avotilaan tai kumahtelivat äänekkäästi veneen kylkeen. Viimeinen 12 tuntia purjehdittiin pelkällä isolla purjeella, jossa oli 3-reivi (purjetta oli pienennetty yli 50 %). Keskinopeutemme oli kuitenkin noin seitsemän solmua. Kovasti epämukavaa menoa.

Neljän vuorokauden ja 12 tunnin purjehduksen jälkeen pääsimme Vanuatun pääsaaren Efaten koralliriuttojen suojaan. Tuuli oli edelleen kova, mutta iso aallokko puuttui. Sunnuntai aamuna klo 2.00 saavuimme Port Vilan sataman edustalle ja ankkuroimme veneemme keltaisen ”quaranteen ” poijun viereen merkiksi siitä, että olimme saapuneet maahan ja odotimme terveysviranomaisten tarkastusta. Nukkumattia ja unihiekkaa ei tarvinnut kauan odotella, uni tuli nopeasti. Oli mukava nukkua rauhallisessa satamassa.

Vanuatussa viranomaisilla on sunnuntaina vapaapäivä. Maahantulomuodollisuudet oli mahdollista suorittaa vasta maanantaina. Jouduimme viettämään sunnuntai päivän veneellä emmekä voineet mennä maihin. Meillä oli kuitenkin riittävästi puuhaa veneen siivouksessa ja huollossa, joten päivä veneellä kului nopeasti.

Maanantai aamuna otimme yhteyttä Yachting World marinaan ja sieltä järjestettiin meille terveysviranomaisen tarkastus. Tarkastajan saavuttua täytimme muutaman kaavakkeen ja annoimme hänelle roskapussimme ja muutaman jäljellä olleen sipulin. Tarkastaja ei käynyt veneessämme ja koko tarkastus oli nopeasti ohi.

Seuraavana oli vuorossa passien tarkastus ja se suoritettiin maissa maahantulo viranomaisten toimistossa. Saimme leimat passiimme jotka oikeuttivat kuukauden maassa oloon.

Tullissa käyntiä varten jouduimme matkustamaan bussilla pääsatamaan ja täytettyämme toimistossa kaavakkeet oli muodollisuudet suoritettu.

Matkamme aikana Fidzistä Vanuatuun veneemme oli saanut suolaisen kylvyn. Päätimme mennä Yachting World marinaan, jossa käytössämme olisi makeaa vettä ja myös mahdollisuus suihkuun. Marinasta saimme laituripaikan, jossa oli hyvä huoltaa venettämme. Vene pestiin sisältä ja ulkoa. Vene tarkastettiin ja huollettiin niin, että sään salliessa voisimme jatkaa matkaa kohti Torresin salmea.

Uudesta Seelannista hankimme maston huipussa olevaan ankkurivaloon pitkäikäiseksi kehutun kirkkaan LED lampun. Lampun hyvä puoli oli sen pieni virran kulutus. Huonoa lampussa oli sen kallis hankintahinta (40 euroa). Käytimme ankkurivaloa navigointivalona yöllä purjehtiessamme. Matkalla Vanuatuun Led-lamppu pimeni ja marinan laiturissa minun oli käytävä tutkimassa vikaa. Harmitti pirusti, kun kallis lamppu oli kestänyt käytössä vain muutaman viikon.

Kiivetessäni maston huippuun tarkistin myös vanttien kunnon. Tarkastuksessa huomasin, että paapuurin puoleisen alavantin (vaijeri) neljä säiettä oli poikki. Onneksi meillä oli vara vaijeri mukana ja saimme vantin korjattua. Meillä oli onnea, että lamppu hajosi matkalla, muuten en olisi mastoon mennyt. Lampun hinta tuntui mitättömältä siihen verrattuna, mitä vantin katkeamisesta olisi voinut seurata!

Voitte vain kuvitella tilanteen talvisena aamuna, pakkasta –20 astetta ja olette myöhässä sovitusta tapaamisesta. Autonne ei käynnisty ja joudutte käyttämään bussia, pistää kovasti vihaksi. Matkalla tapaamiseen ajatte bussilla ohi poliisien pitämän nopeus tutkan ja sitä seuraavan pitkän autojonon odottamassa sakkolappua. Olisitte kiireessä olleet siinä samassa jonossa. Olette myöhässä, edellänne olevan istuimen selkänojaan on kirjoitettu punaisella tussilla:” fuk yuo” ja takkinne helmaan on tarttunut purukumia penkin reunasta. Kaikesta huolimatta hymyilette leveää hymyä ja olette tyytyväisiä bussin tasaiseen kulkuun.

Vanuatu, entiseltä nimeltään Uudet Hebridit on saariryhmä, joka koostuu yli 80 vulkaanisesta saaresta. Vanuatu on aikoinaan ollut sekä englantilaisten, että ranskalaisten hallinnassa. Maiden vaikutus näkyy Vanuatun pääkaupungin Port Vilan katukuvassa. Englantia ja ranskaa puhutaan yleisesti 115 paikallisen kielen ja murteen lisäksi. Ranskalainen kulttuuri näkyi supermarkettien valikoimassa, joka oli erittäin hyvä. Hintataso on kuitenkin selvästi Fidziä korkeampi.

Suurin osa Vanuatun väestöstä elää kuitenkin toisenlaista elämää, johon me törmäsimme Port Vilassa. Vanuatun lukuisilla saarilla ihmiset elävät vielä hyvin alkeellista elämää. Sähköt, puhelimet, tiet ja autot puuttuvat vielä monesta kylästä.

Vanuatun suosituimpia nähtävyyksiä on Tannan saarella sijaitseva aktiivinen tulivuori. Tulivuorella vierailijat voivat katsoa suoraan hehkuvaan kraatteriin.

Toinen suosittu nähtävyys on Pentecost saaren ”land divers” esitykset. Tapahtumaa pidetään benji hypyn edeltäjänä. Miehet hyppäävät köysi jalkoihin sidottuna puisesta tornista alas. Tapahtumalla on aikoinaan ilmeisesti mitattu rohkeutta tai miehisyyttä. Näimme Port Vilassa vain puisia pienoismalleja hyppytelineistä, sekä valokuvia hypyistä. Niiden perusteella epäilen vahvasti, että Vanuatun miehisimmät miehet eivät ole uroteoistaan jälkipolville kertomassa.

Meiltä jäi Tanna ja muut nähtävyydet näkemättä. Meidän oli jatkettava kohti Darwinia.

Eteläisellä pallonpuoliskolla ilmamassat virtaavat vastapäivään korkeapaineen ympäri. Australian päällä oleva suuri lähes paikoillaan pysyttelevä korkeapaine oli aiheuttanut kovat kaakosta puhaltavat tuulet saapuessamme Vanuatuun. Tilanne ei ollut paljon muuttunut ja edelleen Vanuatun säätiedotukset lupailivat 13 - 15 m/s tuulia alueelle. Tutkimme paikallisia säätietoja, sekä säätietoja internetissä. Teimme päätöksemme jatkaa matkaa lauantaina 17.6. ja kävimme kirjautumassa ulos maasta perjantaina.

Perjantaina hankimme hedelmiä ja tuoreita vihanneksia Port Vilan vilkkaalta torilta. Teimme myös täydennyksiä ruokavarastoihimme paikallisessa supermarketissa.

Lauantaina 17.6. aamu valkeni pilvisenä ja harmaana. Vettä tihutti ja tuuli oli satamasta lähtiessämme puuskittainen. Meillä oli edelleen isossa purjeessa kolmas reivi ja päätimme lähteä niin matkaan. Edessä oli matkamme kolmanneksi pisin purjehdus, lähes 1700 mailia Vanuatusta Torresin salmessa sijaitsevalle Thursday Islandille.

Efaten saaren suojassa tuuli oli kohtuullinen, eikä aallokko ollut isoa. Efaten kadottua horisonttiin oli taivas edelleen pilvinen ja tuuli oli voimistunut lähtömme jälkeen. Isot aallot vyöryivät ohitsemme ja valkoista vaahtoa oli ilmestynyt juovina meren pinnalle. Matkamme alkoi kovassa tuulessa.

Sunnuntaina 18.6. kova tuuli ja iso aallokko olivat edelleen seuranamme. Vene keinui rajusti ja eläminen veneessä oli epämukavaa. Ruuan valmistus, wc:ssä käyminen ja peseytyminen olivat vaikeaa. Aaltojen mukanaan tuomat suolaiset pärskeet kastelivat vaatteet ja avotilassa kuivana pysyminen oli lähes mahdotonta. Suurimmat ja röyhkeimmät aallot tulivat sisään istumalaatikkoon suoraan veneen perästä. Hiukan ujommat aallot käänsivät veneen poikittain ja tulivat sisään veneen kyljestä. Välillä avotila muistutti kylpyammetta. Kumisorsien sijasta siinä kelluivat kuuppa ja muovinen ämpäri, joilla kävin välillä tyhjentämässä avotilaa. Avancen avotilan lattia on melko lähellä vesilinjaa, joten tyhjennysaukkojen kautta avotilan tyhjentyminen kestää melko kauan.

Vuorokauden purjehduksen ja huonosti nukutun yön jälkeen olimme väsyneitä.

Maanantaina 19.6. purjehdus kovassa tuulessa ja isossa aallokossa jatkui. Jouduimme pitämään veneen luukut kiinni, koska kannelle ja istumalaatikkoon murtuvat aallot halusivat välttämättä tulla sisään kajuutan luukusta. Uudessa Seelannissa teimme läpinäkyvästä muovista suojan kajuutan luukkuun ja nyt se osoittautui hyväksi hankinnaksi. Aamupalaksi teimme kaurapuuroa, joka nautittiin vierekkäin istuen kajuutan lattialla. Ruokailu oli vaikeaa ja tyydyimme syömään nuudelikeittoja ja puuroa joiden valmistus oli nopeaa ja helppoa.

Säätiedotus ei luvannut helpotusta elämäämme.

Tiistaina 20.6. oli jatkoa edellisiin päiviin. Yritimme nukkua vuorotellen, mutta rauhaton meno ja veneen äkkinäiset liikkeet pitivät hereillä. Veneemme oli saanut suolakylvyn ja muutamat sisälle päässeet aallot olivat tehneet veneen sisältä kosteaksi ja lattian liukkaaksi. Toivoimme, että tuuli rauhoittuisi.

Keskiviikkona 21.6. tuuli oli hiukan rauhoittunut. Tuuli oli kuitenkin puuskainen ja aallokko oli edelleen suuri. Eteläinen maininki teki aallokosta epämääräisen ja vene kallisteli edelleen rajusti. Välillä tuntui siltä, että aallokko vaimeni, mutta sitten se ilmestyi uudelleen. Jo nyt oli selvää, että tästä tulisi matkamme tähänastisista purjehduksista raskain.

Epämääräistä maininkia ja kovia puuskia jatkui vielä torstaina.

Perjantaina 23.6. oli aika juhlia juhannusta. Aamulla tuuli oli melko rauhallinen ja maininki oli tasoittunut. Aamulla meidät kasteli muutama sadekuuro, jotka toivat mukanaan puuskaisia tuulia. Meillä oli edelleen 3-reivi isossa purjeessa, mutta nopeutemme oli kuitenkin lähes kuusi solmua.

Olimme purjehtineet lähes viikon ja olimme saapuneet Papua Uuden Guinealle kuuluvien Lousiade saarten etelä puolelle. Matkaa lähimmälle saarelle oli kuitenkin muutama sata mailia.

Juhannusaaton iltana meidät ylitti kylmä rintama ja juhliminen sai jäädä seuraavaan kesään. Illalla taivaalle kasaantui tummia pilviä, jotka toivat puuskaisia tuulia ja kovaa sadetta. Ensimmäisestä puuskasta selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Olin ulkona ohjaamassa venettä täydessä sadeasussa. Puuskaa kesti puoli tuntia ja olimme helpottuneita sen mentyä ohitse. Seuraava puuska oli hiukan kovempi ja meidän oli laitettava vene piihin ja odotettava puuskan ohi menoa. Kolmannen puuskan aikana meidän oli otettava kaikki purjeet alas ja mentävä sisälle veneeseen. Tuuli oli todella kova ja vettä satoi kaatamalla. Kolmannen puuskan aikana viereemme ilmestyi rahtilaiva, jonka valot hävisivät toisinaan harmaaseen sadekuuroon. Yritin kutsua laivaa vhf radiolla ja tiedustella, oliko se havainnut meidät, mutta vastausta emme koskaan saaneet. Onneksi laiva jatkoi menoaan ja jätti meidät nauttimaan purjehduksesta kesäisessä yössä.

Kolmannen puuskan jälkeen tuuli jatkui kovana läpi yön. Jatkoimme purjehdusta ainoastaan keulapurje hiukan auki.

Olimme useasti viikon aikana hinanneet 50 metriä pitkää ankkuriliinaa perässämme. Ankkuriliina hidasti hiukan vauhtiamme, mutta se samalla rauhoitti veneen liikkeitä isossa aallokossa. Nopeutemme vain hiukan auki olevalla keulapurjeella ja ankkuriliina hinauksessa oli kuitenkin noin 5 - 6 solmua.

Yöllä saimme seuraksemme kalastusaluksen, jonka valoja seurasimme muutaman tunnin ajan.

Meillä oli ikimuistoinen juhannusaatto.

Aamun valjetessa olin avotilassa ja kelasin ankkuriliinaa sisälle. Katseeni osui rahtilaivaan, joka ilmestyi veneemme paapuurin puolelle aaltojen takaa. Hyndain suuri rahtilaiva oli tulossa suoraan meitä kohti. Yritin ottaa laivaan yhteyttä vhf-radiolla, mutta kukaan ei kutsuuni vastannut. Muutaman yrityksen jälkeen meidän oli muutettava kurssia ja laitettava kone päälle, että pääsimme pois laivan reitiltä. Taisi olla hiukan tuuriakin, että havaitsimme laivan ja pääsimme pois sen keulan edestä.

Korealaisen laivan tutka ei ilmeisesti ollut päällä, koska sen antenni ei pyörinyt. Korealaisen vahtivuorossa olleen merimiehin nimi 97% todennäköisyydellä oli Mr. Kim ja jos hän oli vahtivuoronsa aikana nauttimassa aamupalaa niin 100 % varmuudella lautasella oli kimchiä ja riisiä, jotka olivat vieneet kaiken huomion.

Päivän aikana näimme vielä muitakin rahtilaivoja ja niiden reitti ilmeisesti kulki Papua Uusi Guinean kautta Kiinasta Australian itä rannikolle. Kiina ilmiö oli havaittavissa myös merellä. Vaatteita, polkupyöriä, työkaluja ja muita Made in China tuotteita Australian marketteihin.

Marika oli lisännyt kommentin lokikirjaan:

”Tämä ylitys on tähän mennessä ollut raskain. Viime yö meni valvoessa. Otimme ison purjeen alas ja menimme pelkällä keulalla. Aamulla väistelimme rahtilaivoja. Outoa oli se että ne eivät vastanneet meille, kun kutsuimme niitä vhf:llä. Voi kun jaksaisi vielä muutaman päivän. Säätiedotus lupasi kovia tuulia.”

Purjehduksemme jatkui samoissa merkeissä, keinuvaa, märkää ja epämukavaa.

Ainoa hyvä puoli oli se, että tuuli oli myötäinen ja jokaisen purjehditun tunnin jälkeen meillä oli noin 6 mailia lyhyempi matka Thurday Islandille.

Tiistaina 27.6. ohitimme Papua Uusi Guinean pääkaupungin Port Moresbyn noin 60 mailin etäisyydellä. Aallokko oli edelleen suuri ja toivoimme, että pääsisimme rauhallisemmille vesille saapuessamme Torresin salmeen. Saimme kuitenkin ”kylmän suihkun” niskaamme säätiedotuksen muodossa. Australiasta vastaanottamissamme säätiedotuksissa annettiin kovan tuulen varoitus Torresin salmeen. Yksi vaihtoehto olisi ollut pysähtyminen Port Moresbyssä, mutta olimme päätöksemme tehneet ja jatkoimme matkaa.

Keskiviikko aamuna 28.6. saavuimme Torresin salmeen ja toivoimme pääsevämme suojaisille vesille Ison valliriutan suojaan. Meri ei kuitenkaan huomattavasti tasoittunut päivä aikana. Iltapäivällä käänsimme kurssimme enemmän etelään ja sen seurauksena tuuli puhalsi enemmän sivusta. Matkaamme se ei helpottanut. Illalla tuuli voimistui ja muuttui puuskaiseksi. Sadekuurot ja avotilaan murtuvat aallot eivät houkutelleet tähystämään ulkona. Jouduimme ottamaan keulapurjeen kokonaan sisään ja purjehtimaan pelkällä 3-reivissä olevalla isolla purjeella. Laitoimme tutkan päälle ja seurasimme matkan edistymistä tietokoneen karttaohjelman ja gps:n avulla. Torresin salmessa on lukuisia korallien ympäröimiä saaria. Saarien välissä kulkeva väylä on kuitenkin melko leveä ja syvä, jotenka navigoinnin kanssa ei ollut ongelmia. Yö meni nukkumatta ja aamulla olo oli todella väsynyt. Onneksi aamu oli aurinkoinen ja yöllinen tuuli oli hiukan rauhoittunut.

Torstaina 29.6. kahdentoista purjehditun vuorokauden jälkeen saavuimme Thursday Islandille. Matkaa lokiin oli kertynyt 1689 mailia. Keskinopeutemme matkalla oli lähes 6 solmua ja koko matka purjehdittiin 3-reivi isossa purjeessa.

Kello 13.00 saimme veneemme ankkuroitua ja otimme yhteyttä tulliin. Tulli ja terveystarkastaja (quaranteen) saapuivat veneellemme melko pian. Terveystarkastus oli melko perusteellinen ja kaikki laatikot ja kaapit tutkittiin. Kiellettyjen tuotteiden lista on pitkä. Australiaan ei saa tuoda lihaa, kasviksia, hedelmiä, siemeniä, hunajaa yms. Lista on lähes sama, kuin Uuteen Seelantiin mentäessä, mutta tarkastus täällä oli huomattavasti perusteellisempi. Tarkastaja vei mennessään jopa Espanjasta hankkimamme pienen muovisen joulukuusen, jonka koristeena oli muutama aito männyn käpy!

Tarkastus otti aikansa ja asiat saatiin hoidettua. Viranomaiset olivat kohteliaita ja mukavia.

Korkean vuoroveden vaihtelun takia jouduimme ankkuroimaan melko kauaksi rannasta. Sää oli edelleen tuulinen ja päätimme jättää rantaan menon seuraavaan päivään. Siivosimme hiukan venettämme matkan jälkeen ja söimme päivällisen pitkästä aikaa salongin pöydän ääressä. Illalla menimme nukkumaan kello 19.00 ja aamulla taisin herätä samasta asennosta kello 8.00. Matka oli ollut raskas ja nukkuminen matkan aikana huonoa. Yöllä oli kuulemma ollut kova tuuli, mutta se ei jaksanut minua kiinnostaa.

Thursaday Island on Torresin salmessa sijaitseva Australialle kuuluva saari. Thursday Islandia, jota paikalliset kutsuvat TI:ksi, ympäröi lukuisa määrä isompia ja pienempiä saaria, mutta TI on alueen pääsaari. Torresin salmi, joka kansakoulun peruskartaston mukaan näyttää vain vesialueelta Papua Uusi Guinean ja Australian välillä on kuitenkin useine saarineen monen ihmisen asuinpaikka. Saarilla elää Australian Aboriginaleja ja muuta väestöä. Australian huolena on kuitenkin taudit ja laittomat siirtolaiset, jota odottavat maahantuloa aluevesirajan ulkopuolella. Alueen valvonta on erittäin tarkkaa.

Purjehtijoille TI:llä on vain vähän tarjottavaa. Veneilijöille ei ole palveluja ja saaren hintataso on melko korkea. Kauppojen valikoima on melko suppea ja tarjolla olevien tuoreiden vihannesten ja hedelmien laatu huono.

TI:n satamasta saimme tankattua dieseliä ja makeaa vettä. TI:n satama oli tuulinen ja jollamatka rantaan oli märkä. Ankkuroimme TI:n satamassa vain kaksi yötä, jonka jälkeen siirryimme läheisen Horn saaren suojaan. Horn saarelta oli lauttayhteys TI:lle tunnin välein.

Saimme veneen huollettua ja olisimme olleet valmiit jatkamaan matkaa jo lauantaina 1.7. Tulli oli kuitenkin suljettu viikonloppuna ja jouduimme odottamaan lähtöä maanantaihin. Viikonlopun aikana tuuli oli kevyttä ja sää matkan jatkamiselle olisi ollut erinomainen.

TI:llä törmäsimme ensimmäisen kerran krokotiileistä varoittaviin kyltteihin. Australian pohjois-osassa elää suolaisessa vedessä viihtyvä krokotiililaji. Uros krokotiilit saattavat kasvaa jopa seitsemän metrin pituisiksi jättiläisiksi. Uima halumme katosivat ilmoituksen nähtyämme. Olisi varmaankin ollut hyvää uima valmennusta polskia paikallisissa vesissä. Tyyli ei varmasti olisi kehittynyt samaa tahtia nopeuden kanssa.

Jatkoimme matkaa kohti Darwinia maanantaina 3.7. Matkaan päästyämme tuuli oli rauhallista ja matka eteni mukavasti. Iltapäivällä ylitsemme lensi rannikkovartioston helikopteri, joka kysyi meiltä veneen nimen, rekisteröinti sataman, sataman josta olimme lähteneet ja määränpää sataman. Muutaman tunnin jälkeen samat tiedot kysyttiin läheiseltä sotalaivalta. Illan pimetessä tietomme tarkastettiin tullin lentokoneesta. Olimme tarkassa seurannassa.

Matka TI:ltä Darwiniin oli yli 700 mailia ja matkamme sujui melko mukavissa tuulissa. Neljännen vuorokauden iltana otimme ison purjeen alas kovan tuulen takia, mutta pääsimme jatkamaan purjehdusta 2-reivillä seuraavana aamuna.

Australian rannikkovartiosto kävi tervehtimässä meitä lentokoneella joka päivä. Annoimme heille tietomme vhf radion välityksellä.

Lauantaina 8.7. saavuimme Darwiniin. Nyt ei ollut mihinkään kiire ja saisimme laittaa rauhassa veneemme kuntoon ennen 22.7 starttaavaa Darwing - Kupang rallia. Olimme kyselleet paikkaa marinasta ennen saapumistamme, mutta vastaus oli ollut negatiivinen. Kaikki marinat olivat täynnä. Ankkuroimme veneemme Darwin Yacht Clubin edustalle Fannie Bayn rantaan. Darwinissa vuoroveden vaihtelu on suurimmillaan lähes kahdeksan metriä. Fannie bay:ssä vesi on matalaa ja jouduimme jättämään veneemme kauas rannasta. Oli tiedossa tuulisia ja märkiä jollamatkoja. Lauantaina kävin hakemassa meille pizzat rannasta ja totesin, että olimme saapuneet sivistyksen pariin.

Sunnuntaina kävimme Darwin Yacht Clubuilla ilmoittautumassa ja kuulemassa viimeisimmät ohjeet purjehdukseen osallistujille. Kävimme myös kävelemässä läheisessä ostoskeskuksessa ja katselemassa Gilruth roadin ylellisiä asuntoja. Ostoskeskuksessa olevan supermarketin valikoima oli pitkästä aikaa todella runsas.

Jollamatka rannasta veneelle kesti lähes 20 minuuttia. Jollamme osoittautui jälleen kerran liian pieneksi. Matka kesti kauan ja oli märkä.

Maanantaina 10.7. kävimme ilmoittautumassa Darwinin tullissa. Tullista jatkoimme matkaa Indonesian suurlähetystöön, jossa teimme viisumianomukset Indonesiaa varten. Kävimme myös varaamassa ajan paikalliselta lääkäriasemalta malaria lääkkeiden reseptiä varten. Maanantaina saavuttuamme veneelle meitä odotti ilouutinen ruotsalaiselta Tinto III veneeltä. He olivat saaneet järjestettyä meille paikan Cullen Bay marinasta, jossa heillä itsellään oli venepaikka.

Tiistai aamuna nostimme ankkurin ja suuntasimme kohti Cullen Bay marinaa. Cullen Bay marina on rakennettu niin, että marinaan ei vuorovesi vaikuta. Marinan laiturit sijaitsevat sulkujen takana ja marinaan mennään kanavan kautta. Aamulla olin yhteydessä puhelimella paikalliseen Fisheries Croup toimistoon, jonka tarkoituksena on suojella paikallisia vesiä haitallisilta tuholaisilta. Marinaan pääsy edellytti kaikkien läpivientien myrkyttämistä, sekä pohjan myrkkymaalin tarkastusta.

Kiinnitimme veneemme marinan sulkujen ulkopuolella olevaan ponttoni laituriin.

Toimiston edustaja kävi myrkyttämässä läpivientimme. Ilmeisesti vakuutukseni siitä, että myrkkymaali on maalattu Uudessa Seelannissa ja on vain noin 3 kk vanha riitti siihen, että sukeltaja ei tullut pohjaamme tarkastamaan. Meidän oli jäätävä yöksi marinan ulkopuolelle odottamaan myrkkyjen vaikutusta ja vasta seuraavana aamuna voisimme mennä sisään marinaan.

Illalla kiinnityimme suuren australialaisen moottoriveneen kylkeen, jossa vietimme yömme. Illalla tiedustelin veneen miehistöltä, että häiritsikö moottorimme käytöstä tuleva pakokaasun käry heidän iltaansa. Sain vastaukseksi, että ei häiritse, mutta jos käytät konetta vain sähkön tuottoon niin voimme yhtä hyvin kytkeä maasähkö kaapelimme heidän sähköjärjestelmään. Heillä oli generaattori koko ajan päällä. Hiukan myöhemmin saimme heiltä kaksi muovikassillista tuoreita paprikoja. Olivat kuulemma ylimääräisiä.

Keskiviikko aamuna pääsimme sisään marinaan ja oli hienoa olla laiturissa, jossa oli sähkö ja makea vesi saatavilla. Päivät kuluivat venettä huoltaen.

Torstai iltana kävimme tutustumassa Mindil Beach auringonlasku (sunset) markettiin. Paikalla vallitsi markkinatunnelma ja tapahtuma on hyvin suosittu turisti nähtävyys. Tapahtuma on torstaisin ja sunnuntaisin. Paikalla tosiaan riitti väkeä ja tarjolla oli paikallisten artistien esityksiä, matkamuistoja ja ruokia joka lähtöön. Anianpellon markkinat Vääksyssä voisi olla hyvä suomalainen vastine tapahtumalle. Markkinoilla varasimme sunnuntaiksi kiertoajelun Darwinin ympäristöön.

Perjantaina saimme viisumimme Indonesiaan ja influenssa rokotukset käsivarteemme. Saimme myös suuren määrän malarialääkkeitä ja muutaman antibioottikuurin.

Perjantaina saimme myös aikaisemmin tilaamamme varaosa vantin mastoomme. Perjantaina oli myös aika juhlia ja osallistuimme grilli iltaan Darwin Sailing Clubilla, joka järjestettiin Darwing – Kupang purjehdukseen osallistujille. Lauantai aamuna suurin syy juhlaan oli se, että päänsärky helpotti muutamalla särkylääkkeellä. Päänsäryn aiheutti ilmeisesti grillattu kana, koska Marika ei kanaa syönyt, eikä päänsärkyä ollut havaittavissa. Ruokavaliolla voi vaalia terveyttä.

Sunnuntaina Goanna eco- toursin bussi nouti meidät Cullen Bay marinasta kello 6.45 Mukana bussissa oli 18 muuta turistia. Suurin osa turisteista oli Australian eteläisimmästä osavaltiosta Victoriasta. Heillä oli hyvä syy tulla Darwiniin, koska etelä Australiassa oli talvi ja Darwinissa kuiva kausi ja miellyttävä suomalaista kesää muistuttava ilmasto.

Matkamme aluksi kävimme tutustumassa Fogg Dam kosteikkooon. Alueella pesii ja elää todella paljon lintuja ja muita eläimiä. Emme nähneet kuin lintuja, mutta oppaan mukaan alueella on todella paljon käärmeitä.

Seuraava kohteemme oli mielenkiintoinen, vaikka se oli kovasti turisteille suunnattu. Teimme risteilyn pienellä aluksella Adelaide joella ja saimme seurata krokotiilien käyttäytymistä. Krokotiilit elivät luontaisessa ympäristössään, mutta olivat tottuneet ihmisen läsnäoloon. Krokotiilit huomasivat aluksen ja lähestyivät sitä, tietäen että makupalat ovat vain pienen hypyn päässä. Krokotiilit esittivät puolivartalohyppyjä pienen lihapalan nappaamiseksi syöttäjän kepin päästä. Varsin näyttäviä villieläimiä. Krokotiilejä oli rannalla todella paljon ja näky ei houkutellut uimaan. Suurin näkemämme krokotiili oli pituudeltaan noin kolme metriä.

Aikaisemmin viikolla olimme kuulleet uutisista, että kahdeksanvuotias aboriginal tyttö oli joutunut krokotiilin uhriksi pohjoisessa Australiassa. Uhri oli kolmas puolentoista vuoden aikana. Viranomaisten kannalta tilanne on hankala, koska uhreja on paljon, mutta krokotiilejä olisi kuitenkin suojeltava. Aboriginalien keskuudessa on myös henkilöitä, joille krokotiilit ovat tabuja. Aiemmin Thursday Islandilla näkemämme varoitukset krokotiileistä saivat uuden perspektiivin.

Kiertoajelumme aikana tutustuimme myös Litchfield kansallispuistossa sijaitsevaan upeaan Whangi falls vesiputoukseen, jossa kävimme uimassa. Lisäksi näimme Tolmer putouksen, Florence putouksen ja Buley Rockhole putoukset, jotka koostuivat useasta pienestä altaasta. Whangi, Florence ja Buley olivat suosittuja virkistäytymispaikkoja ja sunnuntaina paikallisia vierailijoita oli runsaasti.

Australian pohjoisessa osassa on kuiva kausi toukokuusta marraskuuhun. Kuivan kauden aikana sateita on harvoin ja luonto on todella kuivaa ja karua. Moni kasvi pudottaa lehtensä kuivan kauden aikana ja kasvattaa uudet sadekauden saavuttua. Oli hienoa nähdä virkistävä putous keskellä karua ja kuivaa erämaata. Sadekauden aikana alueella ovat ongelmana tulvat ja satunnaisesti esiintyvät syklonit. Darwinissa oli viimeksi ollut tuhoisa pyörremyrsky 32 vuotta sitten.

Matkamme lopuksi tutustuimme termiittien ihmeelliseen maailmaan. Termiitit olivat rakentaneen lukuisat mahtavat pesänsä lähelle toisiaan ja näkymä muistuttu hautakivien loputonta riviä. Oppaalta saimme kuulla, että termiitit ovat maailman vanhimmiksi eläviä hyönteisiä ja lisäksi taitavia rakentajia. Suurimmat näkemämme termiitti yhdyskunnat olivat usean metrin korkuisia ja jatkuivat useita metrejä maanpinnan alapuolelle.

Maanantaina 17.6. oli tilaisuus, jossa esiteltiin Indonesiaa, Thaimaata ja Malesiaa. Tilaisuus liittyi Darwing – Kupang purjehdukseen ja sen anti meille ei ollut kovin runsas.

Loput viikosta käytimme veneen huoltoon ja tarvikkeiden hankintaan.

Cullen Bay marinassa meillä oli käytettävissä langaton netti yhteys. Ensimmäisen kerran Suomen euroviisu voiton jälkeen pääsin kuuntelemaan Lordin esitystä netin välityksellä. Mukava kappale ja sen kuulemisen jälkeen tuntui entistä mukavammalta olla suomalainen. Kylmät väreet kulkivat selkää pitkin ensimmäisen kerran voitosta kuullessani. Niin monta kertaa on tullut kisoja pienenä poikana seurattua, että en meinannut tulosta ensin todeksi uskoa.

Taidankin tästä seuraavaksi laittaa sähköpostia Uuteen Seelantiin Pelle Peterssonille ja kysellä Ruotsin menestystä euroviisuissa. Sen verran kuulin kommentteja olympialaisten jääkiekon jälkeen.

On tässä kaiken kiireen keskellä ehditty miettiä hiukan tulevan purjehduskilpailun taktiikkaa. Usean kymmenen eri taktiikan joukosta olemme poimineen meille ehkä parhaiten sopivan. Opin kyseisen taktiikan Juha Hänniseltä, yhdeltä Suomen parhaimmista Albin Express purjehtijoista. Purjehdin Lurifaxin miehistössä muutaman kisan. Voin taktiikan teille tässä paljastaa, koska todennäköisesti ette kisaan kuitenkaan enää ehdi.

Taktiikka on yksinkertaisuudessaan seuraava:

Kisan alusta noin puolimatkaan purjehditaan täysillä. Puolivälissä tehdään pieni nykäisy ja loppu tullaan niin kovaa, kuin päästää.

Nähtäväksi jää, nähtäväksi jää…