Fidzi

Fidzi koostuu yli 300 saaresta, joista vain noin sata on asuttuja. Saarten koko vaihtelee pienistä atolleista suuriin tulivuorisaariin. Suurimmat saaret ovat Vanua Levu ja Viti Levu. Fidzin pääkaupunki Suva sijaitsee Viti Levun kaakkoiskulmassa.

Kansainvälinen päivämääräraja 180 asteen pituuspiiri kulkee Fidzin halki, mutta suurin osa saarista sijaitsee päivämäärärajan länsi puolella.

Fidzin väkiluku on noin 750 000, joista 49 % on alkuperäisiä fidziläisiä ja 45 % intialaisia. Loput 6 % on muuta alkuperää. Intialaiset ovat saarelle saapuneet 1800- ja 1900-luvuilla työskentelemään sokeriruokoviljelmillä ja sokeritehtaissa. Sokeriteollisuus ja turismi ovat Fidzin suurimmat tulonlähteet.

Fidzin saaria ympäröi laajat koralliriutat ja purjehtiessa Fidzillä saa olla todella varovainen. GPS ja tutka helpottavat navigointia huomattavasti. Huomasimme kuitenkin, että kartat eivät välttämättä pidä paikkaansa ja riutat olivat muutaman sata metriä väärässä paikassa.

Jens saapui Savusavuun maanantaina 15.5. neljä päivää meidän jälkeemme. Me olimme jo tankanneet veneeseen dieselit ja vedet. Olimme valmiita jatkamaan matkaa.

Tiistai iltana kävimme yhdessä syömässä ensimmäisen jäähyväisillallisen, ja meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa keskiviikkona. Keskiviikkona sää oli kuitenkin huono ja päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi. Kävimme tullissa täyttämässä uloskirjautumiseen vaadittavat kaavakkeet ja ilmoitimme lähtevämme kohti Lautokaa torstai aamuna.

Keskiviikko iltana kävimme syömässä Jensin tarjoaman toisen läksiäisillallisen ja torstai aamuna oli haikeiden jäähyväisten aika.

Olimme tavanneet Jensin ensimmäisen kerran Englannissa. Tapasimme uudelleen Espanjassa ja sen jälkeen La Comeralla Kanarian saarilla. Kanarian saarilta purjehdimme Atlantin yli Barbadokselle niin, että suurimman osan matkasta olimme vhf radion kantaman päässä toisistamme (noin 40 km). Karibialla tiemme erosivat hetkeksi ja tapasimme uudelleen Aruballa. Arubalta olemme purjehtineet lähes koko ajan yhtä matkaa ja nyt tiemme erosivat. Jens oli päättänyt jäädä vielä yhdeksi vuodeksi Tyynelle merelle ja seuraavan pyörremyrskykauden hän aikoo viettää Australiassa. Olimme purjehtineet puoli maapalloa lähes näköetäisyydellä toisistamme!

Torstai aamu oli tuulinen ja reivasimme purjeet jo ennen merelle lähtöä. Savusavu sijaitsee suojaisan lahden rannalla ja emme lähtiessämme tienneet koko totuutta tuulen voimakkuudesta. Päästyämme lahden suojasta merelle oli aika reivata isopurje kolmanteen reiviin. Koralliriutan ulkopuolella meitä oli vatsassa iso aallokko ja muutaman mailin purjehduksen jälkeen oli helppo tehdä päätös kääntyä takaisin. Vietimme yön lahden suulla olevan lomahotellin lähellä poijuun kiinnittyneenä. Perjantaina oli uuden yrityksen vuoro, yhtä huonolla menestyksellä. Meri oli edelleen kuoppainen ja tuuli kova. Käännyimme uudelleen takaisin ja tällä kertaa purjehdimme takaisin Savusavuun. Oli käytävä uudelleen tullissa, mutta tällä kertaa riitti, että virkailija vaihtoi päivämäärän papereihimme. Sanoimme lähtevämme lauantaina.

Merellä olisi voinut purjehtia, mutta tuulen ja matalan veden aiheuttama iso aallokko olisi varmasti aiheuttanut vaikeuksia seuraavaan ankkuripaikkaan ja kapeaan koralliaukkoon mentäessä, joten päätös odotella tuulen tyyntymistä oli varmasti oikea.

Tapasimme Jensin uudelleen ja sovimme, että lauantaina lähtisimme bussilla tutustumaan Labasan kaupunkiin.

Lauantaina oli aikainen herätys ja bussi kohti Labasaa lähti kello 7.30. Bussimatka oli melkoinen elämys. Bussissa oli hyvä tuuletus, koska ikkunalasit puuttuivat kokonaan. Moottorista puuttui puolestaan hevosvoimat. Mutkainen tie Labasaan vei meidät saaren toiselle puolelle ja matkalla ylitimme melko korkeat vuoret. Täyteen ahdetun bussin nopeus ei päätä huimannut. Jyrkissä mäissä bussin pakoputki puhalsi mustaa savua ja bussin ohi olisi päässyt ripeästi kävelemällä. Kolmen tunnin matkan jälkeen olimme sateisessa Labasassa takapuoli ja jalat puutuneina.

Labasa on Vanua Levun suurin kaupunki ja suurin osa asukkaista on Intialaista alkuperää. Labasassa oli iso tori ja se tuntui olevan ainoa nähtävyys kaupungissa. Kävimme syömässä pienessä intialaisessa ravintolassa ja annoksemme ei välttämättä ollut kulinaristinen kokemus. Toivoimme vain, että säästyisimme vatsavaivoilta, sillä edessä oli kolmen tunnin bussimatka takaisin Savusavuun.

Onneksi sade lakkasi ja vietimme lopun päivästä toria ja kaupunkia kierrellen. Bussi takaisin Savusavuun lähti 16.30 ja perillä olimme noin klo 19.00. Paluumatkalla meillä oli nopeampi bussi, joka oli varustettu ikkunalaseilla. Paluumatkaa hidasti kuitenkin useat pysähdykset. Bussi oli aivan täynnä ja ihmisten pääsy bussiin ja bussista pois otti oman aikansa. Jokaisella matkustajalla tietysti kassit täynnä tuliaisia torilta.

Savusavussa kävimme syömässä kolmannen jäähyväisillallisen.

Sunnuntaina 21.5 oli jälleen aika lähteä matkaan. Tällä kertaa sää oli hyvä ja tuuli kevyttä. Aallot olivat tasaantuneet ja päivän purjehduksen jälkeen ankkuroimme Navatu kylän edustalle pieneen suojaiseen lahteen.

Opaskirjoissa on mainittu Yaqona, joka tarkoittaa kavaa. Kava juuri on ollut välttämätön lahja kylän päälliköille, jos on halunnut ankkuroitua kylän edustalle tai vierailla kylässä. Varustauduimme kava seremoniaan ostamalla kaksi nippua kava juurta sanomalehteen käärittynä. Nippujen hinta torilla oli 10 fidzin dollaria/nippu, joka on noin 5 euroa.

Hetken kuluttua ankkuroiduttuamme Navatu kylän edustalle veneemme kylkeen ajoi moottorivene ja kylän puhemies saapui kahden pojan kanssa veneellemme. Mies kyseli mistä olemme ja mihin olemme matkalla. Oletin, että nyt olisi kava juuren aika. Mies otti kava paketin ja sanoi, että kava ei ole oikein hyväksi ihmisille. Pienen hetken kuluttua mies kysyi, että olisiko meillä mahdollisesti dvd elokuvia veneellämme. Annoimme hänelle kaksi b-luokan elokuvaa ja tarjosimme pojille karkkia. Elokuvat ja karkki oli huomattavasti parempi lahja, kuin kava juuri. Ajat muuttuvat.

Maanantaina matka jatkui ja heti lähdettyämme Navatu lahden ankkuripaikasta ajoimme koralliriutassa olevan Nasonisoni aukon läpi. Aukko on noin 300 metriä leveä ja sitä reunustavia koralleja oli vaikea huomata. Aukossa oli pieni virta ja ennen aukkoa meri oli pyörteinen. Oli hyvä, että emme saapuneet aukkoon kovalla tuulella. Purjehdimme koko päivän mukavassa sivutuulessa ja iltapäivällä saavuimme Viti Levu saaren koilliseen kulmaan. Ajoimme koralliriutassa olevasta Nananu aukosta riuttojen suojaan. Nananu aukko oli eri kohdassa, kuin karttaan oli merkattu ja kartan mukaan aukon kummallakin reunalla oli poiju. Toinen poijuista puuttui ja aukkoon meno oli melko melkoista arpomista. Kartan ja gps:n mukaan olimme riutalla, kun menimme aukkoon. Onneksi sää oli kirkas ja näimme, missä oli matalaa. Melkoista tuuria on tarvittu, kun Abel Tasman, Cook ja Blight ovat purjehtineet Fidzin vesillä 1700-luvulla.

Yön vietimme ankkurissa Nananu-I-Thake saaren rannassa. Rantaa reunusti tiheä mangrove metsä, joka ei houkutellut meitä rantautumaan. Vietimme illan veneellä.

Olimme purjehtineet päivän aikana 60 mailia ja olimme väsyneitä.

Aamulla jatkoimme matkaamme kohti Lautokaa. Purjehdimme Viti Levu saaren pohjoista rantaa kohti itää. Olimme koko ajan koralliriutan sisäpuolella ja seurasimme tarkasti saamiamme gps-reittipisteitä. Purjehdus oli miellyttävää, koska aallokko oli pientä ja merellä venettä keinuttava maininki puuttui kokonaan. Matkalla yövyimme pienessä lahdessa.

Keskiviikkona saavuimme Lautokaan ja kävimme täyttämässä tarvittavat kaavakkeet tullissa. Tullissa käynnin jälkeen jatkoimme matkaa ja iltapäivällä saavuimme Vuda Point marinaan.

Vuda Point marinassa tapasimme Pietarsaaresta kotoisin olevat Sture ja Gundel Petterssonit. Mukana s/y Liv veneessä oli myös laivakissa Macho. Pettersonit ovat lähteneet matkaan Suomesta jo vuonna 1999. Heidän matkansa on kulkenut lännestä itään ja Fidzillä he ovat olleet kolme vuotta.

Marinassa oli edessä päivittäiset askareet, veneen huoltoa ja pyykin pesua. Vuda Point marina oli mukava ja rauhallinen paikka.

Osa veneistä oli viettänyt täällä pyörremyrskykauden. Marina oli rakennettu ruopattuun ja suojaiseen lahteen. Rannalle nostettujen veneiden kölit oli kaivettu maahan ja niiden rungot oli tuettu vanhoilla auton renkailla. Melko mahdotonta, että tuuli pystyisi veneet kaatamaan.

Vuda Point marinasta pääsi mukavasti bussilla Lautokaan. Lautoka on melko iso kaupunki ja se on Fidzin sokeriteollisuuden keskus. Suurin osa väestöstä oli Intialaista alkuperää. Kaupungissa oli paljon kauppoja ja iso tori. Kaupungissa oli myös useita hyviä ravintoloita ja curry kana annoksen sai muutamalla dollarilla (1 dollari on noin 50 senttiä).

Fidzin länsiosan sää oli aivan erilainen kuin Savusavussa. Länsiosa saarta on kuivaa ja vettä sataa harvoin. Saimme nauttia aurinkoisista päivistä ja mukavan viileistä illoista. Marinan ainoat miinukset olivat moskiitot ja jopa veneen sisällä vierailleet uteliaat linnut. Linnut sotkivat ulosteillaan kannen ja löytyi sitä kerran jopa veneen sisältäkin.

Muutamia veneitä saapui Uudesta Seelannista ja kuunnellessamme heidän tarinoita saimme olla onnellisia siitä, että meillä oli ollut melko hyvät säät purjehtiessamme Fidzille. Englantilainen Milliway katamaraani oli menettänyt toisen pelastuslautan ja iso aallokko oli hajottanut heidän jollansa. Heillä oli tullut vettä veneeseen ja osa elektroniikasta oli lakannut toimimasta. Kovaa vastaista tuulta oli kestänyt useita päiviä.

Saimme viestin myös ruotsalaiselta Stressless veneeltä. He olivat saapuneet onnellisesti Suvaan, mutta matkalla oli ollut jopa 50 solmun vastaisia tuulia. Kovat tuulet olivat olleet heidän kiusana lähes koko matkan. Stressless veneeltä saimme kuulla myös, että Jens oli Suvassa, mutta hän oli matkalla sinne ajautunut koralliriutalle ja vene oli ilmeisesti vaurioitunut jonkin verran. Vene oli kuitenkin saatu irrotettua riutalta ja se saadaan korjattua.

Vuda Point marinassa tapasimme englantilaisen yksinpurjehtijan, joka oli liikkeellä 20 jalkaisella (n. 6 metriä) veneellään. Matka oli alkanut englannista vuonna 1996. Hän oli purjehtinut Välimereltä Punaiselle merelle ja sieltä edelleen Aasiaan. Tarkkoja suunnitelmia matkan seuraavasta kohteesta ei vielä ollut. Monenlaisia kulkijoita.

Kolme vuotta tuntuu matkalle lähtiessä pitkältä ajalta. Olemme olleet matkalla nyt melkein kaksi vuotta ja nyt tuntuu siltä, että meillä on liian kiire. Fidzi on melko iso maa verrattuna muihin Tyynen meren saariin. Meillä ei ollut aikaa kuin muutama viikko ja Fidzin hienoimmat paikat jäi meiltä varmasti näkemättä.

Meidän alkuperäinen suunnitelma oli jatkaa matkaa maanantaina 29.5. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun lännestä lähestyi kylmärintama ja trooppinen matalapaine. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä matalapaine sateineen ylitti meidät ja torstaina päätimme jatkaa matkaamme. Ajoimme veneellä Lautokaan ja perjantaina on vuorossa viimeisten ostosten suorittaminen, tullissa ulos kirjautuminen ja passien leimaus.

Matkaa Vanuatulle on noin 540 mailia.