Balilta kohti Singaporea

Balilla ankkuroimme veneemme Serangan saarella olevaan lahteen. Rannalle oli rakennettu Sail Indonesia tapahtuman toimisto, joka toimi Balilla järjestettyjen tapahtumien keskipisteenä.

Heti ensimmäisenä päivänä saimme kokea, että Bali on turistikohde. Päästyämme jollalla rantaan saimme seuraksemme matkamuistojen myyjän ja lisäksi innokkaat kuljetusten järjestäjät. Ensivaikutelma Balista oli se, että turistia ”kusetetaan” kunnolla ja hintojen kanssa olisi oltava varovaisia.

Veneilijöille oli myynnissä dieseliä, mutta sen hinta oli 7 000 rupiaa / litra. Ostimme dieseliä Lombokilta ja sen hinta oli vain 5 200 rupiaa / litra. Päivän kestävän kiertoajelun hinta oli 600 000 rupiaa (60 euroa) ja pidimme sitä liian kalliina.

Serangan saarelle oli järjestetty Sail Indonesia tapahtuman ajaksi kuljetuspalvelu. Kuljetusten järjestäjät eivät sallineet muiden taksien tulla noutamaan ihmisiä saarelta. Taksit saivat ainoastaan tuoda asiakkaitaan saarelle. Lisäksi kuljetusten järjestäjät antoivat ymmärtää, että paikallisella ”bemolla” matkustaminen Serangan saarelta on vaikeaa.

Kuljetusten järjestäjien hinnat olivat kuitenkin korkeat ja tuntui kovin oudolta, että Sail Indonesia tapahtuman osallistujilta yritettiin saada ylihintaa kaikista palveluista.

Veneilijät olivat yhteydessä toisiinsa aamuisin kello kahdeksan SSB radion välityksellä järjestetyssä netissä. Tieto ylihinnoittelusta levisi nopeasti veneilijöiden keskuudessa. Paikallisilta yrittäjiltä meni kaupat ohi ja edes nopea hintojen pudotus ei tuonut asiakkaita takaisin.

Serangan saarelta johti silta Balin pääsaarelle ja matkaa lähimpään supermarkettiin oli noin kaksi kilometriä. Supermarkettien valikoima oli todella hyvä ja tarjolla oli myös runsaasti länsimaisia tarvikkeita. Serangan saarella oli ainoastaan pieni kalastajakylä ja paikallisten kauppojen valikoima oli suppea.

Maailman valtioita on listattu paremmuusjärjestykseen monin eri perustein. Lukutaito, bruttokansantuote, keskimääräinen elinikä sekä lukuisia muita listoja. Yksi lista millä Indonesia hakkaa Suomen mennen tullen on maailman korruptoituneimmat maat. Indonesia on varmasti top 10 maiden joukossa, kun Suomi saa tyytyä listan viimeiseen sijaan.

Serangan saaren kuljetuspalvelun kuskeilla ei ilmeisesti ollut turistien kuljetukseen tarvittavia lupia ja paikallinen poliisi tiesi tilanteen. Paikalliset poliisit olivat siirtyneet ns. ”suoraveloitukseen” ilmeisesti säästääkseen paperitöitä. Moottoripyörillä liikkuvat poliisit etsivät liikenteen joukosta autoja, joiden kyydissä oli turisteja ja pysäyttivät ne. Kuski kävi ulkona ja maksoi poliisille 10 000 rupiaa (noin 1 euro) ja asia oli sillä selvä. Myös poliisi sai pienen hyödyn turisti busineksesta. Tuli vaan mieleen, että mikä on se rikos, mistä ei rahalla selviä?

Kaksi päivää Serangan saarelle saapumisemme jälkeen oli täysikuu. Täysikuun aikaan hinduilla oli juhla, johon liittyi ”Barong dance” esitys. Saimme seurata Barong dance esitystä Serangan saarella. Esitykseen liittyi metallisilla rummuilla soitettu musiikki, sekä tanssi, jossa oli mukana Barong (mytologinen eläin) ja Ranga (mytologinen hirviö), sekä joukko muita otuksia. Hieno esitys, johon pienen kylän kapeat ja pimeät kadut loivat oman jännittävän tunnelman.

Kävimme tutustumassa Balin pääkaupunkiin Denpasariin, joka on levittäytynyt niin laajalle alueelle, että oli vaikea erottaa mistä kaupunki alkoi ja mihin se loppui. Tutustuimme myös Sanurin alueeseen, jossa on paljon hotelleja ja ravintoloita.

Vierailimme myös Kuta beach alueella, joka on varmasti Balin suosituin turistialue. Kuta beach on paikka, jossa tehtiin Balin ensimmäinen pommi isku noin neljä vuotta sitten. Alueella on paljon turisteille tarkoitettuja matkamuistomyymälöitä, vaatekauppoja, ravintoloita ja hotelleja. Turisteja oli kuitenkin alueella melko vähän ja tuntui siltä, että Bali on todella kärsinyt iskuista.

Teimme myös päivän kestävän kiertoajelun, jonka aikana tutustuimme mm. hopeakorujen, puuveistosten, maalausten ja paikallisen kahvin valmistukseen. Kaikki kohteet olivat kovasti kaupallisesti suuntautuneita ja pienen työnäytöksen jälkeen meidät ohjattiin myymälän puolelle tekemään ostoksia. Ostokset jäi tekemättä ja Lombokin mukavan kiertoajelun jälkeen Balin kierros tuntui pelkältä rahastukselta. Onneksi saimme kiertoajelun hinnan tingittyä 400 000 rupiaan.

Balilla olisi varmasti ollut paljon nähtävää ja katsottavaa. Tuntui kuitenkin siltä, että olimme jo nähneet samat asiat Lombokilla ja muilla saarilla joilla olimme vierailleet. Bali ei meitä miellyttänyt ja päätimme jatkaa matkaa seitsemän päivän jälkeen. Sail Indonesia purjehduksen päätapahtumat olivat vasta seuraavalla viikolla, mutta me emme jääneet niitä odottamaan.

Serangan saarelta matkamme jatkui kohti Bawean saarta. Jouduimme purjehtimaan Balin itärantaa kohden pohjoista ja Lombokin salmen kovat virrat oli otettava huomioon matkaan lähdettäessä. Tutkin opaskirjan virtanuolia ja tulin siihen tulokseen, että kuusi tuntia kuun yläohituksen jälkeen olisi sopiva aika lähteä matkaan. Meillä se tarkoitti kello kymmenen aamulla. Noin tunnin ajan meillä oli melko voimakas vastavirta, mutta sen jälkeen virta laantui ja muuttui vähitellen myötäiseksi. Oppaan mukaan aivan Balin rannan tuntumassa virran suunta on pohjoiseen, vaikka muualla salmessa se on etelään. Purjehdimme aivan lähellä Bailn rantaa ja meillä oli mukava myötävirta koko matkan ajan. Parhaimmillaan myötäinen virta oli noin neljä solmua ja nopeutemme pohjan suhteen yli yhdeksän solmua. Voimakas virta näkyi myös meren pinnalla, joka oli paikoitellen pyörteinen ja epämukavan näköinen.

Myöhään iltapäivällä olimme selvittäneet Lombokin salmen virrat ja seurasimme Balin koillista rannikkoa. Auringon laskiessa horisonttiin sadat pienet purjeilla varustetut kanootit suuntasivat ulos merelle kalastamaan. Meillä oli vastassa myös kymmenet bambuista rakennetut kalojen houkutteluun tarkoitetut valaisemattomat lautat. Päätimme jäädä ankkuriin yöksi ja jatkaa matkaa seuraavana aamuna auringon noustua.

Aamulla auringon noustua kalastajien kanootit palasivat yölliseltä retkeltään. Osa kanooteista purjehti ja osa ajoi rantaa pienen nelitahtisen moottorin avustamana. Otimme suunnan kohti Raas saarta ja purjehdimme melko kovassa myötäisessä tuulessa koko päivän. Päivän aikana näimme merellä kymmeniä kelluvia lauttoja ja oli onni, että emme jatkaneet matkaa edellisenä päivänä. Illan hämärtyessä näimme vielä muutaman lautan, mutta onneksi ne loppuivat yön pimetessä. Tai emme niitä ainakaan pimeässä yössä nähneet.

Yöllä ohitimme kaksi öljynporauslauttaa ja näimme muutaman laivan. Aamulla jouduimme hiukan hiljentämään vauhtia, että emme saapuisi pimeän aikaan Raas saarelle, johon olimme suunnitelleet jäävämme ankkuriin seuraavaksi päiväksi ja yöksi. Ankkuripaikka oli kuitenkin melko tuulinen ja päätimme jatkaa matkaa kohti Bawean saarta, jonne matkaa oli noin 140 mailia. Päivän aikana ohitimme uskomattoman määrän bambuista rakennettuja kelluvia lauttoja. Illan hämärtyessä meren täytti kalastajien veneiden valot ja niitä oli ympärillämme kymmenittäin. Joukossa oli myös veneitä, joiden voimakkaat valot olivat tarkoitettu kalojen houkutteluun. Voimakkaiden valojen kajo näkyi useiden mailien päähän. Yöllisen purjehduksen tunnelmaa lisäsi laivat, joiden liikkeet oli onneksi helppo tunnistaa valojen perusteella.

Bawean saarelle saavuimme seuraavana aamuna ja olo oli väsynyt. Kaksi yötä kalastajien joukossa pujotellen oli ottanut veronsa.

Bawean saaren ankkuripaikka on suojainen ja ankkurin pito hiekkaisessa pohjassa hyvä. Ensimmäisen päivän vietimme veneellä ja yritimme palautua kahden vuorokauden purjehduksesta. Jossain vaiheessa päivää tuli mieleeni tutkia veneemme paperit. Edellisessä matkapäiväkirjassa kerroin seuraavaa: ”Indonesiassa vaadittava purjehduslupa (CAIT) saatiin viimeisenä päivänä ennen lähtöä. Purjehduslupa on kirjoitettu ohuelle paperille ja siihen on laitettu neljä leimaa ja allekirjoitukset. Kovasti virallisen näköinen paperi.”

Papereitamme tarkastaessa minun oli todettava, että meidän CAIT (purjehduslupa) oli kadonnut. Tutkimme koko veneen ja lupaa ei löytynyt mistään. Olimme ottaneet siitä neljä kopioita Kupangissa, mutta myös kopiot olivat kadonneet. Outo juttu ja minua sapetti. Minusta Indonesia ei ollut oikea maa kadottaa ”kovasti virallisen näköistä paperia.”

Lupa oli ilmeisesti jäänyt Aloriin, jossa olimme sitä viimeksi tarvinneet.

Olimme muutaman päivän ajan miettineet reittiämme Bawean saarelta eteenpäin. Vahvin ehdokas oli Kumai ja Orang Utang apinat. Toinen vaihtoehto oli purjehtia kohti länttä ja Karimun Jawa saaria. Onneksi meidän ei tarvinnut ratkaista kohdettamme itse, sillä CAIT paperin kadottaminen ratkaisi kohteemme automaattisesta. Otin yhteyttä Sail Indonesia purjehduksen järjestäjiin ja kopio luvasta luvattiin toimittaa meille pikaisesti Karimun Jawa saarille. Meidän oli jätettävä Kalimantan ja Kumai väliin ja jatkettava matkaa kohti Karimun Jawa saaria. Orang Utang apinat jäivät näkemättä.

Seuraavan päivänä Bawean saaren ankkuripaikkaan osui kova tuuli. Emme uskaltaneet jättää venettämme ilman vartiointia ja toisaalta pienellä jollalla rantaan meno olisi ollut kovin märkää puuhaa. Vietimme päivän veneellä ja päätimme jatkaa matkaa seuraavana aamuna.

Matkaa Karimun Jawa saarille oli noin 140 mailia ja selvisimme purjehduksesta vuorokaudessa. Yö kului kalastajia väistellen melko kovassa myötäisessä tuulessa.

Saavuimme Karimun Jawalle tiistai aamuna kello 9. Soitin heti aamulla Mr. Banbangille, jonka oli määrä tuoda purjehdusluvan kopio meille. Sain vastaukseksi, että lupa tuodaan meille lauantaina, eli meidän olisi odoteltava sitä neljä päivää.

Paikalliset satamaviranomaiset kyselivät meiltä purjehdusluvan kopiota, mutta muutaman puhelun ja käsien, ilmeiden ja vähäisten Indonesian sanojen avulla saimme selvitettyä, että kopio tulee ”besok”, huomenna. Lähetimme viestiä purjehduksen järjestäjille Davidille Australiaan sekä Raymondille Balille. Laitoimme viestiin mukaan paikallisen puhelinoperaattorin Telkomselin toimiston faksinumeron ja pyysimme heitä lähettämään kyseisen paperin faksilla. David lupasi lähettää scannatun kopion myös meidän sähköpostiimme.

Seuraavana päivänä kävimme toimistosta kysymästä joko lupa oli meille faksattu. Virkailijat sanoivat, että lupaa ei ole tullut ja antoivat myös ymmärtää, että faksi ei toimi. No mehän emme olleet edellisenä päivänä kysyneet muuta, kuin faksinumeron. Emme muistaneet kysyä, että toimiiko faksi. He eivät sitä kertoneet, koska emme kysyneet, yksinkertaista. Sähköpostin välityksellä toimitetun kopion voimme unohtaa, koska saarella ei ollut internet yhteyttä.

Lähetimme Davidille ja Raymondille Duta Karimun hotellin faksinumeron. Lähetin myös Raymondille tekstiviestin, jossa tiedustelin koska saisimme kopion. Vastauksessa ihmeteltiin, että emmekö vielä ole saaneet kopiota ja että asia selvitetään välittömästi. Seuraavassa viestissä luvattiin, että Mr. Banbang ottaa minuun yhteyttä.

Siinä vierähti muutama päivä ja ehdimme tehdä lyhyen kiertoajelun saarella ja tutustua saaren päällikön kala-altaisiin. Saarelta myydään kalaa suoraan Hong Kongiin ja hummereita Jakartaan. Myytävät kalat kuljetetaan elävinä Hong Kongiin ja saarelaiset saavat niistä todella hyvän hinnan. Kalat olivat ruskeita ja niissä oli sinisiä pilkkuja. Kaloista maksettava hinta oli 300 000 rupiaa / kilo, mikä on noin 30 euroa / kg! Hummereista saarelaiset saivat 20 euroa / kg. Mitä mahtaa maksaa kala-ateria Hong Kongissa?

Lauantaihin mennessä emme olleet saaneet kopiota purjehdusluvasta. Lauantai oli kuitenkin päivä, jolloin lupa oli alunperin luvattu toimittaa meille. Lauantaina iltapäivällä saarelle saapui yhteyslaiva Jeparasta Jawan saarelta. Olin varma, että kopio luvasta tulisi matkustajien mukana. Kopiota emme kuitenkaan saaneet. Soitin Mr. Banbangille ja tiedustelin, että koska saisimme kopion luvasta. Mr. Sambun kuulemma tuo luvan tullessaan, mutta ei tänään. Tiedustellessani luvan toimitusaikaa sain vastaukseksi, että nauttikaa Karimun Jawa saarista ja kerro vaimolle terveisiä. En nähnyt itseäni peilistä, mutta oletan, että otsaani ilmestyi muutama ryppy ja niskaani levisi kevyt punoitus.

Yritin selittää paikallisille viranomaisille, että kopiota purjehdusluvasta ei saada tänään. Yhteisen kielen puuttumisen vuoksi keskustelu oli kovin vaikeaa ja emme ymmärtäneet toisiamme. Onneksi paikalle saapui Dewadaru hotellin omistaja Jemmy Harsono. Jemmy puhui hyvää englantia ja hän sai selvitettyä viranomaisille ongelmamme. Jemmy otti yhteyttä Raymondiin, Mr Banbangiin ja lisäksi Mr. Sambuniin ja lupasi hoitaa kopion luvasta meille.

Sunnuntaina soitin Jemmylle ja hän oli saanut faksilla kopion luvasta. Hän oli kuitenkin kirkossa ja toimittaisi meille luvan tunnin sisällä. Faksi saatiin pienen odottelun jälkeen. Jäljellä oli enää kopion ottaminen faksista. Valokopion ottaminen ei kuitenkaan onnistunut, koska kylässä ei ollut sähköä. Sähköt laitettiin päälle vasta klo 18, jonka jälkeen saisimme tarvittavat kopiot. Illalla meillä oli kopiot kädessämme ja toimitimme yhden niistä viranomaisille. Päätimme jatkaa matkaa heti seuraavana aamuna.

Karimun Jawa oli mukava paikka. Kylä oli siisti ja ensimmäisen kerran Indonesiassa olomme aikana näimme, että roskia kerättiin ja katuja puhdistettiin roskista. Karimun Jawalla oli pieni tori, joka oli auki aamuisin klo 5 – 7. Kauppojen tarjonta oli melko suppea ja ravintoloiden ruokalistat kovin vaatimattomat. Saimme myös kokea, että pienien asioiden hoitaminen saattaa olla kovin työlästä ja aikaa vievää puuhaa.

Karimun Jawa saarelta otimme suunnan kohti Serutun saarta. Matkaa Serutulle oli noin 270 mailia ja tiedossa oli kahden yön purjehdus. Meillä oli hyvät tuulet ja purjehdus eteni mukavasti. Merellä oli melko paljon laivoja ja pimeän tultua horisonttiin ilmestyi kymmenien kalastusalusten valot. Toisena päivänä veneemme vasemmalle puolelle ilmestyi puinen melko suuri kalastusalus. Ensin luulimme, että se ohittaa meidät keulamme edestä, mutta se tuntui muuttavan kurssia samaan suuntaan, kuin me. Käänsimme kurssiamme enemmän oikealle ja saimme lisä vauhtia veneeseemme, koska tuuli tuli enemmän sivusta. Laitoin vielä koneen käyntiin ja käytin konetta melko suurilla kierroksilla. Vauhtimme kohosi lähelle seitsemää solmua ja perässämme seurannut vene jäi vähitellen jälkeemme. Jonkin ajan kuluttua vene muutti suuntaansa ja jatkoi matkaansa alkuperäiseen suuntaansa. Emme jääneet kyselemään, mitä kavereilla oli mielessä.

Nopeutemme oli ollut hyvä. Serutun saarelle olisimme saapuneet aikaisin aamulla kahden vuorokauden purjehduksen jälkeen. Tuuli oli edelleen hyvä ja myötäinen. Päätimme jatkaa matkaa kohti Batamin saarta ilman pysähdystä Serutulla.

Merellä liikkuvien laivojen määrä lisääntyi jatkuvasti lähestyessämme Singaporea. Koko ajan oli tähystettävä ulkona ja katseltava lähestyvien kalaveneiden tai laivojen liikkeitä.

Jatkuvan tähystyksen vuoksi purjehdus oli melko raskasta ja vahtivuoron aikana ei voinut ottaa pieniä ”tirsoja” avotilassa.

28.9.2006 klo 14.17.28 ylitimme päiväntasaajan ja saavuimme pohjoiselle pallonpuoliskolle. Necesse oli viettänyt yli 16 kuukautta eteläisillä leveyspiireillä. Olimme siirtyneet eteläisille leveyspiireille matkalla Panamasta Galapagos saarille. Päiväntasaajaa pitkin matkaa siihen pisteeseen on noin 10 000 mailia (18 520 km). Melkein puolet maapallon ympärysmitasta (40 000 km).

Batamille saavuimme perjantaina 29.9. Matkaa Karimun Jawa saarilta oli kertynyt 604 mailia ja olimme selvinnet matkasta neljässä vuorokaudessa ja kolmessa tunnissa. Tuulet olivat todella hyvät ja purjehdimme koko matkan. Lähellä päiväntasaajaa tuulet voivat olla todella heikot ja moni vene on joutunut käyttämään paljon konetta. Tuulet heikkenevät mitä myöhäisempään ajankohtaan vuodesta purjehduksen Balilta Singaporeen jättää, samalla ukkoskuurojen ja voimakkaiden tuulenpuuskien mahdollisuus lisääntyy.

Batamilla saimme venepaikan Nongsa Point marinasta. Oli mukavaa pitkästä aikaa olla marinassa, jossa oli käytettävissä makeaa vettä. Marinassa oli myös hyvät suihkut ja uima-allas. Marina on rakennettu hotellin yhteyteen ja käytettävissä oli hotellin ravintola ja baari. Hintataso oli huomattavasti korkeampi, mihin olimme tottuneet ja hinnat oli ilmoitettu Singaporen dollareissa. Singaporeen on matkaa vain 15 mailia ja iltaisin kaupungin valot kajastivat Singaporen salmen pohjoisella rannalla.

Matkalla Batamille ilma oli muuttunut savuiseksi. Saimme kuulla, että syynä oli Sumatran saaren eteläosan suuret metsäpalot. Metsäpaloista ympäristöön leviävät savut ovat vuosittain toistuva ilmiö. Metsäpalot ovat tahallaan sytytettyjä ja niiden avulla paikalliset maanviljelijät puhdistavat metsäpalstoja viljelys käyttöön. Metsäpalojen sammuttaminen on kuivana kautena mahdotonta ja palot sammuvat itsestään, kun sadekausi alkaa.

Batamilla kävimme suuressa ostoskeskuksessa, jonka valikoima oli todella runsas. Olimme pitkään toivoneet pääsevämme isoon supermarkettiin. Supermarketissa koimme kuitenkin yllättävän tilanteen, ”häkellyimme” suuren valikoiman edessä emmekä saaneet ostetuksi juuri mitään.

Olimme purjehtineet Indonesian vesillä yli kaksi kuukautta. Näimme hienoja maisemia ja tapasimme ystävällisiä ihmisiä. Näimme myös ihmisiä, joka elävät todella vaatimattomissa olosuhteissa. Näimme myös miten korruptio on osa jokapäiväistä elämää Indonesiassa.

Lombokin jälkeen kalastusalusten ja laivojen suuri määrä teki purjehduksesta melko raskaan. Darwinista Balille kertyi matkaa noin 2 600 mailia. Indonesia on suuri maa.

Nongsa Point marinassa olimme kolme yötä. Kirjauduimme ulos marinasta maanantai aamuna ja samalla kirjauduimme ulos Indonesiasta. Onneksi purjehdusluvan kopio riitti viranomaisille ja saimme tarvittavat paperit ja leimat passeihimme. Oli aika jatkaa matkaa kohti erilaista maata ja kulttuuria.

Maanantai aamu ei valjennut, aurinko oli kätkeytynyt harmaan savuverhon taakse. Tuuli oli heikko ja meillä oli edessä Singaporen salmen ylitys. Ajoimme koneella Batamin saaren pohjoista rantaa pitkin kohti länttä. Pysyttelimme Singaporen salmen reittijakojärjestelmän eteläpuolella (reittijakojärjestelmässä on liikennekaistat laivoille samoin, kuin maantiellä kaista autoille). Singaporen salmi on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä laivareiteistä ja laivoja liikkui ympärillämme todella paljon. Laitoimme veneemme tutkan päälle, mutta sen näytöstä ei ollut suurta apua. Tutkan näytölle ilmestyi kymmeniä mustia pisteitä ja niiden liikkeiden seuraaminen oli mahdoton tehtävä.

Seurattuamme noin 20 mailia Batamin saaren rantaa muutimme kurssimme niin, että ylitimme reittijakojärjestelmän 90 asteen kulmassa. Liikennekaistoja ylittäessämme jouduimme väistämään muutamaa laivaa, mutta ylitys meni kuitenkin mukavasti. Ylityksen jälkeen otimme suunnan kohti Singaporen saaren länsirannalla sijaitsevaa Raffles Marinaa. Singaporen ja Malesian välisen Johorin salmen suulla oli myös melkoinen vilske. Parhaimmillaan laskimme, että ympärillämme oli 47 laivaa, osa kulussa ja osa ankkurissa. Onneksi oli sumuista ja savuista, ei pelottanut niin paljon.

Raffles marinaan saavuimme iltapäivällä. Olimme saapuneet sivistyksen pariin. Jouduimme siirtämään kellojamme tunnilla eteenpäin, mutta mielestämme kelloja olisi voinut huoletta siirtää 50 vuotta eteenpäin. Ainakin sen verran osa Indonesian saarista on Singaporen aikaa jäljessä, ehkä enemmänkin.

Raffles marina on varmasti hienoin marina, missä olemme matkamme aikana pysähtyneet. Marinassa oli hienot ravintolat, iso uima-allas, elokuvateatteri, keilaradat, kuntosali ja tenniskentät yms. Lisäksi palveluihin kuului aamuisin veneelle tuotu sanomalehti ja ilmainen langaton nettiyhteys. Meille oli luksusta myös se, että pääsimme lämpöiseen suihkuun. Jos ette usko, niin käykää tutustumassa marinan sivuihin osoitteessa: www.rafflesmarina.com.sg

Seuraavana aamuna oli vuorossa passien tarkastus ja saimme kuukauden viisumin Singaporeen. Tulli ja satamaviranomaisten toimisto oli Singaporen keskustassa ja sinne matkasimme junalla ja saimme asiamme hoidettua.

Päivän lehdessä olleessa artikkelissa kerrottiin, että saapumispäivänämme oli Indonesiasta levinneen savun takia ilman saasteindeksi PSI (Pollutant Standard Index) ollut arvossa 73. Arvo on tämän vuoden korkein. näkyvyys on pudonnut savun takia 3 - 4 kilometriin, kun se normaalisti on noin 20 kilometriä. Indonesiassa tuhannet ihmiset ovat joutuneet turvautumaan apuun hengitysvaikeuksien takia. Malesia ja Singapore tietysti syyttävät Indonesia hallitusta, mutta asialle ei juuri mitään voi tehdä.

Singapore on tasavalta ja sen väkiluku on noin 4,4 miljoonaa. Singaporen pinta-ala on 648 neliökilometriä ja se on yksi maailman tiheimmin asuttuja alueita. Singaporen asukkaista 75 % on kiinalaista alkuperää. Singapore on todella siisti maa ja roskaamisesta saattaa saada todella kovat sakot. Singaporessa on käytössä kuolemanrangaistus ja Singaporessa teloitetaan ihmisiä ehkä eniten väkilukuun nähden. Huumeiden hallussapidosta ja myymisestä voidaan tuomita kuolemaan, joten kovin isossa huumelastissa maahan ei kannata purjehtia.

Singaporessa on hyvin toimiva joukkoliikennejärjestelmä. Metroasemien kiiltävät lattiat, reittien selkeys ja muutamien minuuttien välein kulkevat junat tekivät matkustamisesta todella mukavaa ja vaivatonta. Marinasta oli järjestetty ilmainen bussikuljetus lähimmälle metroasemalle. Matka Singaporen keskustaan kesti noin tunnin. Marinaa lähinnä olevan metroaseman vieressä oli suuri ostoskeskus, jossa oli myytävänä kaikkea mahdollista ja ehkä hiukan enemmänkin. Singaporen keskustaan ei kauppojen takia tarvinnut lähteä.

Singaporen keskusta on kuitenkin hieno paikka ja siellä oli mukava käydä vain kävelemässä (näin me asian itsellemme selitimme, kun budjetti ei antanut myöten vapaamuotoiseen shoppailuun). Pakollisiin kuvioihin kuului myös Raffles hotelissa nautitut Singapore Sling koktailit.

Ennen Singaporeen saapumistamme otimme yhteyttä Pacific Central Teknik Pte Ltd:n toimitusjohtajaan P.C Pekiin. Hän toimii Oilonin edustajana Aasiassa ja olimme tehneet kauppaa hänen kanssaan ennen matkallemme lähtöä. Hän lupasi tulla meitä tapaamaan saavuttuamme marinaan. Saimme myös kuulla, että Oilonin edustaja Martti Salonen on tulossa liikematkalle Singaporeen ja meillä oli mahdollisuus tavata myös hänet.

Kahtena iltana kävimme nauttimassa Pekin tarjoaman todella runsaan illallisen suosituissa kalaravintoloissa. Lisäksi oli mukava kuulla Martilta viimeiset uutiset Suomesta ja tietysti olimme myös kiinnostuneita miten asiat olivat kehittyneet Oilonilla lähtömme jälkeen. Martti toi Suomesta tullessaan odotettua täydennystä täysin olemattomiin kuihtuneeseen salmiakki- ja sinappivarastoomme.

Singaporen eläintarha tarjosi meille uuden tilaisuuden tutustua Orang Utang apinoihin. Eläintarha on todella suuri ja meiltä kului monta tuntia sitä kiertäessä. Eläintarhan trooppinen ilmasto ja rehevä kasvillisuus tekivät siitä melko luonnollisen elinympäristön useimmille tarhan asukeista. Ainoastaan jääkarhu tuntui olevan hiukan väärässä paikassa. Asia oli kuitenkin hoidettu ilmastoidulla huoneella ja viilennetyllä uima-altaalla, jonne nallet voi tarvittaessa pulahtaa jäähdyttelemään.

Orang Utang apinat olivat valloittavia eläimiä. Apinoiden touhuja oli mukava katsella ja ne tuntuivat kovasti inhimillisiltä otukselta. Saattaa jopa olla, että aamuisin katsoessani peiliin olen huomaavinani yhdennäköisyyttä niiden kanssa.

Kiinalaisten perinteisistä juhlista tärkein on keskisyksyn juhla (Mid-Autumn Festival, Moon Festival, mooncake Festival, August Moon Festival). Kuukalenterin kahdeksannen kuukauden 15. päivänä vietettävä juhla oli tänä vuonna 6. lokakuuta. Singaporen China town oli koristeltu värikkäillä ja valaistuilla paperilyhdyillä, jotka näyttivät hienoilta pimeässä illassa. Keskisyksyn juhlaan liittyy myös mooncake, joka valmistetaan perinteisin menetelmin. Mooncaken sisällä on suolattu munan keltuainen, joka symbolisoi kuuta. Me saimme lahjaksi paketin, joka sisälsi neljä ”kuukakkua”, mutta leivoksen sisällä oleva suolattu keltuainen ei välttämättä ole kaikkien makuun (esim. minun). Kakkujen valmistus on ennen kestänyt useita viikkoja ja ne ovat nykyäänkin melko kalliita. Me suomalaiset voimme olla iloisia siitä, että meillä on mämmi ja lipeäkala.

Sunnuntaina Pacific Central Teknikin työntekijä Andrew Lim perheineen vei meidät tutustumaan Singaporen nähtävyyksiin. Nautimme maittavan illallisen suositulla Lau Pa Sat aukiolla. Ruokalistalla oli perinteisiä kiinalaisia ja malesialaisia herkkuja. Grillattu rausku oli minusta illan kohokohta. Tutustuimme myös Merlion puistoon, sekä Esplanade kulttuurikeskukseen, jota paikalliset kutsuvat hauskasti ”durianiksi” sen ulkomuodon perusteella. Kulttuurikeskuksessa saimme nauttia kiinalaisesta musiikkiesityksestä. Ilta oli mielestämme todella mukava.

Jos ette satu tietämään, mikä durian on, niin minäpä kerron teille. Durian on noin jalkapallon kokoinen piikikäs trooppinen hedelmä, jota Aasiassa pidetään suurena herkkuna. Duriania kutsutaan myös ”lemuhedelmäksi”, sen erikoisen (voimakkaan) hajun vuoksi. Moniin hotelleihin ja maanalaisiin on durianin vieminen kielletty. Minusta durian maistuu juuri samalle, kuin se haisee. Makuasioista ei voi kiistellä, niitä voi vain ihmetellä.

Singapore on ollut todella hieno kokemus. Kymmenen päivää kului todella nopeasti ja täällä olisi viihtynyt pitempäänkin. Singapore on kuitenkin melko kallis maa ja matkan on jatkuttava. Seuraavana on vuorossa Malesia ja uudet maisemat.